Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lysandros ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1321
Lysan d ros— Lyseo
1322
rempien tai pienempien ryhmien „kuorollisia"
tunteita, esim. virsien, isänmaallisten laulujen tai
tilapäärunojen muodossa.
On tapana erottaa kolme pääryhmää:
puhdas eli välitön 1., innostuksen 1. ja
miete-1. Ensimäistä lajia on varsinainen
laulettava laulu, joka on luontainen sävelin
tulkittavaksi, nimenomaan kansanlaulut. Tähän
ryhmään voidaan myös lukea balladit ja
romanssi t (ks. n.), koska niihin sisältyvä
kertova tai draamallinen aines on vain keveästi
hahmoteltua ja kokonaan kietoutuu runon
musikaaliseen tunnelmaan. Lauluksi voi myöskin
uskonnollinen tunne virittyä (virsirunous). —
Innostuksen l:ssa runoilijan sielu kohdistuu johonkin
korkeaan ulkonaiseen aiheeseen tai iäisiin
olentoihin. joita hän haltioituneesti tahtoo lähestyä
ja ylistää. Tällöin hänen tunteensa voima
särkee laulun yksinkertaiset muodot, poljento käy
liikkuvammaksi, usein säännöttömäksi, kielen ja
runokuvien käyttö rohkean lennokkaaksi. Tähän
ryhmään kuuluu oodi, hymni ja
dithy-rambi (ks. n.). — Miete-1 :ssa runoilijan mieli
viivähtää vuoroin laulunsa esineissä, vuoroin
omissa tunteissaan, joilla on vielä kylliksi
hehkua luomaan lämpöä niiden herättämiin
mietis-kelyihin. Tälle runoudelle omainen kaihomieli
johtuu siitä, että kaiken mietiskelyn perussävynä
on maisen katoavaisuuden tunne. Miete-1 :n
lajeja ovat elegia ja epigrammi, samoin
siihen lukeutuu sisällyksensä puolesta suuri osa
sonetti- ja canzone-runoutta sekä muuta
nykyaikaista Laa; usein myöskin satiiri, jonka,
samoinkuin elegiankin, virittää runoilijan mieleen
kuvastuva kaivattu ihanne.
L. on ollut kaiken runouden varhaisin
alkumuoto, esiintyen kehittymättömissä (myöskin
draaman ja eepoksen alkeita sisältävissä) ensi
ilmiöissään ja aikaisimmin tanssin yhteydessä
ennen eeposta, mutta kehittyneenä runouden
lajina se on eeposta nuorempi, korkeamman
si-vistyskannan ja rikastuneemman sielunelämän
tuote. L. on kukoistanut kaikkien aikain
sivistyskansoissa, sitä runsaammin mitä enemmän
mielikuvitus ja runollinen tunne on ollut kansan
luon-teensävylle ominaista. Aasian kansoista on
varsinkin intialaisilla ja persialaisilla runsaat
aarteet omintakeista Laa. Mitä haltioituneinta
lyy-rillisyyttä henkii heprealaisten runous (Psalmit,
Jobin kirja, profeetat, Korkea veisu).
Kreikkalaiset kehittivät l:n muodot kaikinpuolisesti ja
tyypillisesti antiikkisen hengen rajoissa.
Keskiajalla viljeltiin lemmen-Laa varsinkin
Ranskassa, Italiassa ja Saksassa. Jo pakanalliselta
ajalta periytynyt kansanlaulu-mnous kukoisti
kelteillä, germaaneilla ja slaavilaisilla. Nyky
kansoista ovat etenkin englantilaiset, saksalaiset ja
skandinaavit synnyttäneet suuria lyyrillisiä
runoilijoita. [R. M. YVepiier, ..Lyrik u. Lyriker"
11890) ; E. Geiger. ..Beitrage zu einer Ästhetik
der Lyrik" (1905).]
Lysandros [-y-] (lat. Lysander), spartalainen
sotapäällikkö, Aristokritoksen ja erään
helootti-naisen poika. Määrättynä
peloponnesolaislaivas-ton ylipäälliköksi (408 e. Kr.) L. voitti
Alki-biadeen alipäällikön Antiokhoksen Notionin sata
massa (407 e. Kr.) ja lähti sitten Ephesoksen
seuduille, missä Kyyros nuoremmalta saamillaan
varoilla lisäsi miehistöään. Sam. v. I.:n kuiten-
kin täytyi luovuttaa ylijohto Kallikratidaalle.
Saatuaan sen takaisin hän Aigospotamoi luona
odottamatta käymällä maihinnousseitten
ateenalaisten laivaston kimppuun vaivatta valtasi sen
suurimmaksi osaksi ja vangitsi melkoisen osan
miehistöä (syksyllä 405 e. Kr.). Täten
tuhottuaan Ateenan merivoiman L. valloitti useita
Thrakian ja Vähän-Aasian kaupunkeja, joista
ateenalaiset siirtolaiset karkoitettiin ; näihin hän
asetti kymmenmiehisiä hallituksia, joita tuki
spartalaisen käskynhaltijan („harmostin")
johtama varusjoukko. Vihdoin täytyi Ateenankin
antautua L:lle, joka revitytti sen muurit ja
määräsi, että sen oli luovutettava kaikki laivansa
paitsi 12. Hänen vaikutuksestaan järjestettiin
Ateenaan harvainvaltainen hallitus. Runsaat
aarteet mukanaan L. palasi Spartaan. Hän oli nyt
Kreikan mahtavin mies ja nautti jumalallista
kunnioitusta. Tehdäkseen valta-asemansa
pysyväiseksi hän suunnitteli Spartan valtiomuodon
kumoamista. Mutta L:n vallanhimoiset hankkeet
ja hänen kätyriensä julmuus herättivät
kotimaassa vastustusta, minkä johtajaksi kuningas
Pausanias rupesi. L:u täytyi vetäytyä syrjään
julkisesta toiminnasta. Eivätkä hänen toiveensa
saada itselleen kuuliaista välikappaletta
Agesi-laoksesta, toteutuneet. Kuitenkin annettiin
hänelle boiotialais-korinttolaisessa sodassa toimeksi
muodostaa Spartan keskikreikkalaisista
liittolaisista sotajoukko, jonka hän vei Boiotiaan.
Hyökätessään Haliartos kaupunkia vastaan hän sai
surmansa (395 e. Kr.). L. oli taitava diplomaatti
ja luonteeltaan viekas, juonitteleva, kopea ja
keinoista piittaamaton, mutta jäntevä ja
johdonmukainen. Hänen elämäkertansa kirjoittivat van
halla ajalla Cornelius Nepos ja Plutarkhos.
[Nitzsch, „De Lysandro" (1847).] E. R-n.
Lysekil [lysetsil], kaupunki ja kylpypaikka
Etelä-Ruotsissa, Göteborgs och Bohus länin
läänissä Gööteporin pohjoispuolella. Skagerrakista
pistäväin Kornöfjordin ja Gullmarfjordin lahtien
välisellä niemellä; 4,254 as. (1910). —
Huomattavia teollisuuslaitoksia: kalansäilyketehtaat
(valmistusarvo I.» milj. mk. (1909), konepaja ja
kivenhakkaamot sekä hiomot. Merikylpypaikkana
(kylpykausi 1 p. kesäk.-15 p. syysk.) L. 011
lauhkean ja tasaisen ilmastonsa takia Ruotsin
ensimäinen. Kylpyvieraiden luku vuosittain n. 2,000.
— Rannikkoliikenne on vilkas (1909 selvitettiin
satamassa 437,042 rek.-ton., josta 415,068 rek.-ton.
oli kotimaista laivaliikennettä). Rautatietä
alettiin rakentaa 1911. — Jo 1500-luvulla L. oli
tunnettu suuresta sillinkalastuksestaan.
Kauppala-oikeudet L. sai 1836. kaupunkioikeudet 1900.
(E. E. K.)
Lysenko, Nikolai (s. 1842), vähäven.
kansanomainen säveltäjä, Reinecken oppilas. Toimii
v:sta 1868 Kiovassa musiikinopettajana.
Julkaisi useita vihkoja sovittamiaan vähäven.
kansansävelmiä (1-6. 1868-95). Sävelsi oopperoita
(,.Tanis Bulba", 1890. 2 lasten oopperaa y. m.),
yleisesti suosittuja Etelä-Venäjällä ja Galitsiassa,
sekä kantaatteja, lauluja v. m. Julkaisi myös
tutkielman vähäven. kansanlaulun alalta (1877).
I. K.
Lyseo (lat. lyceum, kreik. lykeion. alkujaan
muuan Ateenan lähistössä oleva puisto, jossa
Aristoteles ja hänen oppisuuntansa kannattajat
pitivät esitelmiään), renesanssin ajoilta periytynyt
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
