- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1471-1472

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maanjäristyskeskus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1471

Maan lunastus—Maanluonnot

1472

Kristofer kuninkaan maanlaki (K. K. M. L.) eli
n. nuorempi m. 1442 astui sen sijalle. Tämä
m. on kuitenkin vain parannettu ja täydennetty
laitos edellisestä. Tästä kenties myös johtuu, ettei
hankittu maakuntakäräjien eikä edes
herrainpäiväin hyväksymistä uudelle laille, vaikka sen
ei oikeastaan olisi pitänyt voida astua voimaan
ilman kansan hyväksymistä. K. K. M. L. pysyi
Ruotsin ja Suomen yleisenä lakikirjana siihen
saakka kuin 1734 v:n lakikirja astui voimaan
ja aikaansai suuren oikeuselämän uudistuksen,
mutta sen kuninkaankaari sisältää eräitä
säännöksiä, jotka vielä ovat Suomessa voimassa.

R. E.

Maanlunastus ks. Lunastus.

Maanluonnot (kameraalisessa merkityksessä).
Talot ja kylät ovat muinoin syntyneet
asumattomiin erämaihin ensiksi-tulijan otto-oikeudella.
Näin hallintaan otettu maa on o m a p e r ä i
s-maata (odaljord), johon yksityisillä on
omistusoikeus. Omaperäismaata on kahta eri laa
tua: veromaata ja rälssimaata.
Valtiovallan kehittyessä ruvettiin Ruotsi-Suomessa jo
keskiajalla ja uuden ajan alkupuolella
supistamaan ja vähentämään kylien ennen valtaamia
erämaita. Niinpä Rustaa Vaasa 1542 julisti
Ruotsi-Suomessa asumattomat erämaat ..Jumalan,
kuninkaan ja Ruotsin kruunun omiksi".
Myöhemmin eroteltiin kyläkuntien piiristäkin maita
kruunulle (ks. Liikamaa). Näin kruunulle
joutunut maa oli kruununmaata, jota
käytettiin uudistalojen, k r u u n u n t a 1 o j e n.
perustamiseen, joihin viljelijöillä oli vain h a
1-lintaoikeus, mutta ei omistusoikeutta.
Oma-peräistaloista n. s. perintö- (vero-) talot,
saattoivat kolmen vuoden verorästeistä tai
veron-vähennystä anottaessa joutua kruunulle ja
muuttua kruununtaloiksi. Myös monella muulla
tavalla on kruununtaloja syntynyt.

Valtiovallan (kuninkaan) ylläpitämiseksi on jo
aikaiseen ruvettu suorittamaan moninaisilla
nimillä kulkevia veroja ja rasituksia, jotka ovat
aikain kuluessa jakautuneet eri tavalla
maatilojen kannettaviksi, mihin on syynä ollut
sääty-laitoksen kehitys ja kruununmaan erilainen
käyttäminen. Verojen erilaisuus eri maatiloilla
onkin luonteenomaista eri maanluonnoille.
Kuningas Maunu Ladonlukko julisti Alsnön
säännössä 1285, että talonpoika, joka sitoutui
suorittamaan ratsupalvelusta, vapautti (frälsadej
talonsa veroista. Vähitellen aatelisto saavutti
henkilökohtaisten palvelustensa vuoksi täydellisen
verovapauden asumiinsa s ä t e r,i t a 1 o i h i n,
tarvitsematta suorittaa niistä ratsupalvelusta, mutta
kartanot piti rakentaa hyvin. Aateliston
liitto-päätöksellä 1562 määrättiin että kreivillä sai
olla kolme, vapaaherralla kaksi ja tavallisella
aatelismiehellä yksi säteritalo. Samalla
määrättiin, että rälssimies sai jokaiseen säteritaloon
liittää yhden lähimmän lampuoti- eli
karja-talon, joka ei kuitenkaan myöhempien
säädöksien mukaan saanut olla puolta ruotsin
peninkulmaa etempänä säteritalosta. Vieläpä oli jo
keskiajalla annettu määräys, että aatelisto ja
säteritalojen lampuodit olivat vapautetut
kuninkaan hevosten syöttämisestä. Ne lampuotitilat,
jotka olivat peninkulman päässä säteritalosta eli
n. s. piiri- 1. r a j a p i i r i t a 1 o t, vapautettiin
myöhemmin muistakin veroista. Säteritalot, karja-

talot ja piiritalot muodostavat täysirälssin,
joka on vapaa kaikista maaveroista ja
useimmista rasituksista, paitsi maantien- ja
sillan-teosta, kirkonrakennuksesta, papinpalkkauksista,
vaivaishoidosta y. m. kunnallisista veroista ja
rasituksista. Kun Ruotsin hallitsijat,
erittäinkin Kustaa II Aadolf ja Kristiina kuningatar,
olivat lahjoitelleet paljon taloja aatelistolle,
joten kruunun tulot arveluttavasti vähenivät,
peruutti Kaarle XI suuren joukon rälssitaloja
kruunulle takaisin. Niinpä useita
säteritaloja-kin, joita sittemmin luovutettiin ratsupalvelusta
vastaan entisille haltijoille, mutta saivat muuten
pitää säterivapautensa. Näin syntyivät
säteri-rusthollit, joita sittemmin myötiin
perinnöksikin, jolloin ne maakirjoissa luetaan
säteri-vapauksia nauttiviksi perintö- (vero-) tiloiksi.

Yleinen rälssimaa on osaksi
puhtaita rälssitaloja, joiden omistajat ovat
vapaat varsinaisesta maaverosta ratsupalveluksen
korvaukseksi, osaksi verorälssi- ja
rälssi-verotaloja, joiden vakinainen vero ei mene
kruunulle eikä tilanomistajalle, vaan muille
yksityisille henkilöille. Rälssiverotalot ovat
syntyneet siten, että kruunu on myöntänyt jollekin
rälssimiehelle oikeuden kantaa veron
perintötalosta. Verorälssitalot ovat syntyneet siten, että
tavallisen rälssitalon omistaja on myynyt tämän
talon pidättäen siitä itselleen määrätyn
vuotuisen veron tai myöntänyt toiselle rälssimiehelle
veron talostaan. Rälssitalon omistajalla on oikeus
vaihtaa rälssitalonsa kruununtaloon. jolloin
molemmat talot vaihtavat luontoaan.
Rälssiluontoisiksi luetaan myöskin asetuksen mukaan 25p:ltä
marrask. 1826 lahjoitusmaat Viipurin
läänissä, mutta sikäli kuin lahjoitusmaita Suomen
valtion toimesta 1860-91 on lunastettu ja jaettu,
myydään talot perinnöksi lampuodeille ja
muuttuvat vero- 1. perintömaaksi. Lahjoitusmaat ovat
syntyneet 1700-luvulla. jolloin Viipurin ja osa
Mikkelin lääniä oli yhdistettynä Venäjään, siten
että tsaarit lahjoittelivat kokonaisia kyliä, jopa
pitäjiäkin erinäisille venäläisille ylimyksille,
joten talolliset joutuivat lahjansaajain,
lääniher-rojen veronalaisiksi, oltuaan Ruotsin vallan aikana
kruunun- ja perintötalollisia.

Kruununmaa (ks. t.) on kolmea päälajia: 1.
tavalliset kruununtalot ja ratsuvelvolliset kruunun
rusthollit sekä rustholleille avuksi aina lS87:ään
veroa suorittavat akumenttitalot, joiden
haltijoita alkujaan pidettiin vain lampuoteina,
mutta vähitellen hallintaoikeus muuttui tullen 17S9
perinnölliseksi. Verojensa puolesta tällaiset
kruununtalot eivät eroa perintötaloista, mutta
metsän-käyttöoikeus on rajoitettu kuin myöskin talon
osittelu (ks. Maanjako). 2. talot, joihin
kruunulla on vapaa omistus ja hallintaoikeus.
Tähän ryhmään kuuluu:
kuninkaankartanot ja kuninkaankarjatalot. joita
hoidettiin kuninkaan laskuun tai annettiin
lääni-tyksiksi kuninkaan käskynhaltijoille ja
nimismiehille. Nämä talot olivat komeasti
rakennettuja ja. verovapaita niinkuin säteritalot.
Sittemmin näitä taloja annettiin vuokralle.
Sotilasvirkatalot ovat syntyneet kruunulle
peruutetuista rälssitiloista tai kruununtaloista. Näitä
annettiin sotaväen päällystölle virkataloiksi ja
ne nauttivat verohuojennuksia, mutta niiden piti
sensijaan olla hyvin rakennettuja. Ruotusota-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0792.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free