- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1273-1274

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luther, Martti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1269

Luste—Luther

85

neena hänen mielessään vahvisti hänen
vakaumustaan kirkollisen uudistuksen
välttämättömyydestä.

Palattuaan Roomasta ja asetuttuaan jälleen
Wittenbergiin asumaan L. suoritettuaan 1512
teologian tohtorin tutkinnon siirtyy opettajaksi
teologiseen tiedekuntaan ja ryhtyy nyt
luennoissaan selittämään Raamatun kirjoja. Nämä hänen
luentonsa (Psalmeista 1512-14. Roomalaiskirj.
S515-16 ja lleprealaiskirj. 1517) ovat
asteittaisena ilmauksena hänen vapautumisestaan
(nomi-nalistisen) skola«tiikan teologisista käsitteistä
ja pyrkimyksestä luoda uutta jumaluusoppia.
Raamatun ohella ovat saksalaiset mystikot (Tauler.
n. s. ..Saksalainen teologia" v. m.) sekä
Augustinus L:lla oppaina hänen uuden teologiansa
kehittämistyössä. L:n teologisella toiminnalla oli
suurenmoinen menestys, mitä todisti sankkojen
ylioppilasparvien kerääntyminen läheltä ja
kau-ki.a. jopa Saksan rajojen ulkopuoleltakin.
Wittenbergiin uutta teologiaa oppimaan. Tämän kanssa
rinnan kasvoi L:n vaikutus hänen oman
mun-kistonsa piirissä, mitä todistaa hänen
nimityksensä pohjois-saksalaisten augustinolais-luostarien
tarkastajaksi. Lisäksi L:n vaikutus etevänä,
kansanomaisena saarnaajana ja sielunpaimenena
Wittenbergissä keräsi kansanjoukot hänen uusia
uskonnollisia aatteitaan kuulemaan.

Lokak. 31 p. 1517 L. naulasi Wittenbergin
linnankirkon ovelle julki ruo kuuluisat 95
väitös-lausettansa, joitten julkaiseminen merkitsee
hänen uskonpuhdistustyönsä ensi alkua. Aiheena
tähän tekoon oli dominikaanimunkin. Johann
Tetzelin, lähellä Wittenbergiä julkeasti
harjoittama anekauppa. Väitöslauseillaan L. ei vielä
tahtonut tuomita anekauppaa yleensä, vaan
tahtoi rajoittaa aneiden merkityksen kirkon
määräämien liyvitystöiden anteeksiannoksi, ja
teroittaa, että niillä sellaisina ei ole mitään tehoa
syntien anteeksiantamiseksi, minkä yksin Jumala
voi sanansa kautta katuvalle antaa. Väitöslauseet.
jotka nopeasti levisivät yli koko Saksan, jopa
länsimaisen kristikunnan, saavuttivat laajalti
yleistä hyväksymistä. Mutta pian alkoi myös
vastustusta ilmetä, jopa aivan ylimmältä taholta.
Paavillinen ylisensori Silvester Prierias
julkaisee kirjan Lutherin väitteitä vaataan, mitkä muka
loukkasivat paavin arvovaltaa. Ja kesällä 1518
L. manataan Roomaan vastaamaan asiastaan
kuurian asettaman tuomioistuimen eteen.
Erinäisten asianhaarain johdosta k.iitenkin annetaan
paavillisen lähettilään Cajetanuksen tutkia L:ia
Augsburgissa syksyllä 1518. Kuulustelu oli
tulokseton, kun L., jonka väitöslauseet eivät
sotineet mitään vahvistettua dogmia vastaan, ei
suostunut ilman muuta alistumaan lähettilään
ylimalkaiseen peruuttamisvaatimukseen. ja toisaalta
vaaliruhtinas Fredrik Viisas, joka suosi L:ia,
esti vaikutusvallallaan vangitsemasta tätä. Niinpä
alkanut teologinen taistelu jatkui myöhemmin
yritetystä sovittelusta huolimatta. Leipzigin
väittelyssä (kesällä 1519), missä Ingolstadtin
professori Johann Eck väitteli aluksi L:n
virka-ja aatetoverin Andreas Karlstadtin kanssa,
muodostui taistelu ennen kaikkea taisteluksi Eekin
ja L:n välillä. Tuloksena siitä oli, että L. oli
pakotettu julkisesti hylkäämään niin paavien kuin
kirkolliskokousten ehdottoman arvovallan ja
asettamaan yksin Raamatun ylimmäksi ohjeeksi

uskonasioissa. Toisena tärkeänä seurauksena L:n
uljaasta esiintymisestä Leipzigissä oli, että hänen
kannattajiensa piiri suuresti laajeni. Varsinkin
humanistit lähestyivät häntä (Melanchthon.
Justus Jonas, Ulrich von Hutten y. m.). Nyt
käyvät myös L:n uudistusaatteet yhä rohkeammiksi
ja laajakatseisemmiksi: hän käy suunnittelemaan
koko kansallisen elämän
kirkollis-yhteiskunnal-lista uudistusta. Hänen taajaan julkaisemansa
kirjat ja kirjaset saavat yhä rohkeamman, jopa
väliin kiihkoisasti uhkailevan sävyn.

Sillävälin Roomassa alkuunpantu juttu L:ia
vastaan jatkuu ja vihdoin monien valmistelujen
jälkeen oli pannakirja (Exsurge domine), missä
41 L.n kirjoista poimittua lausetta julistettiin
harhaoppisiksi, 15 p. kesäk. 1520 paavin
allekirjoittamana. Pannakirous ei kohdannut L:ia
itseään lopullisesti, vaan hänelle oli suotu 60
päivän miettimisaika, kunnes kirous lopullisesti
tulisi voimaan. Samoihin aikoihin (1520) L.
julkaisee kolme tärkeää kirjaa, hänen n. s.
„refor-matoriset pääkirjansa", mitkä edustavat hänen
reformatoristen aatteidensa korkeinta kantaa:
„Saksan kansan aatelistolle kristillisen säädyn
parantamisesta", missä hän esittää laajan
kir-kellis-yhteiskunnallisen uudistusohjelman,
„Kir-kon babylonisesta vankeudesta" (latinaksi), missä
hän ankarasti arvostelee katolisen kirkon
sakra-luenttioppia ja siihen nojautuvaa pappisvaltaa,
sekä vihdoin „Kristityn vapaudesta",
kansanomainen hartauskirjanen, missä erinomaisen
yksinkertaisesti, mutta ytimekkäästi esitetään
uusi evankelinen käsitys kristillisen uskonelämän
ja siveellisyyden olemuksesta. Samoihin aikoihin
L., joka innokkaasti oli syventynyt tutkimaan
paavinvallan historiaa, oli tullut siihen
vakaumukseen, että paavinvalta on Antikristus. Ja
10 p. jouluk. 1520 polttamalla julkisesti
Wittenbergin kaupungin portilla paavillisen pannabullan
ja kanoniset lakisäädökset L. sanoutui
ratkaisevasti irti paavikirkon alaisuudesta. Paavi Leo X
puolestaan allekirjoitti 3 p. tammik. 1521
lopullisen pannajulistuksen, mikä kuitenkin vasta
useampaa kuukautta myöhemmin vahvistetaan
lopulliseen muotoonsa.

Kun vasta keisariksi valittu Kaarle V oli 1521
kutsunut Saksan valtiopäivät koolle Wormsiin,
niin säätyjen vaatimuksesta paavillisen
lähettilään vastaväitteistä huolimatta L. kutsuttiin
valtiopäiville kuulusteltavaksi, ennenkuin
ratkaistaisiin, julistetaanko pannaanjulistettu L. myös
valtiokiroukseen. Huhtik. 17 ja 18 p. L. oli
keisarin ja säätyjen edessä vastaamassa
julkaisemistaan kirjoista kieltäytyen päättävästi mitään
peluuttamasta, mitä ei ensin Raamatun sanalla
tai selvillä järkisyillä vääräksi osoitettu, koskapa
hänen „omatuntonsa oli sidottu jumalansanaan"
jy oli vaarallista „tehdä mitään omaatuntoa
vastaan". L:n esiintyminen Wormsissa oli
vaikutukseltaan valtaava. Siitä huolimatta paavillisen
lähettilään opastamana Kaarle V ajoi
valtiopäivillä läpi valtakunnankiroukseen langettamisen,
sittenkuin L. jo oli poistunut Wormsista ja
vaaliruhtinaansa toimesta saatettu Wartburgin linnan
turviin, niissä hän 10 kuukautta eli
ritarin-puvussa Yrjö ritarin salanimeä käyttäen.
Wart-burgista L. tuontuostakin singahutti julkisuuteen
kirjoja ja kirjasia todistaen niin ystäville ja
vihamieliille, että hän vielä oli elossa ja pystyi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0685.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free