- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1335-1336

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lyyra ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1335

n. 45 km luode-pohjoiseen Bogskärin majakasta,
näyttää valkoista vaiktumatonta valoa:
valaisu-matka 16,5 engl. penink., valonkorkeus
vedenpinnasta 30 m, perustasta 23,? m: valovoima
(Hef ner-yksiköissä) 7,300. Rak. 1859.
Ilmatieteellinen asema.

L. H-iien.

Långbärgsöda
bärjs-J, kylä Saltvikin [-pitäjässä Ahvenanmaalla. Laaja kivikautinen
asuin-paikka-alue. A. Es.

Långsjö [loTjsö] (ennen Pitkäjärvi),
ratsu-velvollinen säteri Someron pitäjän Pitkäjärven
kylässä, 39 km Ypäjän, 30 km Mellilän
rautatieasemalta. Kartanoon ovat nykyään yhdistettyinä
Sarjan ratsutila sekä useampia pienempiä taloja.
Koko tilaryhmä käsittää yhteensä n. 4 ’/i
manttaalia. 2,300 ha. -— Tilalla on maanviljelyskoulu
(oppijakso 2-vuotinen, vuosittain otetaan 16
oppilasta), karjanhoitokoulu (oppijakso 1-vuotinen,
13 oppilasta) ja puutarhakoulu (2-vuotinen
oppijakso, 12 oppilasta: hedelmäpuu-,
marjapensas-ja ruusuviljelvstä), kaikki suomenkielisiä,
ainoastaan miespuolisia oppilaita varten. V. 1912 oli
niissä yhteensä 60 oppilasta. — V. 1911 perustettu
kalanviljelyslaitos (forelleja ja suutareita).
Höyryvoiman ja tuulimoottorin käyttämä vesijohto.

Pitkäjärvi y. m. alueita Somerolla kuului
1500-luvun lopulla ja seur. vuosis: n alussa Suomen
historiassa huomattavan Antti Laurinpojan
Puo-tilan herran läänityksiin. Hänen kuoltuaan
joutui tila hänen vävynsä, Skotlannista Suomeen
siirtyneen Hannu Ramsayn haltuun, pysyen
jonkun aikaa hänen suvullaan. 18:nnella vuosis.
kartano oli de Pont-, Bremer- ja Blåf jeld-suvuilla,
siirtyen viimemainitulta 1811 oston kautta
toi-niitusvouti C. G. Sagulinille. Nyk. omistaja
maanviljelysneuvos Wald. Sagulin. Kartanoon
yhdistetty Sarjan tila on ollut ennen m. m. Munck- ja
Procopé-sukujen hallussa. — Päärakennus v:lta
1850. A. Es.

Längörn yksi Viaporin saarista: ks.
Viapori.

Lähde 011 yleensä paikka, missä vettä maan
sisäisistä pohjavesivirtauksista pulppuaa pinnalle
niin paljon, että siitä muodostuu puro. Jos
vedentulo on siksi vähäinen, että se vain pitää
paikan kosteana, niin tätä sanotaan hetteeksi.
Edellytyksenä l:n olemassaololle on aina se, että
pohjaveden yläpinta jossakin sen lähellä on
korkeammalla kuin maanpinta l:n kohdalla. L:itä
on etenkin, 1) jos helposti vettä läpäiseviä
kerroksia on vedenpitävien kerrosten päällä
viettävissä paikoissa, missä nuo kerrokset katkeavat.
2) jos vettä läpäiseviä kerroksia on laajalti
vedenpitävän kerroksen peittämänä ja
viimemainittu jossain kohdassa päättyy tai keskeytyy.
Suonien maaperässä on yleisimmin savea
vedenpitävänä kerroksena ja soraa, etenkin
vierinkivi-soraa vettä läpäisevänä. Kaikkein useimmat l:t
meillä ovat senvuoksi vierinkiviharjujen rinteillä

Lähteiden esiintymistä esittävä poikkileikkaus-kuva.
K kallio: il moreenisoraa: H vierinkiviharju, jonka
rinteellä hiekkaa; S savea: katkonainen viiva pohjaveden
yläpinta; L lähteitä.

1336

savikerroksien reunoilla. Viereisestä piirroksesta
käyvät selville erilaiset tapaukset. — L.-veden
lämpötila on yleensä sangen muuttumaton ja mei
dän maassamme 3°:sta 6°:seen vaihteleva ollen
hyvin lähellä seudun vuotuista ilman
keskilämpötilaa, mikä siis todistaa veden tulevan niin sy
vältä, ettei talven ja kesän lämpöerotus tunnu,
mutta ei niin syvältä, että maan sisuksen
korkeampi lämpötila vaikuttaisi. Kuumista
Listä eli t h e r m e i s t ä ks. Kuumat
lähteet. Erikoinen laji kuumia Litä ovat
kuohu-lähteet 1. geysirit (ks. Geysir), joista
purkautuva vesi on kiehuvaa.

L.-vesissä on aina liuenneita aineita, joita pohja
vesi on uuttanut vuorilajeista. Niiden määrä
riippuu vuoriperän kokoomuksesta ja
lämpötilasta. Tavallisissa kylmissä l:issä on vesi
säännöllisesti köyhää kivennäisaineista, ja varsinkin
on näin laita siellä, missä kalliot ovat
silikaatti-vuorilajeja ja ilmanala viileä, kuten Suomessa.
Tavallisesti on 1.-vesissä täällä noin 0,o4 ä 0,j g
litrassa liuenneita epäorgaanisia aineita, ja tästä
määrästä suurin osa on kalsiumkarbonaattia,
-sulfaattia ja -silikaattia, senjälkeen
magnesiumin, natriumin ja kaliumin vastaavia suoloja.
Muutamin seuduin on 1.-vedessä poikkeuksellisen
paljon jotakin erikoista ainetta. Meillä
jokseenkin yleiset ,.rautalähteet", esim. Iisalmen Runni,
sisältävät paljon ferrosuoloja, nim. sulfaattia ja
karbonaattia. Tämä rautamäärä on kotoisin
rapautuneista kiisuista ja muista raudanpitoisista
vuorilajikivennäisistä. Kalkkikivialueilla l.-vesi
aina sisältää paljon liuennutta
kalsiumkarbonaattia. Jotkut kylmätkin l:t sisältävät niin paljon
liuenneita suoloja, että niiden vesiä käytetään
kivennäisvesinä (ks. t.). Erittäin paljon suoloja on
kuumissa 1 iissä, jotka säännöllisesti samalla ovat
kivennäislähteitä. Kokonaismäärä
tunnetuimmissa terveyslähteissä vaihtelee 1 g:sta 35 g;aan
litraa kohti. Pääosana näissäkin on natriumia,
kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja rautaa
karbonaatteina. sulfaatteina ja silikaatteina. Näissä ja
yleensä kivennäis-1 :issä aineksien kokoomus ja
samalla veden fysiologinen vaikutus vaihtelee
suuresti; toiset sisältävät etupäässä soodaa (alkaliset
1 :t, esim. Apollinaris, Bilin. Vichy) tai
kalsiumkarbonaattia. toiset keittosuolaa (saliiniset l:t. esim.
Emser. Kissinger), jotkut katkerosuolaa (esim.
Hunyadi Jänos). Lukuisat kuumat l:t ja
etenkin geysirit tuovat ilmoille paljon hiilihappoa.
Kaikkein useimmissa terveys-1 :issä on vedessä
runsas ylimäärä hiilidioksidia, mikä juuri on
tehnyt sen kykeneväksi liuottamaan
kalsiumkarbonaattia ja muita aineita. Lisäksi on 1.-vesissä
vähissä määrin useita muita alkuaineita, kuten
litiumia, bariumia, strontiumia, mangaania,
aluminiumia, titaania, bromia, jodia, arsenikkia,
antimonia, fosforia, booria ja vieläkin
harvinaisempia aineita, esim. talliumia ja seleeniä. Vieläpä on
1.-vesistä analyyttisesti saatu esille kobolttia,
nikkeliä, sinkkiä, vaskea, lyijyä, tinaa, elohopeaa,
hopeaa ja kultaa. Kivennäisvesien suoloissa
niinikään keksi Bunsen harvinaiset alkalimetallit,
rubidiumin ja oæsiumin. Näitä kaikkia on
l.-ve-sissä luonnollisesti erittäin vähän, mutta
kumminkin veden fysiologinen vaikutus saattaa
johtua juuri jostakin semmoisesta aineesta.
Varsinkin tämä koskee radiumia, jonka myös on
todistettu olevan 1.-vesissä sangen levinnyt aine.

Långbärgsöda—Lähde

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:38 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0716.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free