- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1299-1300

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Luzerni ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

1299

Lybeck—Lycksele

1300

sink. kirjailija, yliopp. 1882. fil. kand. 1887.
L. on julkaissut kolme runokokoelmaa „Dikter”
(1890, 1895 ja 1903). Hänen lyriikkansa on
yleensä miehekkään hillittyä, muodoltaan
korutonta. L:n novellinmuotoiset julkaisut ovat:
„Unge Hemming” (1891). „Ett mosaikarbete”
(1892). „Allas vår Margit” (1893). „Dagar och
nätter” (1S96), „Den starkare” (1900), „Tomas
Indal” (1911) ; niissä on selvä draamallinen
rakenne. V. 1908 ilmestynyt „Ödlan” onkin
kirjoitettu näytelmänmuotoon, samoin 1913 ilmestynyt
„Dynastin Peterberg”.

Lybeck [ly-]. 1. Sofie Louise L.
(1840-1908). o. s. Järnefelt, naimisissa toht. F. E.
Lybeckin kanssa. Perusti 1883 Helsinkiin pienen
sairaskodin, jonka hän laajensi (1889)
20-paikkaa sisältäväksi n. s. yksityiseksi sairaskodiksi
hermo- ja mielisairaille. V. 1891 hän lunasti
Kammio nimisellä huvila-alueella Töölössä olevan
huvilan laajentaen sen 25 sairashuonetta
sisältäväksi ajanmukaiseksi sairaslaitokseksi. V. 1896
hän jätti tämän pojalleen toht. E. W. Lybeckille.

2. Edvard Wilhelm L. (s. 1864), suom.
lääkäri, edellisen poika, ollut edellämainitun
sairaalan (Kammion) lääkärinä ja omistajana
1896-1904. senjälkeen toiminut Ruovedelle
perustamansa parantolan sekä Kirvun
luonnonparantolan lääkärinä. Innokkaana
luonnonparannustaidon harrastajana hän on esitelmien, kirjoitusten
ja yksityisen lääkäritoiminnan kautta
levittänyt tietoja tältä alalta. L. on muutamien
tärkeitten kysymysten (kuten tartunnan ja
rokotuksen) suhteen asettunut kannalle, joka eroaa
lääkärien kesken yleisesti vallitsevasta
käsityksestä. E. Th-n.

Lybecker [ly-], Georg (k. 1718), ruots.
vapaaherra. soturi, tuli 1682 ratsumestariksi; oli
Kaarle XII:n mukana Puolan sodassa,
kunnostautuen useassa taistelussa; otti osaa Klissovin
taisteluun (1702), voitti puolalaisen joukon
Bugin luona (1704) ja karkoitti viholliset
Lowiczista (1705). Sen johdosta hän yleni nopeasti,
tullen everstiluutnantiksi 1704,. kenraalimajuriksi
1706 ja korotettiin vapaaherran arvoon 1707. V.
1705 L. oli määrätty Viipurin läänin
maaherraksi ja sai Suomen armeian ylipäällikkyyden
1707 Maidelin jälkeen, jonka ansioita Viipurin
puolustuksessa 1706 hän oli koettanut alentaa.
Ylipäällikkönä L. kuitenkin osoittautui
kykenemättömäksi, hän kun ratkaisevalla hetkellä oli
epäröivä; niinpä hän 1708, jolloin hänen piti
hyökätä Pietaria vastaan, ei uskaltanut siihen
ryhtyä ja antoi vielä venäläisten sukkelalla
juonella pelottaa itseänsä niin, että hän kiireesti
lähti kokonaan pois Inkerinmaalta. Kun Viipuri
1710 oli antautunut venäläisille, erotti
Tukholmassa oleva hallitus hänet, antaen
ylipäällikkyyden kreivi Nierothille: mutta tämän kuoltua
1712 L. sai sen jälleen kuninkaalta, jonka
suosiossa hän oli. Hän ei nytkään ryhtynyt
venäläisten etenemistä ehkäisemään, vaan peräytyi;
siitä syntyi yleinen tyytymättömyys ja valituksia
lähetettiin hallitukselle, jonka johdosta hänet
erotettiin jälleen 1713. Ylisotaoikeus, joka oli
määrätty tutkimaan L:n syyllisyyttä, tuomitsi
hänen menettämään henkensä, kunniansa ja
omaisuutensa 1717. Kuningas armahti hänet
kuitenkin, mutta hän kuoli pian sen jälkeen 1718. K. O. L.

Lübke, Wilhelm (1826-93), saks.
taidehistorioitsija; toimi taidehistorian professorina m. m.
Stuttgartin polyteknikumissa ja taidekoulussa ja
senjälkeen (v:sta 1885) kuolemaansa saakka
Karlsruhen tekn. korkeakoulussa, ollen samalla
Karlsruhen maalaus- ja veistokuvagallerian
johtaja. L:n perusteellisilla yleiskatsauksellisilla
taiteen historian esityksillä on ollut suuri
merkitys. Niistä mainittakoon useina eri painoksina
ilmestyneet „Geschiehte der Architektur” (1855).
„Grundriss der Kunstgeschichte” (1860, 13 :s pain.
1904-07: „Taiteen historia pääpiirteissään”, suom.
Kaarlo Forsman, 1893) ja „Geschichte der
Plastik” (1863). E. R-r.

Lycæna, sinisiipi, päiväperhossuku, jonka
siivet ovat päältä siniset, kapean mustan
ulkolaidan reunustamat tai ruskeat, tav. tyvestä ja
keskustasta sinihohteiset. Pieniä muotoja.
Siipikärkien väli vaihtelee 20-40 mm. Toukat tav.
viheriäisiä tai ruskeita, elävät usein hernekasveilla.
Suomessa 14 lajia. ks. kuvaliitettä Suomen
perhosia
I, 2 (art. Perhoset). U. S-s.

Lycaon ks. Hyeenakoira.

Lycetoli, lääkkeenä käytetty kemiallinen
valmiste, joka on viinihappoista
dimetylipiperatsiinia.

Lyceum ks. Lykeion ja Lyseo.

Lyche [lykke], Hans Tambs (1859-98),
norj. kirjailija. Käytyään kotimaassaan
teknillisen koulun hän siirtyi Ameriikkaan, jossa
ensin toimi rautatieinsinöörinä. luki sitten papiksi
ja oli 7 vuotta unitaarisen seurakunnan pappina.
Kutsuttiin kotimaassaan toimittamaan omaa
suunnittelemaansa uutta „Kringsjaa” nimistä
aikakauskirjaa (v:sta 1893). Tässä hän pirteästi
ja monipuolisesti selosti kulttuurimaailman
aikakauskirjallisuutta ja pyrki samalla innostamaan
maanmiehiänsä „uuteen idealismiin”, valoisaan
romanttiseen elämänuskoon, jonka hän
teknillisen ja luonnontieteellisen sivistyksensä
täydennykseksi oli omaksunut engl. ja amer.
kirjailijoilta (Carlyle, Ruskin, Tennyson, Browning,
Emerson, Longfellow). — Julkaissut:
„Nyidealismen. En kort oversigt over nye strømninger
og tendenser i vor tid” (1896). — Hänen
kuolemansa jälkeen julkaistiin kokoelma: „Lysstreif
over livsproblemer” (2:nen pain. 1906), joka
myöskin sisältää Chr. Collinin kirjoittaman
lyhyen elämäkerran. Z. C.

Lychnis, käenkukka, kasvisuku
Caryophyllaceæ-heimossa„ kymmenkunta lajia
Euroopassa ja Aasiassa, meillä
seitsemän. Puna- tai
valkeakukkaisia, karvaisia yrttejä, kukat
viuhkomaisissa ryhmissä.
10-heteisiä tai kaksikotisia.
Yleinen lehdoissa on
punakukkainen L. rubra (dioica), kosteilla
niityillä L. flos cuculi, ja
kallioilla, mäillä j. n. e. L. viscaria,
mäkitervakko. Joitakin
lajeja (L. calcedonica, L. fulgens
y. m.) viljellään
koristuskasveina. J. A. W.

Lycksele [lyksē-], pitäjä
Pohjois-Ruotsissa. Vesterbottenin
läänissä; 5,370 km2, 7,975 as.
(1910). Kirkonkylä, joka
muodostaa taajaväkisen yhdyskunnan

Lychnis viscaria.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:18 2023 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/5/0698.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free