- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1275-1276

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luther, Martti

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1269

Luste—Luther

86

iskuja antamaan ja torjumaan. Hän kirjoitteli
ripistä, kiivaili yksityismessuja ja
luostarilupauk-sia vastaan, valmisteli ..Saksalaista postillaansa"
ja pani alulle Raamatun saksannostyön.
Syksyllä 1522 ilmestyi Uuden testamentin saksannos
painosta (koko Raamattu 1534). Sillävälin oli
XVittenbergissä Karlstadtin johdolla ryhdytty
käytännöllisiin uudistuksiin käsiksi. Monessa
kohden toimeenpannut uudistukset tiesivät vain L:n
esittämien seurakunnallisten uudistusaatteitten
toteuttamista. Mutta samalla oltiin päästämässä
valloilleen väkivaltainen uskonnollinen
kiihko-mielisyys, mikä uhkasi muuntaa
uskonpuhdistuksen lakimaiseksi, ulkonaiseksi kaavailuksi ja
sään-nöittelyksi sekä johtaa sen rajun kumousliikkeen
tuhoisaan uomaan. Siksi L. lähti turvapaikastaan
omalla uhallaan Wittenbergiin maaliskuussa 1522.
Ja saarnaamansa sanan voimalla hän saikin
kiihkoilijat talttumaan jä uudistusliikkeen
johdetuksi tasaiseen uomaan: reformatsioni oli lähtevä
evankeliumin sanan aikaansaamasta sydämen
uudistuksesta: kun siten oikea, elävä usko ensin
oli sydämiin sytytetty ja omattunnot sisällisesti
vapautetut nurjien ulkonaisten säädösten,
menojen ja järjestysten kahleista, silloin oli vasta
ryhdyttävä ulkonaisiin uudistuksiin omiatuntoja
sortamatta. Näin sai uskonpuhdistus L:n
johdossa varovan, vanhoillisen luonteen, mikä salli
vi.in hellävaroen ryhtyä muuttelemaan
historiallista kirkollista perintöä. Lähinnä se ilmenee
siinä erittäin varovassa tavassa, miten L. vähin
erin uudistaa jumalanpalvelusjärjestyksen
(Formula missä? 1523, Deutsche Messe 1526). Vasta
vähitellen pääsi oikeuksiinsa uusi kansankielinen
virsilaulukin, jolle L. antoi ensi sysäyksen
julkaisemalla 1524 saksalaisen virsikirjan, missä oli
18 hänen omaa sepittämäänsä virttä. L:n
herättämä uskonnollinen uudistusliike, joka
1520-lu-vun alussa oli laajennut mahtavaksi
kansanliikkeeksi, mitä melkein kaikki kansankerrokset
innokkaasti ja toivehikkain mielin kannattivat,
joutui puolivälissä kolmatta vuosikymmentä
koh-talokkaihin ratkaisuihin, mitkä vieroittivat
liikkeestä laajoja piirejä puolella ja toisella, joskin
toisaalta taas juuri näiden ratkaisujen kautta
reformatsioni sai säilytetyksi oman erikoisen
uskonnollisen luonteensa. Erasmus
Rotterdamilaisen L:ia vastaan 1524 julkaisema kirja
„Va-paasta tahdosta" (De libero arbitrio) antoi
aiheen kirjalliseen taisteluun. — L. julkaisi
vastakirjoituksen „Orjuutetusta tahdosta" (De servo
arbitrio) —, mikä suurelta osalta vieroitti
humanistit L:sta ja hänen asiastaan. Ja samoihin
aikoihin uskonpuhdistusliikkeeseen kuuluneet
jyrkät ainekset keskiaikaisten mystillisten ja
apokalyptisten uskonnollisten ainesten kanssa
yhtyneinä erkanivat erikoiseksi uskonnolliseksi
uudistusliikkeeksi, n. s. uudestikastajien
liikkeeksi, mikä kymmenkunta vuotta ankarasti
kilpailee L:n johtaman liikkeen kanssa. L. oli
Iätä suuntaa vastaan julkaissut (1524) ankaran
kirjansa „Taivaallisia profeettoja vastaan kuvista
ja sakramenteista". Samaan aikaan puhkeaa
suuri talonpoikaiskapina, minkä varsinaisena
aiheena olivat yhteiskunnalliset epäkohdat, mutta
mitä myös enimmäkseen väärinymmärretyt
uskonnolliset uudistusaatteet olivat innoittamassa.
Kun L. talonpoikien väkivaltaisen esiintymisen
johdosta julkaisee heitä vastaan mitä kiivaim-

man kirjoituksen ja kun he mielestään olivat
luulleet voivansa odottaa L:lta täyttä kannatusta
pyyteilleen, niin (1525) voitetut
talonpoikaisjoukot mieleltään katkeroituneina ja pettyneinä
vetäytyvät erilleen L:sta ja hänen ajamastaan
asiasta. Ja L. puolestaan tuntee nyt pettyneensä
rahvaaseen nähden ja pitää sitä ennen kaikkea
kypsymättömänä ja raakana joukkona, joka on
parhaasta päästä holhouksen ja kasvatuksen
tarpeessa. Sen sijaan nyt ruhtinaat, joiden valta oli
ollut yhä kasvamassa, innokkaasti ryhtyvät
uskonpuhdistusta kannattamaan ja ottavat sen
asiakseen, kun taas L. ja muut uskonpuhdistajat
puolestaan katsovat olevissa oloissa
ruhtinasval-lan lähinnä kutsutuksi ja kykeneväksi kirkollista
uudistusta toimeenpanemaan. 1520-luvun
loppupuolella alkaakin sitten alue-esivaltojen toimesta
uuden evankelisen seurakuntajärjestyksen
toimeenpano. Saksin vaaliruhtinaskunta, missä L.
ynnä muut vaaliruhtinaan valtuuttamina
tarkastajina tarkastivat seurakuntia (1527-29) ja
pystyttivät uutta kirkollista järjestystä, kävi edellä.
L:n laatimat „Vähä" ja ,,Iso katekismus", mitkä
julkaistiin 1529, ynnä hänen virtensä olivat
kristillisen kansanopetuksen perustuksena uusissa
evankelisissa seurakunnissa. Perustamalla oman
kodin 1525, jolloin hän nai entisen nunnan
Katharina von Boran, L. loi esikuvan
vieraanvaraiselle. lämminhenkiselle pappiskodille ja
perhe-elämälle. joka oli oleva luterilaisen
seurakuntaelämän keskuksena.

Talonpoikaiskapinan jälkeen L:n suhde Ziirichin
uskonpuhdistajaan. Zvvingliin, kävi kireäksi. L..
jolle sakramentit olivat uskonelämän
objektiivisia armonvälikappaleita, joiden kautta ennen
kaikkea Jumala lähestyy ihmistä (..Suuri tun
nustus ehtoollisesta", 1528), ei voinut hyväksyä
Zwingli’n käsitystä, jonka mukaan ehtoollinen on
ainoastaan symboli ja seurakunnallinen
tunnus-tustoimi. Lisäksi Zwingli’n laajaperäiset suunni
telmat saada uskonpuhdistuksen asia voitolle
poliittisten liittoutumien avulla olivat L:lle aivan
vastenmieliset. Hänestä ziirichiläiset kuuluivat
jokseenkin „hurmahenkisten" uudestikastajien
joukkoon. Marburgissa 1529 pidetty neuvottelu,
niissä Luther ja Zvvingli asetovereineen koettivat
saada mielipiteitä sovitelluiksi, oli tulokseton,
joskin monissa opinkohdissa („Marburgin
artikkelit") sovittiinkin. Ehtoollisopissa ei voitu päästä
yksimielisyyteen. ..Teissä on toinen henki kuin
meissä" — oli L:n erosana.

Tärkeille Augsburgin valtiopäiville (1530) ei L.
valtiokirouksen alaisena voinut saapua. Mutta
kirjeenvaihdon kautta Koburgin linnasta käsin
hän tehokkaasti vaikutti niihin neuvotteluihin,
mitä luterilaiset teologit. Melanchthon
ensimäi-senä, siellä pitivät, ja Augsburgin tunnustuksen
luonnoksen laatimiseen. Se politiikan ja uskon
puhdistuksen asian yhteenkytkeminen. mitä
Schmalkaldenin liiton perustaminen ja
15-vuoti-nen toiminta tiesi, oli L:lle vastenmielinen,
joskin hän oli antanutkin lainoppineiden
selittelyjen saada itsensä luopumaan ehdottomasti
vastustamasta liiton tekemistä. 1530-luvulla L:n työ
on kantanut mitä runsainta satoa kirjallisen
tuotannon alalla: suuri Galatalaiskirjeen selitys
(1535), l:sen Mooseksen kirjan selitykset.
Huone-postilla. Schmalkaldenin artikkelit (1536l, ,,Kon
siileistä ja kirkoista" (1539).

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0686.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free