Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lycodes ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1303 Lyhde—Lyijy 1304
geologian historia puolen vuosisadan kuluessa käy
selville tämän teoksen kehityksestä. L:n toinen
suurteos, käsikirjan tapainen paleontologian ja
stratigrafian esitys oli „Elements of geology"
(1838). Erikoistutkijana hän on käsitellyt
tieteensä lukuisia haaroja, enimmäkseen
historiallisen geologian alalta. Yhä käytännössä oleva
tertiäärisysteemin jaoitus on hänen esittämänsä
(1828). Teoksessa „The antiquity of man" (1863)
todistetaan, että ihminen oli ollut olemassa jo
samanaikaisena usean nyt sukupuuttoon kuolleen
nisäkäslajin kanssa ja että siis ihmiskunta on
paljoa vanhempi kuin mitä siihen saakka oli
luultu. L. matkusteli paljon ja kävi m. m.
Ruotsissa, minkä johdosta hän tuli tutkineeksi myös
Itämeren rannikoitten maankohoamista: „Proofs
of a gradual rising of the land in certain parts
of Sweden" (1835). Tämän ilmiön syystä
olivat silloin vielä pohjoismaalaiset tutkijat
erimielisiä. L. kannattaa sittemmin oikeaksi
todistettua mielipidettä, jonka mukaan kysymyksessä
on itse maankuoren liikunto eikä Itämeren
vesimäärän aikakautinen vaihtelu, niinkuin toiset
otaksuivat. P. E.
Lyhde. L:t ovat sitomia, joihin vilja
leikattaessa paunaan; olkien tyvet, jotka käännetään
yhtäänne, köytetään n. 1-1 ½ vaaksan päästä,
riippuen olkien pituudesta, muutamilla tukusta
otetuilla pisimmillä oljilla yhteen: Uudellamaalla
ja Etelä-Hämeessä käytetään tähän
sidoinkoukkua. Lyhde on tyvestään ympärimitaten
noin 0,6 m. U. T. S.
Lyhytkalloinen ks. Pääkallo.
Lyhytnäköisyys ks. Likinäköisyys.
Lyhytpitkä ks. Jambi.
Lyhytpyrstöiset äyriäiset l. taskuravut
(Brachyura), kymmenjalkaisia kilpiäyriäisiä,
joiden takaruumis on lyhyt ja rinnan alle
taipunut. Tähän osastoon luetaan useita heimoja ja
lukuisia lajeja, jotka useimmat elävät meressä,
harvat makeassa vedessä tai maalla. Tähän
kuuluvat esim. merihämähäkki (Hyas aranea), iso
taskurapu (Cancer pagurus), pieni taskurapu
(Carcinus mænas) ja herneenkokoinen
Pinnotheres pisum, joka asuskelee elävien simpukkain
vaippaontelossa. P. B.
Lyhytsarvikarja ks. Lehmä.
Lyhytsiipiset (Staphylinidæ), lajirikkaimpia
kovakuoriaisheimoja. Useat ovat sangen pieniä
ja vaikeasti toisistansa erotettavia. Pää suuri;
ruumis pitkä, kapea, notkea; peitinsiivet lyhyet,
ikäänkuin keskeltä katkaistut, joten suuri osa
takaruumiista jää suojattomaksi; lenninsiivet
suuret, lepoasennossa moneen sekä pitkittäiseen
että poikittaiseen poimuun taitetut. Useat
elävät lannassa kuten Staphylinus-lajit, suurimmat
meikäläiset lyhytsiipiset. Toiset oleskelevat
maassa mätänevien kasviainesten alla, eläinten
raadoissa, sienissä, sammalten alla, hiekkaisilla
mailla, kivien lomissa j. n. e. Syövät kuolleiden
kasvien tai eläinten jäännöksiä. Jotkut lajit
ovat petoeläimiä. Monet elävät yksinomaan
muurahaispesissä, ollen joko muurahaisten hyviä
ystäviä tai niiden vihollisia. — Toukat
muistuttavat jokseenkin paljon täysimuotoisia eläimiä:
niillä on takaruumiin kärjessä kaksi pitkää,
liikkuvaa ja nivelikästä lisäkettä; ovat
säännöllisesti petoeläimiä. Suomessa 727 lajia. ks.
kuvaliitettä Kovakuoriaisia I, 3. U. S-s.
Lyhyt sulku, kiertävän sähkövirran eri
poolien suoranainen yhtyminen. Kun l. s. tapahtuu
sähköjohdoissa olevan eristysvian tähden,
lisääntyy virran vahvuus melkoisesti, jolloin syntyy
kuumuutta ja läheiseen kosketukseen joutuvat
palavat aineet voivat syttyä. Sähköjohtoja
suojellaan tällaisilta häiriöiltä varalaitteilla
(helposti sulavalla metallilla, n. s. lyijylukoilla tai
itsetoimivilla virrankatkaisijoilla), jotka virran
saavuttaessa jonkun määrätyn jännityksen
katkaisevat sähköjohdon.
Lyhyttavarat (ruots. korta varor, saks. kurze
Waren), kauppas., yhteinen nimitys erilaisille,
enimmäkseen pienille ylellisyys- ja
tarvetavaroille, joita valmistetaan metallista, puusta,
luusta, lasista, posliinista, nahasta, pahvista
y. m. ja joita ei punnita tai mitata, vaan joita
myydään kappaleittain tai tusinoittain. Niitä
ovat esim. veitset, sakset, neulat, napit, kellot,
sormukset, vitjat, silmälasit ja kiikarit, laukut,
kukkarot y. m. Hienompia tällaisia tavaroita
sanotaan korutavaroiksi, metallisia l:oita
joskus quincaillerie-tavaroiksi.
Lyijy, kem. alkuaine, kem. merkki Pb (lat.
plumbum), at.-p. 206,9; epäjalometalli, joka kem.
ominaisuuksiltaan muistuttaa toiselta puolen
bariumia, strontiumia ja kalsiumia, toiselta
puolen tinaa. Esiintyy luonnossa harvoin pelkkänä,
tavallisimmin yhdistyneenä rikkiin, myös
karbonaattina (ks. Cerussiitti), sulfaattina,
fosfaattina (pyromorfiitti). kromaattina (krokoiitti).
Tärkein näistä on l.-sulfidi (PbS), nimeltä
lyijyhohde l. galeniitti (ks. t.), joka sisältää
86,6 % l:yä, sekä usein vähän hopeaa, aina 1 %:iin
saakka.
Metallisen l:n erottamiseksi lyijyhohteesta
käytetään etupäässä n. s. reaktsioni-pasutus- ja
pasutus-pelkistys-menettelyjä. Edellisessä, malmia
ensin pasutettaessa, syntyy l.-oksidia ja
l.-sulfaattia. Kun tätä sekoitusta uudelleen kuumennetaan
lyijyhohteen kanssa, päästämättä ilmaa siihen
vaikuttamaan, saadaan pelkkää l:yä ja
rikkioksidia seur. kaavan mukaan: 2PbS+2PbO+PbSO4 =
5Pb+3SO2. Pasutus-pelkistysmenettelyssä taaskin
pasutetaan malmi ensin avonaisessa uunissa ja
pelkistetään sitten toisessa uunissa pusertamalla
seokseen ilmaa ja lisäämällä siihen sopivia
aineita, esim. kalkkia. Eri tavoin saatu raaka-l.
on vielä puhdistettava osaksi vahingollisista
aineista, osaksi siihen mahdollisesti sisältyvän
hopean talteenottamiseksi. Tämä tapahtuu joko
sinkin avulla, johon raakalyijyn antimoni ja
arsenikki yhtyvät, tai pattinsonoimisella
(ks. Hopea), viimeaikoina myöskin
sähkökemiallista tietä.
Puhdas l. on sinertävän-vaaleanharmaata ja
kiiltävää, mutta muuttuu kosteassa ilmassa
himmeäksi sen pinnalle muodostuvan l.-alioksidin
takia. L. on raskasta, om.-p. = 11,38, sulaa 335°:ssa
ja kiehuu valkohehkussa. Se on pehmeätä, jättää
paperille harmaan viirun, tavallisessa
lämpömäärässä sitkeätä, mutta muuttuu ennen sulamistaan
hauraaksi. L. liukenee jonkun verran
puhtaaseen (pehmeään), vähemmin kivennäissuoloja
sisältävään (kovaan) veteen. Laimea suolahappo
ja rikkihappo eivät liuota l:yä, jota vastoin se
helposti liukenee typpihappoon lyijynitraatiksi
Pb(NO3)2. Myöskin orgaaniset hapot, esim.
etikkahappo (ks. Lyijysokeri) vaikuttavat l:yyn,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
