- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1399-1400

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Läänityslaitos

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1.197

Läänityslaitos

1399

Ruotsi ja Suomi. Myöskin Ruotsin
valtakunnassa kehittyi keskiajalla eräänlainen 1., joka
kuitenkin tärkeissä kohdin erosi
länsieurooppalaisesta l:sta. Luontoistaloudesta ja luonnossa
suoritetuista veroista oli seurauksena, ettei
hallitsija voinut palkata ja palkita palvelijoitansa
ja virkamiehiänsä muuten kuin myöntämällä
heille määrätyiltä alueilta maksettavat
kruunun-verot tai muut kruunun tulot, esim. sakot.
Tällaisia oikeuksia, samaten kuin niitä alueita, joilla
niitä nautittiin ja jotka olivat milloin isompia,
milloin pienempiä, käsittäen toisinaan vain
jonkun kuninkaankartanon ympäristöineen,
toisinaan taas kokonaisen maakunnankin, sanottiin
lääneiksi. Läänejä mainitaan Ruotsissa olleen jo
1100-luvulla, mutta vasta 1300-luvulla
tämäntapainen 1. esiintyi suuremmassa määrin
kehittyneenä.

Lääninhaltijan asiana oli toimittaa verojen ja
sakkojen kanto, edustaa kuningasta käräjillä ja
pitää huolta läänissä mahdollisesti olevan linnan
puolustuksesta, mutta tavallisesti hänellä ei, niin
kuin länsi-eurooppalaisilla lääniherroilla, ollut
tuomiovaltaa. Ottamalla huomioon lääninpitäjän
velvollisuudet kuningasta kohtaan saatamme
ja-ka-i Ruotsin ja Suonien keskiaikaiset läänit
nel-ji än ryhmään: 1) t i 1 i n t e k o 1 ä ä n i t. joiden
halti jat olivat velvolliset tekemään kuninkaalle
tilin kaikesta veronkannosta: 2) maksuläänit,
joista suoritettiin tarkalleen määrätty
rahasumma; 3) palvelusläänit, joiden haltijat
saivat kantaa verot omaksi hyväkseen, mutta
olivat velvolliset tekemään kruunulle palvelusta, nim.
etupäässä sotapalvelusta: 4) panttiläänit,
joiden haltijat olivat saaneet läänin ja siitä
lähtevät tulot vakuudeksi kruunulle antamastaan
lainasta. Tilintekolääneiksi, jotka olivat kruunulle
edullisimmat, valittiin sellaiset maakunnat, joissa
kruunu itse saattoi hoitaa ja hyväkseen käyttää
luontoisveroja; tällaisten läänien, jotka olivat
voutien hoidossa, sanottiin kuuluvan kuninkaan
aarreaittaan (konungens fatabur, siitä
fata-b u r s 1 ä n) : tässä asemassa olivat säännöllisesti
m. m. Tukholman ja Mälarin ympäristöt sekä
eräät Suomen läänit, esim. 1486 Turun,
Hämeenlinnan ja Satakunnan läänit. 1495 lisäksi
Kors-Uolman, Raaseporin ja Kastelholman läänit, kun
taas rajaseudut, esim. Viipurin lääni,
useimmiten oli läänitetty palvelusta vastaan.
Palvelus-läänien haltijat, joilla oli käytettävänään suuri
sotavoima, olivat tavallisesti niin mahtavat ja
itsenäiset, että niissä ei näyttänyt olevan mitään
sijaa kruunun vallalle. Syynä siihen, ettei
Ruotsin keskiaikainen 1. kuitenkaan tullut
kuninkaan-vallalle niin vaaralliseksi kuin
länsieurooppalainen 1. esim. Ranskassa ja Saksassa, lienee
etupäässä ollut se, että Ruotsin keskiaikaiset läänit
eivät yleensä olleet perittäviä, vaan
epämääräiseksi ajaksi pois annettuja, s. o. ne olivat
milloin hyvänsä peruutettavissa. Tästä seikasta
ynnä lisäksi siitä, että läänien haltijoilla ei
ollut tuomiovaltaa, käy myöskin ymmärrettäväksi,
että Ruotsissa ja Suomessa saattoi säilyä vapaa
talonpoikaissääty.

Keskiajan lopulla huomataan kuitenkin
Ruotsissa pyrkimyksiä turvata lääninhalti joille,
vieläpä heidän perillisilleenkin, pitempiaikainen
hallintaoikeus. Tähän suuntaan menevän
kehityksen tukahutti Kustaa Vaasa. Hänenkin aikanaan

tavataan vielä palvelu-.- ja maksuläänejä, mutta
ne olivat pienempiä ja tarkemman valvonnan
alaisia kuin keskiajalla; suurimman osan
valtakuntaa hän muodosti tilintekolääneiksi, jotka oli
vat kuninkaasta täydellisesti riippuvaisten
voutien hoidossa ja nekin yleensä pienempiä kuin
keskiaikaiset läänit. Toiselta puolen hän
kuitenkin — yhä edelleen vallitsevan luontoistalouden
pakottamani — piili alulle uuden perinnöllisen
l:n antamalla nuoremmille pojilleen ylläpidoksi
lierttuakuntia, ja tämä perinnöllinen 1.
kehittyi edelleen hänen seuraajiensa aikana
perustettujen kreivikuntien,
vapaaherrakuntien ja per i.n n ö 1 1 i s t e n
lahjoitusten (lahjoitusmaiden) 1. r ä 1 s s i d o n a
t-sionien muodossa. Nämä donatsionit, joihin
saattoi sisältyä sekä kruununtilojen että
kruu-nunverojen lahjoituksia, annettiin alussa niinkuin
tavalliset perintötilat ikuiseksi omaisuudeksi,
mutta vähitellen ja varsinkin Kaarle IX : n a joista
lähtien ruvettiin niiden hallintaoikeutta rajoit
tamaan; niinpä esim. n. s. Norrköpingin
päätöksen tilat menivät perinnöksi vain
saajan miehisille perillisille ja viimeisen mieh:
sen jälkeläisen tyttärelle ja tämän miehisille
perillisille. Näiden perinnöllisten läänien rinnalla
oli edelleen läänejä, jotka oli annettu joko
epämääräiseksi ajaksi tai määrävuosiksi tai
elinkaudeksi; niiden erikoisnimityksenä käytettiin
sittemmin termiä läänitys (förläning).
Edelleen oli myöskin tapana pantata kruununtiloja
ja veroja kruunulle annetun lainan vakuudeksi.

Kustaa Vaasan aikojen jälkeen eivät läänin
haltijat enää suorittaneet lääneissään valtion
hallintotehtäviä, paitsi herttuakunnissa ja jonkun
verran myöskin kreivi- ja vapaaherrakunnissa
joiden haltijoilla myöskin oli tuomiovalta: muissa
lääneissä haltija nautti vain suurempia tai
pienempiä verovapaus- ja veronkantoetuja. -
Perinnöllinen 1. pääsi suureen valtaan 1600-luvulla,
varsinkin Kristiina kuningattaren hallitessa;
Ruotsissa ja Suomessa oli hänen aikanaan n. H.
kruunun vakinaisesta verosta poisläänitettynä.
Tämä kruunun tulojen väheneminen ja
talonpoikien vapauden ja omistusoikeuden vaaraan
joutuminen teki välttämättömäksi uuden l:n pois
tamisen reduktsionin kautta. Vielä
myöhemminkin on Ruotsissa ja Suomessa esiintynyt
lääni-muotoja valtionhallinnon alalla, esim. sotilas- ja
siviiliviraston virkatalot. - Vanhan Suomen
lahjoitusmaista ks. Lahjoitusmaat. [Roth,
„Ge-schichte des Beneficialwesens" ja „Feudalität und
Unterthanenverband"; Abdy, ..Feudalism":
Kova-levskv. ..Die ökonomisehe Entwickelung
Europas": Fustel de Coulanges, ..Histoire des
institutions politiques de 1’aneienne France"; Luchaire,
..Histoire des institutions monarchiques de la
France sous les premiers Capétiens" ja ..Manuel
des institutions frangaises"; Flach, „Les origi
nes de l’ancienne France"; Waitz, ,.Deutsche
Verfassungsgeschiclite"; Menzel. ..Die
Entsteh-ltng des Lehnswesens"; Brunner, ,.Grundziige der
deutschen Rechtsgeschichte": Stubbs. „Constitu
tional history of England"; Round, ,.Feudal
England"; Vinogradoff, ..Villainage in England" ja
..English society in the 11 th century"; Styffe,
..Skandinavien under unionstiden": Forssell.
.,Sve-riges inre historia frän Gustaf I": Clason. ..Tili
reduktionens förhistoria: Gods- ocli ränteafsöml

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0748.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free