- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1457-1458

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maanjako

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1457

Maanjako

1458

edellytä maan jakamista yksityisomaisuudeksi,
ainoastaan rajoituksia eri heimojen ja sukujen
välillä. Ihmisten lisääntyessä käy suuria
maa-aloja vaativa metsäläis- ja paimentolaiselämä
ajan pitkään vaikeaksi. Väestön täytyy joko
etsiä uusia asumattomia erämaita tai ryhtyä
maata viljelemään. Peltoviljelys vaatii vakinaisia
asumuksia, maanomistusolojen ja viljelystapojen
järjestelyä, toisin sanoen säännöllistä
yhteiskuntajärjestystä. Alkuperäisellä
maanviljelys-asteella viljeltiin maita yhteisesti, ja sato
jaettiin viljelijäin, osamiesten, kesken samassa
suhteessa kuin työkin suoritettiin, työntekijäin tai
työkalujen, aura- 1. koukkuluvun mukaan (ks.
Koukku). Perheiden ja sukujen
vieraantuminen toisistaan ja osamiesten erilainen työkyky,
luonne y. m. aiheuttavat ajan pitkään
viljelysten jakamisen osakkaiden yksityiseen nautintaan
ja omistukseen. Perheiden lisääntyessä tai
päämiehen kuoltua perilliset muodostavat uusia
ruokakuntia, rakentavat uusia rakennuksia, jotka
pihamaineen etisiksi joutuvat
yksityisomistukseen. Lähinnä järjestyksessä seuraavat paljon
työtä ja vaivaa kysyvät pellot, sitten niityt ja
laidunmaat sekä lopuksi metsät ja vesialueet.
Viljelysten jakaminen osakkaiden pysyväiseen
nautintaan ja omistukseen kohtaa kuitenkin
luonnollisia vaikeuksia maan erilaisen luontaisen
hedelmällisyyden vuoksi. Tyydyttiinkin sentähden
jakamaan maita aluksi vain vuosittain,
vuoro-vuotiseen nautintaan tai määrävuosiksi, joten
kukin osamies joutui vuoronperään nauttimaan
niin hyviä kuin huonojakin paikkoja (ks.
Hammar s k i p t). — Vanhan ajan kulttuurikansoilla
oli maanjako jo verraten kehittyneellä asteella.
Niinpä kertoo Herodotos Egyptin kuninkaan
Se-sostriin jaattaneen maan kaikkien egyptiläisten
kesken yhtä suuriin neliskulmaisiin palstoihin,
joiden kukin sivu oli 100 kyynärää.
Ptolemaiosten aikuisen Edfun temppelin seinäkirjoituksessa
luetellaan temppelille kuuluvat tiluspalstat
leveys-ja pituusmittoineen. Palstat ovat tav, 4 kyynärää
leveitä ja n. 20 kyyn. pitkiä, siis jo sangen
pitkälle kehittynyt tilusten pilkkoutuminen. —
Roomalaiset noudattivat veteraanikolonioita ja
kaupunkeja perustaessaan ja maan omistusta
järjestäessään valloitettuihin maihin sangen
säännöllistä m.-tapaa, centuriaattijakoa. Jaettavan
alueen keskeltä asetettiin kulinaristilla (stella,
groma) kaksi keskenään kohtisuoraa asemalinjaa.
tav. idästä länteen (decumanus maximus) ja
etelästä pohjoiseen (cardo maximus), jotka
käytiin yli koko alueen. Sitten käytiin näiden
kanssa yhdensuuntaiset linjat (limites)
tavallisesti 2.400 jalan päähän toisistaan (decumani
minores I. limites piorsi ja cardines minores 1.
limites transversi), joiden välit mitattiin 10 jalan
pituisella tangolla (pertica): tällainen neliö oli
1 centuria (50.as ha) = 100 herediumia = 200
juge-r«»iia = 400 act us ta, suurin määrä, minkä
omistaja itse kykeni viljelemään. Centuriat
jakaantuivat 120 jalan pituisiin ja levyisiin neliöihin.
actus (0,i26 ha). Joka viides decumanus minor
ja cardo minor oli nimeltä qvintarius tai
actua-rius, joiden rajoittama neliö, saltus, teki 25
cen-tuiiaa. Asemalinjoja pitkin rakennettiin 20
jalkaa ja limes actuarius-linjoja pitkin tav. 12
jalkaa leveät tiet, jotka olivat alkujaan yleisiä
teitä. Centuriain rajalinjoja pitkin rakennettiin

myöskin 8 jalkaa leveät taloustiet (vice
vicina-les) ja eri tiluskappaleille 5 jalkaa leveät tiet.
Centuriain kolkkiin asetettiin rajakivet. Näin
mitatusta ja jaetusta alueesta tai oikeammin
linja-verkosta tehtiin piirros I. kartta (forma),
jolle centuriat olivat numeroidut aina sen
mukaan, sijaitsivatko etelä- (antica) vai
pohjois-(postica) puolella eli vasemmalla (sinistra) vai
oikealla (dextra) puolella decumanus maximusta
ja itä- vai länsi- I. etu- (citra) vai taka- (ultra)
puolella cardo maximusta, siis jonkunlainen
ko’ordinaattijärjestelmä. Tämän tavallisen
jakotavan (assignatio inter decumanos et cardines)
ohella mainitaan toinen vanhan tavan mukainen
epäsäännöllisempi jakotapa (assignatio per
stri-gas et scamna), joka paremmin soveltui
vuorisilla mailla kuin edellinen tasankomailla
parai-ten soveltuva jakotapa. Siirtokuntain
rakennukset, kylä tai kaupunki sijaitsi keskellä
pääkatujen varrella, ja risteyksessä voi olla tori,
temppeli tai muu julkinen rakennus. Päälinjojen
suunnan määräsivät aikaisemmin augurit,
sittemmin maanmittarit (gromatici, agrimensores).
Rajakivet olivat erikoisesti Jupiterille pyhitetyt.
Tämän jakotavan säännöllisestä tieverkosta
näkyy vielä jätteitä Italian topografikartoissa.
Rooman maailmanvallan hajottua säännöllinen
m.-tapakin joutui pois käytännöstä, vaikkei
kokonaan unliotuksiin. — Kelttiläisten
kansojen asuma-alueella tavataan vielä vähän jätteitä
roomal. m.-tavasta, mutta jakotapa on edelleen
kehittynyt sangen epäsäännölliseksi. Tilukset
sijaitsevat sikin sokin eli seka-asemassa,
perinnönjakojen ja kauppojen y. m. kautta vuosisatojen
kuluessa pilkkoutuneina tilkkuina ja sarkoina yli
koko kylän piirin, mutta kuitenkin ovat
viljelykset jo sangen varhain yksityisomistuksessa.
Laidun- ja metsämaat ovat pysyneet kyläkunnan
yhteisessä nautinnassa tai joutuneet keskiajalla
läiinityslaitoksen vallitessa ruhtinaille,
lääniher-roille tai eri korporatsioneille. Kylät ovat
alkujaan muodostuneet yksinäistaloista, joiden
tilukset ovat olleet yhdessä lohkossa talon ympärillä.

Germaanilaisella asutus-alueella on
viljelysmaat jaettu lohkoihin (Geiranne) ja kukin
lohko kylän osamiesten kesken sarkoihin, jotka
vanhemmissa ja aikaisemmin jaetuissa lohkoissa
sijaitsevat epäsäännöllisesti ja määrätään tav.
arvalla kullekin talolle (HufèJ. Talon osuus
kussakin lohkossa oli tav. 1 Morgen (O.25 ha).
Laidun- ja metsämaat ovat kylän yhteisiä
(Allmen-den). Vielä on kylien piirien väliin jäänyt
vapaatakin maata (freie Marken), jotka ovat
joutuneet vähitellen lääniherrojen tai erityisten
Mark-yhdyskuntieu omistukseen.

Säännöllisessä muodossaan mainittu
germaanilainen m.-tapa esiintyy Tanskan ja R u o
t-s i n vanhoissa keskiaikaisissa maakuntalaeissa
a ti r i 11 k o j a o 11 nimellä, jota myöskin
nimitetään ilmansuuntajaoksi. Aurinkojako
lieneekin tarkoitettu luomaan järjestystä sitä
vanhempaan epäsäännölliseen jakotapaan (bolskifte),
jossa tilukset alkujaan oli jaettu talojen kesken
muutamiin suurempiin epäsäännöllisiin
kappaleihin 1. lohkoihin, jotka sitten perinnönjakojen
kautta olivat pilkkoutuneet useammiksi
epäsäännöllisiksi sekaisin sijaitseviksi tilkuiksi, joista
oli vaikea saada selvää rajamerkkien kadotessa
ja karttojen puutteessa. Aurinkojaossa ensiksi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0781.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free