- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1435-1436

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maakirja ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1435

Maakotkan suku—Maakuntalait

1436

aika, jota käyttämällä saadaan suurin maakorko
tai maan (odotus-) arvo. Maan (odotus-) arvon
laskemisesta ks. A r v o n 1 a s k u. Maakorko
saadaan kertomalla maan (odotus-) arvo tekijällä

—, jossa p ilmaisee korkokantaa. A. K. C.

Maakotkan suku (Aquila) on edustavin ryhmä
kotkien alaheimossa. Tähän kuuluvat lajit
tunnetaan erittäinkin pitkästä, suoratyvisestä mutta
kärjeltä sangen koukistuneesta nokastaan. Nilkka
on höyhenineu varpaisiin asti eikä vain
puoliväliin, kuten merikotkan suvussa. Isoja
petolintuja. Maakotka 1. kokko (A. chrysactus)
on sukunsa suurin laji, 90-98 em :n pituinen,
siiven-kärkien väli 2,ä m. Väri tummanruskea,
etenkin nuorempien" hiukan valkeankirjava. Pään ja
kaulan höyhenet suippoja, ruskeankeltaisia. Pyrstö
valkea, mustakärkinen. Maakotka pesii nykyään
Euroopan vuoristo- ja metsäseuduissa, harvaan
asutuissa maissa, Aasiassa Himalajalle ja
Poh-jois-Amer iikassa Meksikkoon asti etelässä.
Aikaisemmin sen leveneminen on ollut paljoa laajempi.
Suomen ja Skandinaavian syrjäisemmissä
metsä-ja tunturiseuduissa m. asustaa vieläkin
lukuisana; Venäjän-Karjalassa se on hyvin yleinen.
Maamme asutummissa osissa se tavataan harvoin
pesivänä, enimmäkseen vain kiertomatkoillaan
siellä täällä. Pesänsä m. rakentaa
vaikeapääsyi-sille paikoille, joko jyrkän kallion kielekkeelle,
vuoren rotkoon tahi suuren puun latvaoksille.
Samaa pesää käytetään monena vuonna
peräkkäin. joten se lopulta tulee tavattoman suureksi:
parin metrin korkuiseksi ja 2-2.5 m:n laajuiseksi.
Munia on 1-3, tav. 2, ne ovat verraten pieniä,
vaaleita, ruskeatäpläisiä. M. on sangen
vahingollinen. syöden kaikenlaisia lämminverisiä eläimiä,
niin lintuja kuin nisäkkäitäkin; lampaanvuonia,
hirven- ja poronvasikoitakin se kykenee
tappamaan. Kirgiisit käyttävät kesytettyä m :aa
ketun-pyyntiin. Komeasta ulkomuodostaan m. on
saanut nimen lintujen kuningas". Kotkan kuva on
usean valtion vaakunassa. — Maakotkaa hieman
pienempi on keisarikotka (A. imperialis),
kaunis, vaaleapäinen ja ruskearuumiinen laji.
Sen levenemisalue ulottuu Unkarista Kiinaan.
Suomessa ei sitä ole koskaan huomattu. Pesii
metsiin arojen ja muiden aukeiden seutujen
läheisyydessä. On paljoa vähemmän
saaliinhimoi-nen kuin m.: syö enimmäkseen pienempiä arojen
jyrsijöitä. ■— M :n sukuun kuuluvat lisäksi
kiljukotkat (ks. t.). — M: n kuva liitekuvassa
Petolinnut. E. W. 8.

Maakreivi ks. K r e i v i.

Maakunta, suurenpuoleinen, jonkinlaisen
kansatieteellisen ja historiallisen yhteenkuuluvaisuuden
pohjalla muodostunut, samalla usein
jonkinlaisten luonnollisten rajojen erottama alue. Sanaa
käytetään usein myös suurten yhtenäisten
kasvi-ja eläin- y. m. luonnontieteellisten alueitten
nimityksenä. — Ylioppilasosakuntia sanottiin
Suomessa ennen ja sanotaan vielä Ruotsissa m:iksi.
— Suomen maakunnat ovat:
Varsinais-Suomi. Ahvenanmaa, Uusimaa. Häme,
Satakunta, Savo. Karjala,
Pohjanmaa ja Lappi (ks. n.). Tällä maakuntajaolla
ei kuitenkaan ole ollut sanottavaa historiallista
merkitystä.

Maakunta-arkisto on arkisto, jossa
säilytetään jonkun määrätyn maa-alueen entistä histo-

riaa ja oikeusoloja koskevia asiakirjoja, joiden
katsotaan tärkeytensä puolesta olevan talteen
otettavat, mutta jotka eivät voi saada tilaa itse
maan pää- eli valtioarkistossa. Ranskassa on
täten n. s. departementtiarkistoja (1897: 57),
Preussissa piirikunta-arkistoja (17), Tanskassa
perustettiin 1889 julkaistulla lailla 3 m:oa (Wiborgiin.
Odenseen ja Kööpenhaminaan). Ruotsissa
päätettiin 1897 perustaa kolme m :oa, ,,landsarkiv"
(Lundiin Etelä-Ruotsia, Vadstenaan maan keskiosaa
ja Upsalaan Uplantia ynnä maan pohjoisosaa
varten) sekä yksi eri arkisto-osasto, „arkivdepü"
(Visbvhyn Gotlantia varten). Suomessa
asetettiin 1897 valtiosäätvjeu tekemän anomuksen
johdosta eräs delegatsioni tekemään ehdotusta maan
kirkollisten ynnä muiden yleistä luontoa olevien
paikkakunnallisten arkistojen suojelemiseksi, ja
tämä ehdotti 1899 kolmen tai neljän m:n
perustamista maahamme, Turkuun. Hämeenlinnaan
(ehdollisesti), Savonlinnaan ja Vaasaan, mutta
asia ei, huolimatta siitä hävityksen alaisesta
tilasta, missä meillä tärkeäkin arkistoaines
monella taholla on, ole vielä johtanut suotavaan
tulokseen. K. G.

Maakuntakäräjät. Historiallisen aikakauden
alussa pikkuvaltioina olleet Ruotsin maakunnat
(folkla?iden) olivat joutuneet Upsalan kuninkaan
vallan alaisiksi. Näin syntyneen valtakunnan
yhteys oli kuitenkin höllää laatua. Maakunnat
säilyttivät tärkeissä kohdin vanhan itsehallintonsa.
Useimmilla maakunnilla oli myös oma lakinsa.
Uplantilaisten valitseman kuninkaan tuli tehdä
kruunauskulku („rida Eriksgata") muissa
maakunnissa ja niissä osoittaa itsensä oikein valituksi
sekä sitoutua pitämään maakunnan laki. Vasta
sen jälkeen julisti laamanni hänet kuninkaaksi.
Itse tahi asiamiestensä kautta kuninkaan tuli
neuvotella erikseen kunkin maakunnan talonpoi
kain kanssa sekä yleisistä että maakuntaa
koskevista hallinnollisista asioista. Veroja ei voitu
kantaa maakunnasta ilman talonpoikain
suostumusta. Talonpojat säätivät laamannin johdolla
maakunnan lain. ja myöskin lain käyttö oli
maakunnan käsissä. Kuninkaan ottaminen,
neuvottelut rahvaan kanssa, varojen myöntäminen, niin
myös lain säätäminen ja käyttäminen tapahtuivat
maakunnan käräjillä. Maakuntakäräjät
(landstinget) pidettiin taivasalla kerran vuodessa,
tarpeen vaatiessa useamminkin. Niihin ottivat
osaa maakunnan kaikki vapaat talonpojat, ja
kokousta johti laamanni. — Maakuntain
yhdistyttyä lähemmin toisiinsa ja valtakuntaan, jonka
yhdistämisen Maunu Ladonlukko pani alkuun, m.
menettivät valtiollisen merkityksensä, niiden
tehtäviksi jäi lopulta ainoastaan lainkäyttäminen.
Käräjäin kokoonpano tuli myöskin toisenlaiseksi.
Niissä tuomitsivat nyt laamanni ja lautakunta.
Mvöskin nimi muuttui laamanninkäräjiksi.

A. Ch.

Maakuntalait. Useilla Ruotsin vanhoilla
maakunnilla oli omat lakinsa, n. s.
maakuntalait (landskapslagar). Niiden syntymisestä
mainittakoon seuraavaa. Lainsäännökset olivat ensin
olleet oikeustapauksia, jotka lausuttiin ilmi tav.
runomuotoon laadituissa oikeuslauselmissa. mitkä
helposti säilyivät kansan muistissa. Laamannin
(ks. t.) tehtäviin kuului näiden oikeustietojen
julkilukeminen (laghsaga) kansalle
maakunta-käräjillä. Samalla laamanni tuomioillaan lain-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0766.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free