- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1289-1290

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luut ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1280

Luut-

Luuttu

1290

liikkeet mahdollisiksi ja suojella useita elämälle
tärkeitä elimiä. Luustoon liittyvät läheisesti
nivelet, jotka sitovat eri luut toisiinsa. Luut ja
nivelet muodostavat yhdessä n. s. passiiviset
liikuntaelimet. —- Alhaisemmilla eläimillä,
selkärangattomilla ei ole luustoa. Selkärankaistenkin
alimmissa ryhmissä ei tukielimistö ole luutunut, vaan
sidekudoksen tai ruston muodostama. Vasta
korkeammissa ryhmissä, luukaloista lähtien esiintyy
oikea luusto. Syntyynsä nähden luusto jakautuu
kahteen osaan: iho-L.oon ja sisäiseen
l:o o n. Edellinen on vahvasti kehittynyt
alemmilla selkärankaisilla, mutta sen jätteitä
tavataan vielä korkeimmillakin. Iho-l:n alkuperäisin
muoto tavataan rustokaloilla (Selachia). Sen
muodostavat n. s. plakoidisuomut, neliömäiset,
hammasta muistuttavalla lisäkkeellä varustetut,
ihossa olevat levyt. Tästä ilio-l:sta voimme
johtaa esim. kalojen suomut, eräiden matelijoiden
(esim. kilpikonnan) iho-l:n, useat luurankoisilla
tavattavat, myöhemmin sisäiseen l:oon yhtyneet
peitinluut (kuten useat pään luut j. n. e.)
sekä hampaat. Peitinluut ovat syntyneet ihossa
tapahtuneiden luutumien yhteensulamisen kautta
(vrt. myös Luu). Nä:,i syntyneet luulevyt ovat
painuneet syvemmälle ihon alle ja liittyneet
sisäiseen l:oon. — Sisäisen l:n ensimäinen aihe
on selkäjänne (Chorda dorsalis), joka
tavataan jo vaippaeläimillä (Tunicata]. Se on ruumiin
pituussuunnassa kulkeva, alkujaan keskussuolesta
kehittynyt lieriö, jota ympäröi kaksi (n. s.
primäärinen ja sekundäärinen) tuppea. Alemmilla
selkärankaisilla jää selkäjänne sellaisenaan
ruumiin tukielimeksi, korkeammalla sen ympäristöön
kehittyy joko rusto- tai luuvahvikkeita, nikamia,
jotka muodostavat varsinaisen selkärangan.
Tällöin voi alkuperäinen selkäjänne joko osittain tai
kokonaan hävitä menettäen yhä enemmän
merkitystänsä, mitä korkeammalle luurankoisten
ryhmässä tulemme. Selkäranka yhdessä
syntyperältään monenlaisista luista muodostuneen
pääkallon (ks. t.) kanssa on luustomme keskiakseliua.
Selkäranka jakautuu kaloilla vartalo- ja
pyrstö-osaan, muilla luurankoisilla erotetaan
selkärangassa kaula-, rinta- (selkä ), lanne-, risti- ja
häntäosat. Tämän keskiakselin vatsapuolelle
liittyvät likeisesti kylkiluut, jotka pitkinä parillisina
kaarina ympäröivät selkärangan vatsapuolella
kulkevia ruuansulatus-, hengitys- ja verenkiertoelimiä.
Alemmilla luurankoisilla on yleensä useampia
kylkiluupareja kuin korkeammilla. Mutta
viimemainittujenkin l-.ssa voidaan kuitenkin tavata
jätteitä surkastuneista kylkiluista melkein pitkin
koko selkärangan pituutta. Niinpä on
ihmiselläkin sekä kaula-, lanne- että ristinikamiin liittyviä
lyhyitä lisäkkeitä, kylkiluusurkastumia.
Edelläesitettyihin vartalonluihin liittyvät vielä
kahden raajaparin luut. — Ihmisen l:ssa on 208 eri
luuta, jotka asemansa mukaan jaetaan vartalon
ja raajojen luihin. Vartalossa erotetaan
selkärangan, rintakehän ja pään luut; raajojen luut
jakautuvat taas ylä- ja alaraajan (etu- ja taka
raajan) luihin. Selkärangan muodostavat
pe-rättäiu seuraavat nikamat, joissa erotetaan
vatsa-puolella paksu nikaman solmu ja tästä taaksepäin
lähtevä rengasmainen nikaman kaari. Kaaren
korkeammalta kohdalta lähtee taaksepäin
okahaa-rake. Sitäpaitsi lähtee kaaresta kummallekin
sivulle päin poikkihaarake ja sekä ylös- että alas-

päin pari nivelhaarakkeita. Selkärangan eri
nikamat liittyvät toisiinsa korkeaksi pilariksi,
selkärangaksi, jonka sisällä kulkee kaarien rajoittama
selkäydinkanava. Muotonsa ja asemansa
mukaan selkärangannikamat jaetaan 7
kaulanika-maan, 12 rinta- (selkä-) nikamaan, 5
lannenika-maan, 5 ristinikamaan ja 4 tai 5 häntänikamaan.
— Rintakehän 1 :oon kuuluu 12 paria litteitä,
vannemaisesti käyristyneitä kylkiluita, jotka
rajoittavat riutaonteloa sivuilta. Edessä jatkuvat
kylkiluut litteiksi kylki rustoiksi. Seitsemän
ylimmän kylkiruston välissä on ruumiin etumaisessa
keskiviivassa litteä, kolmesta toisiinsa jäykästi
liittyneestä luusta muodostunut rintalasta.
Pääkallon luut jakautuvat aivo-ontelon luihin ja
naamaluihin. Edelliset ovat saumoilla toisiinsa
liittyneet ja ympäröivät munanmuotoisena
kotelona aivoja, jälkimäiset taas sijaitsevat
aivo-ontelon etu- ja alapuolella sulkien sisäänsä
hengitys- ja ruuansulatuselinten alkupäät. Ne
ovat liikkumattomasti toisiinsa liittyneet, paitsi
ohimoluuta vastaan niveltyvä alaleuanluu. —
Yläraajassa on 32 eri luuta. Näistä
liittävät kaksi ylintä, n. s. hartianluut (lapa- ja
solisluu) yläraajan vartaloon. Hartianluita
seuraa alaspäin olkavarressa olkaluu, jonka
alapäähän niveltyy kyynärvarren kaksi
luuta: ulkopuolella värttinä- ja sisäpuolella
kyynäriini. Kyynärvarren luiden alapäässä on 8 pientä
ranneluuta, joita seuraa 5 kämmenluuta. Kunkin
kämmenluun jatkona ovat sormien luut.
Peukalossa on sormiluita 2, muissa sormissa niitä on
3. Ranne-, kämmen- ja sormiluut kuuluvat k
ä-d e n 1 u i h i n. — Alaraajan 31 luuta jaetaan
samaten kuin yläraajankin luut neljään eri
ryhmään: lantion-, reiden-, säären- ja jalanluiliin.
Lantionluita on 3: suoli- istuin- ja häpy
luu (lantion etuluu), jotka liittyvät toisiinsa
lonkkaluuksi. Nämä liittävät alaraajan
vartaloon. Reidessä on pitkä, putkimainen
reisiluu. Sääressä taas on ulkopuolella heikko
pohje- ja sisäpuolella vahvempi sääriluu.
Jalan-luista 7 nilkkaluuta vastaa käden ranneluita,
joskin ovat huomattavasti näitä vahvemmat.
Nilkkaluita seuraa 5 jalkapöydänluuta, ja näitä
taas varpaiden luut. — L:nsa puolesta ihminen
muistuttaa täydellisesti korkeampia nisäkkäitä.
Huomattavimmat eroavaisuudet ovat pääkallon
muodossa (suuri aivo-ontelo ja suhteellisen
heikot leuat) sekä ruumiin takaosa (hännän
surkastuminen). Myös pysty käynti ja eturaajojen
yksinomaisiksi tarttumaelimiksi mukautuminen
ovat aiheuttaneet useita muutoksia luustossamme,
ks. kuvaa Luusto. Y. K.

Luut ks. Luu ja L u u s t o.

Luuthultti, j a 1 k a k i i 1 a, särmiönmuotoinen,
raudasta tai vahvasta puusta tehty kanki, joka
vaakasuorana saalingin päällä, käyden
masto-tangon alapään läpi, kannattaa koko ylempänä
olevaa takilaa. F. IV. L.

Luutnantti (ransk. lieutenant), Venä jän väessä
2:nen upseerinarvo lähinnä aliluutnantin jälkeen
(= premierlieutenant muissa armeioissa).
Meri-väen 1. = armeian yliluutnantti. .1/. v. II.

Luutransplantatsioni ks. T r a n s p 1 a n t
a-t s i o n i.

Luuttu (arab. ai ud, it. liuto, ruots. luta).
ikivanha kielisoitin, josta gitarri ja mandoliini
v. m. ovat johtuneet. L:n kuvia tavataan van-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0693.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free