- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1393-1394

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Läänityslaitos

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1.197

Läänityslaitos

1394

mau keisarien entiset maatilat, ja ne tilukset,
joita lie lähimpäin vuosisatojen aikana
maaomaisuudestaan jakelivat kirkolle tai maallisille
ylimyksille, joutuivat eräillä rajoituksilla näiden
täydeksi omaisuudeksi; olivat pikemmin a 1 1
o-d i u m e j a (ks. t.) kuin läänejä. Yksityinen
maaomaisuus jäi osaksi roomalaisille, osaksi se
jaettiin allodium-tiloina vapaille germaaneille. - L:n
muodostumisprosessi esiintyy selvimmin f r a n
k-k i e n valtakunnassa, jossa se läheisesti liittyi
Rooman vallan ajoilta periytyneisiin
patrocinium-ja precarium-laitoksiin. Patrociniumilla oli
vastineensa germaanilaisessa s e u r u e-(c o m i t
a-t u s-)laitoksessa, joka samoin kuin edellinen
sitoi mielien uskollisuuden ja palveluksen siteillä
herraansa. Comitatus-laitos on epäilemättä
vaikuttanut paljon l:n henkeen ja menoihin (esim.
homagium = mieheksi rupeaminen ja
uskollisuudenvala lienevät siitä peräisin), mutta se ei ole sitä
synnyttänyt. Preearium oli germaaneille
ennestään tuntematon, mutta siitä huolimatta se
samaten kuin patrocinium näyttää päässeen
frankkien valtakunnassa kehittymään vielä
voimakkaammin kuin roomalaisessa yhteiskunnassa,
koska niiden alituisten sotien ja sen
oikeudettoman tilan johdosta, joka vallitsi frankkien
valtakunnassa merovingien aikana, maata
omistamattomat vapaat miehet ja myöskin pienet
maanomistajat vielä entistä suuremmassa määrässä
tarvitsivat suojelusta, jota ylimykset, suuret
maanomistajat, olivat sitä valmiimmat heille
antamaan, kun he siten saattoivat saada lisää
vaikutusvaltaa ja uusia maa-alueita. Vanhastaan oli
frankkilaisilla ylimyksillä niinkuin
roomalaisillakin maanomistajilla ympärillään asestettuja
orjia, joilla oli nimenä v a s s u s. Nyt ruvettiin
tätä nimitystä muodossa vasalli käyttämään
myöskin vapaasta miehestä, joka antautui
jonkun ylimyksen palvelukseen, mikä palvelus ennen
kaikkea oli juuri sotapalvelusta; ylimystä itseään
sanottiin tässä tapauksessa senioriksi
(pat-ronaatin sijaan senioraatti; palvelukseen
rupeaminen oli r e k o m m e n d a t s i o n i). Tavaksi
tuli pian, että tällaiseen palvelukseen
antautuneelle vapaalle miehelle annettiin palkaksi
kappale maata — tämä palkkaamistapa olikin silloiu
vallassa olevaan luontoistalouteen nähden ainoa
mahdollinen; mutta hän ei saanut sitä omakseen,
hän sai vain epämääräiseksi ajaksi
nautinto-oikeuden siitä lähteviin tuloihin. Tällainen palkkatila
sai nimen beneficium (oik. hyvä teko,
palkinto), mutta beneficium ei itse asiassa ole muuta
kuin tuo vanha preearium. — Toiselta puolen oli.
niinkuin jo huomautettiin, myöskin pienten
maan-omistajain pakko turvautua suurten
tilanomista-jain suojelukseen. Pikkutilallinen luovutti
silloin tilansa suurelle maanomistajalle, kirkolle tai
jollekin ylimykselle, mutta sai sen takaisin
vuokratilana, jolloin hän oli velvollinen suorittamaan
päivätöitä ja maksuja ja jolloin hän joutui
tavallisen alustalaisen, maaorjan asemaan, tai hän sai
tilansa takaisin beneficiumina, jolloin hän oli
velvollinen suorittamaan vapaan miehen
palvelusta. s. o. auttamaan senioriansa kaikissa tiloissa,
ennen kaikkea sotapalvelusta, s. o.
vasallipalve-lusta tekemällä. Tätä kahdelta eri puolelta
alkavaa vasalliuden ja beneficiaatin, persoona- ja
maasuhteen, toisiinsa sulautumista on juuri
pidettävä varsinaisen l:n alkuna.

Heikko valtiovalta ei ehkäissyt puheena ollutta
kehitystä, vaan päinvastoin joudutti sitä
varsinkin n. s. immuniteettioikeuksia suomalla. I
Hirn u n i t e e t i 11 a tarkoitetaan sitä, että suurtila
tai kirkollinen laitos alueineen ja väkineen
erotettiin valtion virkamiesten valtapiiristä.
Virkamiehet. kreivi tai joku muu, eivät saaneet
tällaisella tilalla harjoittaa tuomiovaltaa tai muuta
virkatointa, esim. kantaa veroja ja periä
sakkoja, toimittaa sotaväen nostoa j. n. e., vaan tämä
valta siirtyi maanomistajalle. Alkuaan
immuniteetin haltijan tuli harjoittaa mainittuja
oikeuksia kuninkaan hyväksi, mutta jo myöhempien
merovingien aikana immuniteettia nauttivat
maanomistajat, maalliset ja kirkolliset, käyttivät
näitä oikeuksia omaksi hyväkseen. Immuniteetilla
varustettu tila oli itse asiassa pieni valtio. j:i on
helposti ymmärrettävissä, että pienet eläjät, jotka
saivat myöskin virkamiesten puolelta kokea
mielivaltaa, mielellään pyrkivät juuri tällaisen tilan
omistajan mahtavaan turvaan.

Edellä esitetty kehitys oli kuitenkin vasta
alullaan, kun karolingit Smnella vuosis. pääsivät
valtaan. Niin voimakas se kuitenkin jo oli, etteivät
nämäkään voineet sitä enää ehkäistä;
päinvastoin, hekin ovat sitä edistäneet rupeamalla
käyttämään sitä valtion tarkoituksiin. L;n
kehittymiseen karolingien aikana vaikutti varsinkin «e
seikka, että jalkaväen sijaan ruvettiin, alkuansa
arabialaisten hyökkäysten johdosta, 8:nnelta
vuosis. lähtien yhä suuremmassa määrässä
käyttämään ratsuväkeä. Jos jo jalkamiehenä
palveleminen oli sen ajan alituisten sotien johdosta
ollut pienten allodiumien omistajille raskasta, niin
ratsupalveluksen suorittaminen oli vielä
rasitta-vampaa; siitä päästäksensä he rupesivat jonkun
ylimyksen ,,beneficiaareiksi", sillä tämä asema
vapautti heidät ainakin Kaarle Suuren aikoihin asti
yleisestä väennostosta. Toiselta puolen taas Kaarle
Martel ryhtyi — kun kruunun ja karolingien
omat maatilat eivät tähän tarkoitukseen
riittäneet — jakelemaan kirkon tiluksia benefieioina
ylimyksille, saadakseen heidät siten hallitsijan
vasalleina suorittamaan ratsupalvelusta. Vasal
liuden ja beneficiaatin toisiinsa sulautuminen
jatkui siis edelleen itse valtiovallan
toimenpiteiden johdosta. Myöskin Kaarle Suuri antoi
senio-raatille ja beneficiaatille hyväksymisensä ja koetti
alistaa ne palvelemaan valtion tarkoituksia, m. m.
määräämällä että beneficiaarin tuli lähteä
sotajoukkoon seniorinsa seurassa, joten sotajoukko
yhä enemmän muuttui vasalliarmeiaksi. Kaarle
Suuren kuoleman jälkeisenä aikana. 9:nnellä
vuosis., ulkonaiset sodat, karolingien keskinäiset
taistelut, kaikkialla vallitseva laittomuus ja
sekasorto edelleen edistivät l:n kehitystä, s. o.
senioraatti, beneficiaatti ja immuniteetti saivat yhä
enemmän alaa. L:n täydellisen valtaan pääsyn
merkkinä oli että viratkin muuttuivat
lääneiksi. samaten niiden yhteydessä olevat
hallintoalueet, mikäli kreivien ja muiden virkamiesten
onnistui pakottaa näillä alueilla asuvat
maanomistajat, suuret ja pienet, rupeamaan joko
alustalaisiksensa tai vasalleiksensa. Allodiuir.it
hävisivät melkein tyyten ja esim. suurimmassa osassa
Ranskaa oli sääntönä, että jokaisella maapalasella
tuli olla senior, lääniherra („Nulle terre sans
seig-neur"). Samalla läänit alkoivat muuttua
perinnöllisiksi; sen jälkeen niistä ei enää käy-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0745.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free