- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1327-1328

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lysoli ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1327

Lyttylä— Lyydia

1328

tömän virkeä kertomalahja, ovat kuitenkin
enemmän mietiskelyn ja harkinnan, kuin luovan
mielikuvituksen tuotteita.
Parhaat ovat ne, joiden
aiheet on saatu
englantilaisista oloista: ..Pelham"
(1828), ,.Paul Clifford"
(1830), „Eugene Aram"
(1832), „Ernest
Maltra-vers" (1837), „Alice"
(1838), .,Night and
mor-ning" (1841), „Tlie
Cax-tons" (1844), ,.My
|lovel" (1852), y. m. Vielä
mainittakoon historialliset
romaanit ,,The last days
of Pompeii" (1834) ja
;,Rienzi" (1835) sekä
runoelmat „Eve" (1842) ja
„King Arthur" (1848).
ynnä oivalllinen etnografinen teos ..England and
the english" (1833). L:n näytelmillä ei ollut
menestystä. Uusi painos hänen teoksiaan:
„Kneb-worth-Edition" (1873, 38 nid.). [Planche,
..Por-traits littéraires", I (1849) ; Jul. Schmidt,
,,Bil-der aus dem geistigen Leben unserer Zeit" (1870). ]

J. H-l.

Lyttylä (ruots. Lyttskär), 1 manttaalin
suuruinen säteriratsutila Porin
maaseurakunnassa. — Kustaa II Aadolf lahjoitti tilan 1614
ratsumestari Otto Johan von Grothusenille, jolta se
naimisen kautta joutui Eneskiöld-suvulle pysyen
sen hallussa 1800-luvun alkuun saakka. Osa
tilasta oli 1793 myöty kenraaliajutantti de
Car-nallille. Ennen vuotta 1810 koko tila joutui
lai-vastokapteeni F. F. Vallenstråhlelle. pysyen
hänen suvullaan v:een 1858. Sen jälkeen ovat sen
omistaneet Kaarle Kustaa Inberg (v:een 1869),
Birkman-suku ja sahanomistaja Heyman, joka
1900 möi tilan sen alustalaisille ja eräille muille
heidän kanssaan yhtiöön yhtyneille
palstoitettavaksi. A. Es.

Lützen [lytsev], kaupunki Preussissa,
Sachse-nin maakunnassa, Merseburgin hallitusalueessa,
rautatien varrella 18 km lounaiseen Leipzigistä
lähellä pientä, Saaleen laskevaa Flossgraben
nimistä puroa; 3,981 as. (1905). L:ssä on pari,
muistoja Kustaa Aadolfista sisältävää museoa;
kaunis raatihuone. — L:n luona oli 6 (16 uutta
lukua) p. marrask. 1632 eräs
kolmikymmenvuotisen sodan tärkeimpiä taisteluja ruotsalaisten ja
keisarillisten välillä. Ruotsalaisten (luvultaan
18,000) ensimäisessä hyökkäyksessä Kustaa
Aadolf kaatui, jolloiu ylipäällikkyyden otti
Weima-rin herttua Bernhard, ja vasta kolmannella
hyökkäyksellä taistelukenttä anastettiin
Wallenstei-niu ja myöhemmin tämän avuksi rientäneen
Pap-peuheimin johtamilta keisarillisilta (yhteensä
24,000 miestä). Kummallakin puolen kaatui n.
6,000 miestä, keisarillisilta m. m. Pappenheim.—
Kohdalla, jossa Kustaa Aadolf kaatui, on kivi
nimeltä Schwedenstein sekä sitä kattava
rautainen, 1837 paljastettu muistomerkki. Tämän
viereen on tukholmalaisen konsuli O. Ekmanin
lahjoittamilla varoilla rakennettu kaunis kivinen
muistokappeli, jonka suurenmoisiin
avajaisjuhlallisuuksiin 6 p. marrask. 1907 m. m. Suomi oli
lähettänyt edustajansa. —
Grossgörsche-n i n (ks. t.) taistelua sanotaan myös 6 km tais-

telutantereelta kaakkoon olevan L:n mukaan L:n
taisteluksi. (E. E. K.)

Lützow [lytsov], L u d w i g Adolf
Wilhelm von (1782-1834), vapaaherra, preussil.
sotilas, tuli tunnetuksi n. s. Liitzowin vapaajoukon
1. Mustan joukon johtajana v:n 1813 sodassa
Napoleonia vastaan; joukon tehtävänä oli käydä
pikkusotaa vihollista vastaan ja nostattaa kansa
aseisiin Länsi-Saksassa; jo 17 p. kesäk.
tuhoutui kuitenkin osa tätä joukkoa Kitzeuin ottelussa,
minkä jälkeen se ei enää esiintynyt itsenäisenä
osastona. L. otti osaa myöskin vv:n 1814 ja 1815
sotaretkiin; tuli 1822 kenraalimajuriksi.

Lyydia (alkuansa Maionia), entinen
maakunta Vähän-Aasian länsiosassa; pohjoisessa
rajana Myysia, idässä Fryygia, etelässä Kaaria,
lännessä Aigeian-meri. Maakunnan pohjoisosan
kautta virtaa idästä länteen Hermos
syrjäjoki-neen (Paktolos y. m.), eteläosassa Kaystros-joki.
Niiden välissä on Tmolos-vuoristo (nykyinen
Bosdag). Mainituissa jokilaaksoissa on ilmanala
erinomaisen lauhkea ja maaperä hedelmällistä:
maakunnan itäinen puoli on autiota ja
hedelmätöntä ja siinä näkyy selvästi vulkaanisen
toiminnan jälkiä (siitä nimi Katakekaitnie>ie = palanut
maa). Maakunnan päätuotteet olivat viini,
saf-rami ja Tmolos-vuoristosta ja Paktolos-joesta
saatu kulta. L. oli ikivanhan kulttuurin tyyssija
ja Lyydian valtakunnan keskus. Tämä
valtakunta ulottui mahtavuutensa aikana kauas
varsinaisen L:n ulkopuolelle aina Halys-jokeen
asti idässä käsittäen siten suuren osan
Vähää-Aasiaa. L.n historiallinen aika alkaa n. 700
e. Kr., jolloin Mermnadien kuningassuku pääsi
valtaan. Tätä sukua olivat kuninkaat Alyattes
(612-563) ja hänen poikansa Kroisos, jonka
hallitessa L:n valtakunta saavutti suurimman
laajuutensa. Viimemainitun voitti 546 Persian
kuningas Kyyros, joka teki L:n persialaiseksi
maaherrakunnaksi. Se kuului sittemmin Syyrian,
Pergamoksen ja lopulta Rooman valtakuntaan.
Nykyisessä Turkin valtakunnassa se vastaa osaa
Aidinin vilajeetista. Pääkaupunki oli Sardes
(kreik. Sardeis), muista kaupungeista
mainittakoon Sipylos-vuoren pohjoispuolella sijaitseva
Magnesia (nyt Manissa). L:n rannikolla
olevista kreikkalaisista siirtokunnista (Smyrna,
Kolophon, Ephesos y. m.) ks. Joonia ja
Joonialaiset. — Lvydi alaiset olivat
tiettävästi indoeurooppalaista heimoa, johon ehkä oli
sekaantunut idästäpäin tullut seemiläinen
valloit-tajakansa. He olivat alkuansa sotaista kansaa,
mutta persialaiset valloittajat kielsivät heiltä
aseiden käytön ja koettivat veltostuttaa heitä,
mikä onnistuikin. Kauppa ja teollisuus olivat
kauan kukoistavalla kannalla. Taiteista
harjoitettiin varsinkin musiikkia; yksi kreik. musiikin
sävellajeista oli nimeltään lvydialainen sävellaji.
L:ssakin palveltiin Kybele jumalatarta
(Ephesok-sen Artemis) hurjilla, meluavilla juhlilla.
Vähitellen lyvdialaiset menettivät kansallisuutensa ja
kielensä, joka oli hävinnyt jo ennen Kristuksen
syntymän aikoja. Muinaismuistoista ovat
huomattavimmat valtavat hautakummut ja niihin
rakennetut kuningasten hautakammiot.
[Schubert, „Gesehichte der Könige von Lydien";
Ra-det. „La Lydie et le monde grec au temps des
Mermnades"; Buresch, ,,Aus Lydien"; J. Keilin
ja A. v. Premersteinin selonteko v:n 1906 tutki-

Lytton-Bulwer.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0712.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free