- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1349-1350

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lämmityspullo ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1349

Lämmityspu

Ilo—Lämpö

1350

taan myöskin pakohöyrylämmitykseksi.
Lämpöpatterit ja putkijohdot ovat rakenteeltaan
samanlaiset kuin matalapainevesilämmityksessä
käytetyt. Jotta höyryä ei pääsisi tunkeutumaan
lämpö-pattereihin enempää kuin mitä niissä voi
tiivistyä, varustetaan ne tarkkuussäätöventtiileillä.
Tavallisia höyryventtiilejä ja avonaisia
höyryveden-johtoja käytettäessä on lisänä käytettävä
höyry-vedenjohtajia, jotka estävät höyryn
tunkeutumasta johtoihin. Vaakasuorat höyryjohdot
asetetaan hieman alaspäin viettäviksi, jotta höyry ja
tiivistynyt vesi kulkisivat samaan suuntaan,
paitsi lämpöpatterien haarat, joille voi antaa
nousuakin, kun niissä tiivistynyt vesimäärä on
jokseenkin pieni. Tiivistyneen veden poisjohtamista
varten höyryjohdoista käytetään
höyryvedenjoh-tajia tai vesisilmukoita, joita myöten se pääsee
painumaan höyryveden johtoihin. Ilman
poisjohtamista varten höyryvedenjohdot ovat
suoranaisessa yhteydessä ulkoilman kanssa tai käytetään
ilma venttiilejä. Matalapainehöyrylämmityksessä
höyryn lämpimyys pysyy jokseenkin
muuttumattomana n. 100°C:ssa, jonkatähden tomun
kärventymistä lämpöpinnoilla ei voida estää eikä
huoneitten lämpimyyttä säätää kattilahuoneesta;
tai ne tapahtuvat ainakin hyvin vaikeasti.
Laitoksen kestävyys on pienempi kuin
matalapainevesilämmityksessä, eikä se työskentele yhtä
äänettömästi. Hyviä puolia ovat halvemmat
rakennuskustannukset, pienempi jäätymisen vaara, ja se,
että huoneitten lämpimyyttä voidaan sukkelasti
säätää. Se soveltuukin sentälulen erittäinkin
paikkoihin, joissa lämmön tarve kovasti muuttelee
kuten kokous- ja juhlasaleihin, teattereihin,
ravintoloihin, kouluihin j. n. e.

Ilmalämmit y s. Lämmön kuljettajana
käytetään ilmaa, joka lämmittyään lämpökammiossa
olevissa ilmanlämmitysuuneissa —
kalorifee-r ei ss a — n. 30-50° C:een johdetaan kanavia
myöten lämmitettäviin huoneisiin, joissa se
jäähtyessään luovuttaa osan lämmöstään ja poistuu
huoneista joko suoraan ulos —
ilmanvaihto-ilma-lämmitys — tai lämpökammioon uudelleen
lämmitettäväksi — kiertoilinalämmitys. Ilman
kuljettajana käytetään joko luonnollista vetoa tai
ventti-laattoreita.

Ilmanvaihto-ilmalämmityksessä otetaan ilma
huoneisiin ulkoa yhteisten ilmanottopaikkojen
kautta ja johdetaan tav. puhdistettavaksi
ilma-kammioon, jossa sen nopeuden vähetessä mukana
seuraava karkeampi tomu laskeutuu alas. Jos
perinpohjainen ilman puhdistus on tarpeen,
käytetään tomunkokoojia tai suodattimia. Niistä ilma
kulkee lämpökammioon lämmitettäväksi, jossa
samalla sen kosteus säädetään, ja >Tasta sitten
kanavia myöten huoneisiin.
Kiertoilmalämmityk-sessä voidaan ilma ennen uudelleen
lämmittämistä myöskin johtaa puhdistettavaksi.
Ilman-lämmitysuunit, kalorifeerit, valmistetaan tav.
valuraudasta, ainoastaan tulipesä muurataan.
Rakenteeltaan ne ovat kovin erilaisia, kullakin tehtaalla
on oma mallinsa. Vaatimukset ovat
pääasiallisesti samat kuin tavallisiinkin uuneihin nähden,
lisäksi avara polttoainetila, että palaminen voi
kestää yhdellä täyttämisellä useita tunteja, ja
että savukanavat voidaan puhdistaa
lämpökam-mion ulkopuolelta, jotta noki ja tuhka eivät pääse
tunkeutumaan huoneisiin. Ilmanjohtokanavat
ovat joko muurattuja tai valmistettuja rauta-

levyistä, laudoista j. n. e. Niitä johdettaissa on
vältettävä äkillisiä mutkia ja läpileikkauksen
muutoksia, kun ne suuressa määrässä haittaavat
ilman kulkua. Kaikki osat tulee voida helposti
puhdistaa. Lämmön säätäminen tapahtuu pelleillä
ja venttiileillä rajoittamalla ilmavirran suu
ruutta, sekoittamalla kylmää ilmaa lämpöisen
joukkoon tai vedon avulla muuttelemalla
palamisen suuruutta.

Ilmanvaihto-ilmalämmitys luonnollista vetoa
käytettäissä on kokonaan riippuvainen tuulista,
ja polttoainemenekki on kovin suuri, kun ilma
aina on lämmitettävä alusta alkaen.
Kiertoilma-lämmitystä voidaan taas käyttää ainoastaan
al-kulämmityksen aikana ennen huoneiden
käytäntöä tai hyvin suurissa huoneissa, joissa ihmiset
oleskelevat vain vähän aikaa kerrallaan, kun siinä
tulee sama ilma muuten useampaan kertaan
hengitettäväksi. Ilmalämmitysten muita huonoja
puolia ovat lämmön vaikea säätäminen, tomun
käryäminen ja savun mahdollinen tunkeutuminen
huoneisiin. Sitävastoin laitoskustam ukset ovat
halvat ja korjaukset voi toimittaa kuka tahansa.
Oikein järjestettynä ilmalämmitys soveltuu hyvin
kivikirkkoihin.

H ö y r y-v esilämmitys. Lämmön
kuljettajana käytetään höyryä ja vettä. Sen vaihto
höyrystä veteen tapahtuu höyryvesikattiloissa n. s.
vastavirtalaitteissa. Laitos jakaantuu siten
höyryjä vesilämmityspuoleen, joista kumpikin voidaan
rakentaa niille ominaisilla tavoilla.
Höyrv-vesi-kattilat ovat tav. valu- tai takorautaisia
lieriönmuotoisia astioita varustettuina ohuilla
metalliputkilla. Höyry johdetaan useimmiten putkien
sisä- ja vesi niitten ulkopuolelta. Lämmön vaihto
on kovin voimakas, niin että kattilat ovat
verrattain pieniä. Ilöyry-vesilämmityksellä on vesi
lämmitysten hyvät ja huonot puolet. Sitä
käytetään, kun halutaan vesilämmitystä ja pakohöyryä
on saatavissa. Mutta myöskin laajoissa
rakennuksissa, joissa tavallinen
matalapainevesilämmi-tys ei voi tulla kysymykseen, kun vettä liikkeellä
pitävä voima siinä on hyvin pieni, niin että
putket tulisivat kovin paksuiksi ja kalliiksi, voidaan
höyry-vesilämmitystä käyttää hyvällä
menestyksellä pikakierto- ja pumppulämmityksien sijasta.
[Péclet, „Traite de la chaleur" (1861) ; Fischer.
„Heizung und Liiftung der Räume" (Handbuch der
Architektur, 1891) ; Rietschel, „Leitfaden zum
Be-rechnen und Entvverfen von Liiftungs- und
Hei-zungs-A nlagen" 1909).] ’ E. K-o.

Lämmityspullo joko metalli- savi- tai
lasiastia, joka joko lämpimällä vedellä tai paremmin
etikkahappoisella natriumilla täytettynä
asetetaan sairaan vuoteeseen joko lämmittämään
jotain erityistä ruumiinosaa tai kohottamaan
sairaan ruumiinlämpöä.

Lämmönjohtaja ks. Lämpö.

Lämmönkuolema ks. Entropia.

Lämpiö (ransk. foyer, oik. takka, uuni),
teat-teri rakennuksessa ja katsomon läheisyydessä
oleva sali, jossa yleisö väliaikoina voi oleskella.
Usein l:n yhteydessä on tarjoilu. Tavallisesti
teatterissa on myös taiteilijain 1.
(taiteilijain kokoushuone).

Lämpö, fysikaalinen syy sellaiseen kappaleen
tilaan, joka tuntohermoihimme voi tehdä sanoilla
kuuma, lämmin, haalea, kylmä merkittävän
aistimuksen. Tuntomme on kuitenkin aivan epäpätevä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0723.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free