- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1345-1346

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lämmityslaitokset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1345

Lämmityslaitokset

134H

osa jää varastoon uuneihin, joista se vasta
vähitellen niiden jäähtyessä tulee huoneitten hyväksi.
Hyviltä uuneilta vaaditaan, että mahdollisimman
suuri osa polttoaineiden lämpöarvosta tulee
hyödyksi, että lämpö jakaantuu tasaisesti yli koko
uunin, ja etteivät minkäänlaiset kaasut peltien
ollessa suljettuina pääse tunkeutumaan huoneisiin.
Pinnalta eivät uunit koskaan saisi lämmetä
80°C kuumemmiksi, koska niille asettunut tomu
silloin alkaa kärventyä ja ilmaan sekaantua
typpi- ja muita jhdistyksiä. jotka kiihottavat
hengityselinten limakalvoja saaden aikaan
kuivuuden tunteen. Sama koskee kaikkia muitakin
lämmityslaitoksia. Lämmön säteily uuneista on
oleva siksi pieni, ettei se vaikuta kiusaavasti.
Uunien tulee olla helposti puhdistettavia sekä
sisältä että ulkoapäin. Eri tarkoituksia myöten
uunit ovat erilaista rakennetta.

1. Uunit pikaista, mutta ei
pysyväistä huoneiden lämmittämistä
varten valmistetaan pääasiallisesti
valuraudasta. Näihin kuuluvat tavalliset ja
vaippa-kamiinit. Tomun kärventymistä ei näissä juuri
voida estää ja lämmön säteih on useinkin kovin
voimakas, vaippakamiineissa kuitenkin pienempi.
Niitä käytetään kirkkojen ja kokoushuoneistojen
lämmittämiseen.

2. Uunit pikaista ja pysyväistä
huoneitten lämmittämistä varten
ovat valmistettuja raudasta ja kivistä. Niillä
on edellisten uunien huonot puolet ja ovat
vaikeita puhdistaa. Käytetään harvoin.

3. Uunit hidasta, mutta pysyväistä
huoneiden lämmittämistä varten
valmistetaan kivestä. Näihin kuuluvat tavalliset
tiili- ja kaakeliuunimme. Tomu niissä harvoin
kärventyy ja säteily 011 pieni ja tasainen.
Pahimpia vikoja niissä on. että savupeltien kiinni
ollessa huoneisiin helposti pääsee tunkeutumaan
hiilimonoksidia (häkää), ja että ne meikäläisessä
asussaan ovat vaikeat puhdistaa.

4. Uunit pitkäaikaista palamista
varten valmistetaan pääasiallisesti
valuraudasta. Ne varustetaan suurella polttoainetilalla
ja kulkevat kaupassa sentähden nimellä
„raaka-siinikamiinit". Polttoaine, joksi parhaiten
soveltuvat koksi ja antrasiitti, joutuu vähitellen
liekkeihin. Hyödyksi tuleva lämpömäärä on
jokseenkin suuri. Haittoja on niitten
monimutkainen rakenne, jonka tähden ne helposti joutuvat
epäkuntoon. Niitä käytetään pienten huoneiden
väliaikaista lämmittämistä varten.

Uunilämmityksen huonoja puolia on vaikea
hoito, joka erittäinkin tulee näkyviin suurissa
huoneistoissa kuten kouluissa, virastoissa ja
sairaaloissa, ja lämmön huono jakaantuminen
huoneissa, kun uunit paremman vedon
aikaansaamiseksi tav. sijoitetaan huoneitten sisäseinille.
Etuja ovat pienet rakennuskustannukset, suuri
käyttövarmuus ja se. että lämmitettäessä samalla
syntyy ilmanvaihto.

Tavallinen m a t a 1 a p a i n e v e s i 1 ä
niin i t y s. Lämmön kuljettajana käytetään vettä,
joka kattiloissa lämmittyään johdetaan
jakojoh-toja myöten huoneissa oleviin lämpöpattereihin,
joissa se jäähtyessään luovuttaa osan lämmöstään
ja juoksee kokoojajohtoja myöten takaisin
kattiloihin uudelleen lämmitettäväksi. Veden
kiertokulku syntyy yksinomaan sen lämpösuhteista,
43. V. Painettu "/a 13.

kun niin. kattiloissa ja jakojohdoissa oleva
lämpimämpi ja siis myöskin kevyempi vesi ei voi pysyä
tasapainossa lämpöpattereissa ja kokoojajohdoissa
olevan kylmemmän veden kanssa. Lämpenevän
veden laajenemisesta syntyvä liikavesi menee
pai-sunta-astiaan, joka on yhdistetty laitoksen
korkeimpaan vedellä täytettyyn osaan ja on
suoranaisessa yhteydessä ulkoilman kanssa, niin että
lämpimyys laitoksen yläosassa korkeintaan voi
kohota n. 100°C:eeii. kun vesi muuten alkaisi
kiehua. Jotta ilma ei haittaisi veden
kiertokulkua. johdetaan kaikki johdot, jos vain 011
mahdollista, kattiloista päin noususuuntaan ja
ilman kokoontumispaikkojen korkeimpiin kohtiin
yhdistetään ilmajohdot, joita myöten ilma
johdetaan paisunta-astiain tai käytetään
erityisiä ilmaventtiilejä. Kattilat valmistetaan joko
valu- tai takoraudasta. Nykyään eniten
käytettyjä ovat valurautaiset vapaana seisovat
liite-kattilat. Muitten ohella ne varustetaan tav. itse
toimivilla vedonsäätäjillä, joiden avulla veden
lämpimyys saadaan pysymään kulloinkin halutulla
kchdalla. Täten voidaan huoneitten lämpimyyttä
helposti hoitaa kattilahuoneesta käsin.
Lämpöpattereina käytetään etupäässä
radiaatto-r e i t a. Ripalämpöpatterit ovat halpoja, mutta
vaikeita puhdistaa. Lämmönsäätämistä varten käj
tetään venttiilejä ja niitten ohella joskus
itsetoimivia lämmönsäätäjiä. Putkijohdot tehdään tako
rautaputkista, pienemmät n. 52 mm läpimittaan
saakka muhvi- ja suuremmat laippaliitoksilla.
Tarpeettoman lämmön siirtymisen estämiseksi ne
eristetään jollakin eristy maineella kuten kiiseliguurilla,
asbestilla tai huovalla. Tavallinen
matalapaine-vesilämmitys vastaa terveydellisessä suhteessa
parhaiten kaikkia vaatimuksia meillä
käytännössä olevista lämmityksistä. Sen hyviä puolia
ovat helppo hoito, halvat käyttökustannukset ja
suuri kestävyys, pahoja puolia kalliit
rakennuskustannukset, jäätymisen vaara sekä se, että
lämpöpattereihin jäänyt vesi estää kylliksi
pikaista lämmön säätämistä, joka olisi erittäin
tärkeä asia kokoussaleissa, teattereissa, kouluissa
j. n. e., joissa ihmisten kokoonnuttua jo
muutenkin syntyy tarpeeksi lämpöä. Se soveltuu
erittäinkin asuinhuoneiden, sairaalain j. n. e.
lämmittämiseen, joissa tasainen miellyttävä
lämpimyys on aikaansaatava.

M a t a 1 a p a i n e h ö y r y 1 ä m m i t y s.
Lämmön kuljettajana käytetään höyryä, joka saadaan
sitä varten laitetuista matalapainehöyrykatti loista
tai välillisesti korkeapainehöyrykattiloista n. 0,o<
O.io ilmakehän ylipaineella ja johdetaan
höyry-johtoja myöten huoneissa oleviin
lämpöpattereihin. joissa höyry tiivistyessään luovuttaa höy
ryyntymislämpönsä ja juoksee vetenä takaisin
höyryvedenjohtajaa myöten suoraan kattiloihin,
ulos tai höyryveden säiliöön.
Matalapainehöyry-kattilat eivät paljoa eroa
matalapainevesilämmi-tyksessä käytetyistä. Palamisen säätämistä
varten käytetään näissäkin itsetoimivia vedon
säätäjiä, jotka pitävät höyryn paineen
muuttumattomana. Sen lisäksi ne varustetaan
varalaitoksella. joka estää paineen missään tapauksessa
kohoamasta korkeinta sallittua rajaansa (n.
O.ii-0.5o ilmakehää) suuremmaksi.
Korkeapainekatti-loista saadaan höyry joko paineenvähentäjien
(reduseerausveuttiilien) kautta tai höyrykoneiden
pakohöyrynä. jossa tapauksessa lämmitystä sano-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0721.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free