- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1433-1434

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maakirja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1433

Maakirja—Maakoron kiertoaika

1434

ffiiin kärjessä kaksi sukasta ja kussakin nilkassa
kaksi kynttä. Suomen luonnontieteelliseltä alueelta
tunnetaan 244 lajia, joista useat ovat aivan
pohjoisia, vain ikuisen lumen rajoilla tavattavia
muotoja. Yleisimmistä meikäläisistä suvuista
mainittakoon: Carabus, Peronia, Anchomenus, Amara,
Harpalus, Bembidium. U. S-s.

Maakirja, julkinen asiakirja, johon maatilain
maksettaviksi pannut verot on merkitty, ks.
M a a v e r o.

Maakirjavero ks. M a a v e r o.

Maakirput. Phi/tophagi-ryhmim
Halticidee-Uei-moon kuuluvia kovakuoriaisia. Ruumis
munanmuotoinen tai soikeahko, useimmilla n. 2-3 mm
pitkä. Voimakkaasti kehittyneen viimeisen
jalkaparin avulla ne voivat kuten tavallinen kirppu
tehdä pitkiä hyppyjä (200 kertaakin oman
pituutensa). Täysimuotoisina m. tavallisesti
jyrsivät lehtiin lukuisia pieniä reikiä; toukat
asustavat lehtimallossa kaivertaen sinne pitkiä
käytäviä, „miinoja". Meikäläisistä lajeista ovat
vahingollisimmat Phyllotreta nemorum, Ph.
undu-lata ja Ph. sinuata, kaikki mustia, keltainen
pitkittäisjuova peitinsiivissä. Edelliset sekä
vähän isompi, sinimusta Haltica oleracea
ahdistavat kaikenlaisia ristikukkaisia: kuivina ja
lämpiminä keväinä tavattomin joukoin esiintyen ne
tuottavat suurta vahinkoa etenkin nauriin,
kaali-kasvien ja muiden viljeltyjen ristikukkaisten
nuorille taimille (vrt. Tuhohyönteiset). E. R.

Maakoetin, maasalko. koetinkanki. tav.
pyöreästä. ?-4 cm paksusta raudasta tehty
teräväkärkinen n. 4 m pitkä kanki, joka maapohjan
tutkimista varten painetaan maahan. Siitä
vastuksesta. jonka kanki kohtaa, voidaan päättää
pohjan laatu ja kantavuus. Kankea väännettäessä
voi siitä kiinni pitämällä tuntea, onko kangen
kärki sora-, hiekka- vai savimaassa. Jos kankeen
tehdään vinosti alaspäin kulkevia kuoppia,
täyttyvät ne kankea ylös vedettäessä maalla ja
tuovat siten mukanaan maanäytteitä. Syvemmältä
koeteltaessa käytetään jatkokankia, jotka
ruuvataan kiinni m:een peräkkäin sen mukaan kuin
m. painuu samalla tavalla kuin maakairan (ks. t.)
varsi. Painon vähentämiseksi se tehdään
toisinaan rautaputkesta, jolloin kärki- ja
jatkoskoli-taan pannaan täysi sisus. M:ta painetaan,
nostetaan ja väännetään kiristysruuvilla
kiinnitetystä kahvasta kuten maakairaakin. M. on
tavallisin ase peruspohjia tutkittaessa, mutta sillä
saadut tulokset eivät aina ole tarpeeksi selvät.
Tärkeämpiä tutkimuksia varten käytetään
maakairaa. J. C-én.

Maakorko on se tuotto, minkä maa pelkkänä
luonnonesineenä antaa omistajalleen, toisin
sanoen se tulo. minkä maanomistaja saa maastaan
tavallisen pääomankoron ja liikevoiton lisäksi. —
X. s. maakorkoteorian ensimäisiä esittäjiä olivat
skotl. Anderson (1777) ja Malthus, mutta
täs-mällisimmän muodostuksen sille antoi Ricardo,
minkä vuoksi sille on annettu hänen nimensä.
Rieardon mukaan m. syntyy seuraavalla tavalla:
alussa, kun ihmisten tarvitsee viljellä vain
pientä määrää maapalstoja, he valitsevat tähän
tarkoitukseen hedelmällisimmät ja asemaltaan
edullisimmat. Niin kauan kuin tätä parasta
maata on riittävässä määrin vallattavissa, eivät
sen omistajat voi sen viljelemisestä saada
suurempaa tuloa kuin minkä he voisivat saada

käyttämällä työtänsä ja pääomaansa millä muulla
tavalla tahansa. Mutta väestön kasvaessa joutuu
tämä paras maa vähitellen kokonaan
viljelykseen, ja niin tulee hetki, jolloin täytyy ruveta
viljelemään vähemmän hedelmällisiä tai
vähemmin edullisessa asemassa olevia maita, ja kun
näihin maihin käydään käsiksi vain sillä
ehdolla, että ne antavat tavallisen pääomankoron
ja liikevoiton, on niiden viljelykseen ottamisesta
seurauksena että ensin puheena ollut paras maa,
josta samoilla tuotantokustannuksilla saadaan
enemmän viljaa, nyt antaa tavallisen
pääomankoron ja liikevoiton lisäksi vielä lisätulon, joka
juuri on m. Kun väestön edelleen lisääntyessä on
ryhdyttävä vieläkin huonompaan maahan, alkaa
toisen luokankin maa antaa m:oa, j.n.e. Amer.
Carey pitää Rieardon teoriaa vääränä väittäen,
että viljelykseen otetaan ensin huonoimmat maat
ja viimeksi paraimmat. Todellisuudessa ei
sivistysmaiden asuttaminen ole tapahtunut
kummankaan kaavan mukaan. Mutta tällä
historiallisella kysymyksellä ei ole m.-teoriaan nähden
mitään merkitystä; tämän teorian osoittaa
oikeaksi se tosiasia, että tätä nykyä on rinnan
viljelyksessä laadultaan ja liikeasemaltaan
erilaisia maapalstoja ja että ne, koska tuotteiden
hin-; nat ovat samat, antavat eri suurta tuottoa.
-\ Kun maata voidaan käyttää muihinkin
tarkoituksiin kuin elintarpeiden tuottamiseen, saattaa
m :oa syntyä maatalouden ulkopuolellakin. Esim.
vuorikaivokset, kivihiilikaivokset j. n. e. voivat
antaa m:oa, kun niiden tuotteita tarvitaan
enemmän, kuin mitä voidaan saada
runsaspitoisim-mista ja helpoimmin käytettävistä kaivoksista.
Erittäin huomattava on se m., mitä kaupunkien
tonttimaat antavat; tonttimaiden arvo taas
riippuu yksinomaan niiden paikasta, joten
suurinta m:oa antavat sellaiset rakennustontit. joilla
on edullisin liikeasema. — Sääntönä on
kuitenkin, että maan ostaja ei heti pääse nauttimaan
erityistä etua siitä, että hänen ostamansa maa
tuottaa m:oa. Jos esim. kaupungintalo myydään,
niin kauppahintaan ei sisälly ainoastaan
rakennusten, vaan myöskin tonttimaan arvo, joka
saadaan siten että m. kapitaliseerataan. Tästä on
seurauksena, että ostaja ei aluksi saa
pääomastaan muuta kuin tavallisen koron ja voiton.
Vasta sittenkuin m. on tästä edelleen kasvanut,
esiintyy se hänen tuloissaan erityisenä lisätulona.
— Koska m:n syntyminen ja kasvaminen
johtuu väestön lisääntymisestä tai muusta
yhteiskunnallisesta kehityksestä, mutta ei ensinkään
maanomistajan toiminnasta, sanotaan sitä maan
arvon nousua, mikä m:sta aiheutuu,
ansiottomaksi arvonnousuksi (unearned increment). Sii
hen nähden että tämä arvonnousu on
seurauksena yhteiskunnallisista oloista, on ehdotettu,
että yhteiskunta ottaisi m:n itselleen joko
poistamalla kokonaan yksityisen maanomistuksen tai
ainakin tuntuvasti verottamalla maanomistajia,
vrt. M a a r e f o r m i 1 i i ke. [Anderson, „Inquiry
into the nature of corn-laws", Malthus, „Inquiry
into the nature and progress of rent"; Ricardo,
„On the influence of a law price of corn on the
profits on stock", sama, „Principles of pol.
eco-nomy"; Schullern-Sclirattenhofen,
„Untersuchun-gen über Begriff und \Yesen der Grundrente".]

(J. F.)

Maakoron kiertoaika, melsiit., on se kierto-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0765.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free