- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1319-1320

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lyonnais ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1319

Lypsykone—Lyriikka

1320

maitoa lypsävästä, tunnetusta suvusta, jossa
jalostusta haittaavia vikoja on mahdollisimman
vähän. Taidolla johdettua sukusiitosta voidaan
käyttää apuna jouduttamaan ja varmentamaan
toivottujen ominaisuuksien kehittymistä karjalle.

- Lypsykarjan kannattava ruokinta tulee
järjestää sellaiseksi, että eläimet sillä pysyvät
kunnossa (ks. Elatusrehu) ja tuottavat
vaaditun maitomäärän (ks. Tuotantorehu).
Kokeet ovat osoittaneet, että lehmä tarvitsee rehua
päivässä rehuyksiköissä laskettuna ’/1M elävästä
painostaan elatuksekseen sekä J/3 rehuyksikköä
tuotantoonsa kutakin maitokiloa kohti, ja tulee
päivän rehun sisältää valkuaisainetta 55-65 g
elatukseksi kutakin 100 kg kohti elävää painoa
ynnä lisäksi 45 g maitokiloa kohti. Tätä
sääntöä seuraten tehdään eri rehulajeista
rehusekoi-tus (ks. Seka rehu), jonka, ollakseen
terveellinen ja kannattava, tulee olla paitsi ravitseva
myöskin kohtalaisesti täyttävä, mehevä,
monipuolinen, halpahintainen ja pitkin vuotta
tasainen. Paikallisista oloista, karjan lypsykyvystä,
tuotteiden ja rehujen hinnoista riippuu sitten,
mitä rehuja ja missä suhteessa toisiinsa niitä
milloinkin on käytettävä. Yksilökohtaiseksi
(indi-viduel) pyritään ruokintaa saamaan
ryhmittämällä karja lypsyn, iän j. n. e. mukaan
ruo-kintaluokkiin, joille kullekin tuleva rehumäärä
erikseen arvioidaan. Eläinten syöttö ja muutkin
karjatyöt tehdään määrättyinä ja aina samoina
tunteina (ks. Ruokintajärjestys) joko
2 tai 3 kertaa päivässä. Täsmällisyyttä,
puhtautta ja säästäväisyyttä noudatettakoon
kaikessa. Juomavesi, joka olkoon puhdasta, raitista,
eikä kovin kylmää, annetaan navetassa
muka-vimmin itsestään toimivista juottokupeista.
Lai-tumeltakaan ei saa hyvää vettä puuttua.
Vähintään 2-3 kertaa päivässä on lehmiä
juotettava. — Kuivikkeiksi ovat turvepehkut parhaat.
Kesäruokinta tapahtuu meillä yleensä iaitumella
joko pitäen eläimiä vapaina tai liekaamalla,
osaksi myös navetassa. Laidunrehu riittää
harvoin paljon lypsävälle lehmälle; tarvitaan
lisäksi vihanta-, korsi- ja väkirehua (ks. n.). —
L. vaatii eläimille tilavat, valoisat, lämpimät ja
raitisilmaiset asunnot (ks. Navetta). — L:n
päätuotanto on maito, josta valmistetaan voita,
juustoa y. m. (ks. Maito, Maitotalous).
Sen ohessa saadaan lihaa, vuotia, lantaa ja
työvoimaakin. Hyvä lehmä tuottaa meillä vuodessa
n. 2,800-4,000* kg maitoa, jossa on n. 3,7-4,1 %
raivaa. Vuotuiset elatus-, hoito- y. m.
kustannukset lehmää kohti voitaneen meillä arvioida n.
200-300 markkaan, vaihdellen talouksieu
suuruuden, ruokinnan voimakkuuden ja vallitsevain
hintain mukaan. Tuotannon selville saamiseksi
käytetään koelypsyjä, rasvantarkastuksia ja
karjantarkastuskirjanpitoa. —■ L:n
edistämiskeinoja ovat siitos-, jalostus- ja
tarkastusyhdistyk-set. karjanäyttelyt (jälkeläis-, kantakirja y. m.),
kantakirjanpito y. m. [H. Nylander-E. Cajander,
..Lypsykarjanhoito" (1909); E. Nyström & H.
Funkqvist, „Nötkreaturs-, får-, get- och
svin-skötsel" (1907-12).] " JS. v. K.

Lypsykone, lypsämistä korvaamaan
käytettävä kone, vasta viime vuosikymmenellä
käytäntöä tyydyttäväksi ratkaistu keksintö, on
ulkomailla jo paljon käytännössä isoissa
kartanoissa ja nimeksi Suomessakin. Eri rakentei-

Lypsykone.

sista Lista
mainittakoon Lawrence-Kennedy-Gillies, Revalo, Loqvist.
Burell-L-K-Milker. Max
y. m. L:ista enimmät
toimivat ohennetun
ilman avulla imien ja
puristaen nänniä.

E. v. K.

Lypsy-merkit ks.
Maitomerkit.

Lypsytyyli on
lypsykarjan arvostelussa
käytetty nimitys ja
käsitetään sillä yhteisesti
kaikkia niitä naudan
ulkonaisessa ruumiinrakenteessa esiintyviä
ominaisuuksia, jotka lypsytarkoituksessa käytön
vaikutuksesta ovat eläimeeu näkyviksi juurtuneet. Se
ilmenee yleensä siinä, että luusto on vähemmin
tiivis, s. o. ,,avorakenteinen", hienotekoinen sekä
pää ja kaula hienot, lihakset litteät ja „kuivat",
nahka hienohko. löyhä ja pehmeä, silmät suuret
ja rauhalliset, (ks. Lehmä.) E. v. K.

Lyra [-y-], Aleksander W i 1 h e 1 m
(1834-1904), suom. pappi. L., joka vista 1863 oli
Kymö-län koulun opettajana Sortavalassa, sekä v:sta
1871 Jaakkiman kappalaisena, vaikutti näissä
toimissa erittäin innokkaasti kansanopetuksen
hyväksi Karjalassa. V:sta 1879 L. toimi
Helsingin suom.-ruots. seurakunnan kirkkoherrana
sekä v:sta 1885 papiston valitsemana asessorina
Porvoon hiippakunnassa kuolemaansa asti.
Uskonnollisen kansanopetuksen parantaminen oli
L:n sydämen asiana; sitä koskivat myös hänen
julkaisunsa, joista tärkeimmät ovat:
Rippikouluun valmistava kristillisyyden opetus" (1884) ja
„Piplian historian opettaminen" (1894). — L. oli
etevä valtiopäivämies. E. K-a.

Lyriikka (kreik. lyra = lyyry) 1.
laulurunous, yksi runouden kolmesta päälajista, sen
subjektiivisin muoto, ollen runoilijan tunteiden
ja mielialojen välittömänä ilmauksena, luomalla
tunnelmakuvia eikä, kuten kertoma- ja
näytelmä-runous, ihmiskuvauksia ja toimintakuvia.
Kielellisen ilmaisun monivireiseltä poljennolta ja
soinnulta se on läheistä sukua musiikille,
kum-muten samoista sielunelämän pohjasyvyyksistä
kuin sekin. Lyyrillisellä runoelmalla on
kantavuutta sikäli kuin siinä subjektiivinen tunne
avartuu yleispäteväksi ja runoilija siten esiintyy
tyypillisenä henkilönä, tulkiten laulussaan monien
muiden sydämenmaailmaa. Mutta samalla hänen
ominaisluonteensa tulee olla voimakaspiirteinen
herättääkseen mielenkiintoa ja antaakseen
runoelmalle alkuperäisyyden tuoksua. —
Lyyrillinen tyyli on enemmän aavistuttelevaa kuin
selvästi sanovaa. Monen runoelman verhottua,
kangastelevaa sävyä olisi mahdoton
suorasanaisesti esittää. Säepoljennon tulee vastata ja
kuvastaa runon tunnelmaa, tätä voi niinikään
kielen sointu, äänimaalaus, voimakkaasti tehostaa.
Useimmille lyyrillisille runoelmille on ominaista
säkeistöjäkö, merkiten paussikohtia tunteen
kulussa. — L:n ala on ylen laaja, siihen sisältyy
elämänvaikutelmien koko asteikko. Se voi olla
persoonallista l:aa, laulaen runoilijan omia
tunteita, mielialoja, elämänkatsomusta, tai
yhteiskunnallista Laa, jossa runoilija tulkitsee suu-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0708.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free