Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maanvuokra - Maan vähenevän tuottavuuden laki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1505
Maan vähenevän tuottavuuden laki—Maaomaisuus
1506
rakennukset määrätyillä rajoituksilla, kun
mäkituvissa rakennukset aina ovat vuokramiehen ja
kun lisäksi mäkitupia koskevista vuokrasuhteista
maanomistajille ei ole yleensä sellaisia
haittoja kuin usein torppien vuokrauksesta, voi
edellyttää, että mäkitupia koskevat
vuokrasopimukset tulevat yleensä vuokrakauden
lakatessa uudistettaviksi. Sitävastoin torppien ja
lampuotitilojen vuokramiesten asema jäi
edelleenkin monessa kohden epävarmaksi. Näin ollen ja
kun taannehtivan asetuksen määräämän
jatkoajan loppuessa huomattava määrä
vuokrasopimuksia tulee päättymään, on nykyhetkellä
polttavana esillä kysymys uusista toimenpiteistä,
joilla tällaistenkin vuokramiesten asema saadaan
vakavammaksi. Jo v:n 1912 valtiopäivillä
esitettiin sosiaalidemokraattisen ryhmän taholta
valmis ehdotus kysymyksen järjestämiseksi, mutta
se jäi käsittelemättä. Sittemmin on hallituksen
toimesta kesällä 1912 kerätty seikkaperäistä
tilastoa uuden asetuksen alaisista vuokrasuhteista
ja sitäpaitsi on korkeimmasta paikasta saadun
luvan perusteella asetettu erityinen komitea
harkitsemaan asiassa kysymykseen tulevia
toimenpiteitä.
Kuten edellä oleva selonteko osoittaa, koskevat
ennen uuden maanvuokra-asetuksen voimaan
astumista tehtyjä vuokrasopimuksia osaksi uuden
asetuksen taannehtivat määräykset, osaksi taas
ne aikaisemmat säännökset, jotka olivat
voimassa silloin kuin vuokrasopimus tehtiin. Uusi
asetus ei myöskään koske vuokrausta, jonka
esineenä on kruununtaloon, kuninkaankartanoon,
sotilas- ja siviilivirkakunnan sekä papiston
virkataloon ja kaupungin yhdistettyyn maahan
kuuluva torppa tai mäkitupa-alue, sekä kaupungin
muuhun maahan kuuluva torppa tai
mäkitupa-alue. Myös ei asetusta sovelleta valtion tai
kunnan tilattomalle väestölle osittamista varten
hank-kimain tilanosien tai maa-alojen vuokraukseen
eikä myöskään huoneenvuokraan, vaikka
tonttimaa siihen sisältyykin. Tällaiseen
huoneenvuokraan samoin kuin erityisen asumattoman
viljelyspalstan vuokraan sovelletaan niitä nykyään
tehtäessä 1902 v:n maanvuokralain määräyksiä.
Kruununtalojen ja niihin kuuluvien torppien
vuokraa koskevat määräykset ovat asetuksessa
asukasoikeudesta kruununtiloilla 6 p:ltä kesäk.
1883 (ks. K r u u n u n t a 1 o).
Kuninkaankarta-noiden sekä sotilas- ja siviilikunnan
virkatalojen, niin myös niihin kuuluvien torppien
vuokrauksesta ks. Kuninkaankartano.
Papiston virkatalojen ja niihin kuuluvien torppien
vuokrauksesta ks. Papiston virkatalo, vrt.
K ruununmaa, Kr u un un metsätorppa.
K. II-a.
Maan vähenevän tuottavuuden laki, taloust.
Tämän lain mukaan jonkuu maapalstan antama
sato lisääntyy määrätyltä asteelta lähtien
pienemmässä määrässä kuin siihen pantu pääoma
ja työ, nim. edellyttämällä että maan vii
jelystek-niikka pysyy samalla kannalla. Toistaiseksi
maan tuottavuus ei kuitenkaan ainakaan
yleisesti ole saavuttanut ehdotonta maksimirajaansa,
sillä yanlioissa sivistysmaissakin on epäilemättä
vielä laajassa mitassa maata, jonka tuottavuus
oi; kaukana maksimirajasta ja jonka
hedelmällisyyttä voidaan maan ja tekniikan parannuksilla
lisätä ainakin samassa suhteessa kuin siihen on
-;k v. Painettu 1 ,„ 13.
käytetty lisää työtä ja pääomaa. Lain
ensimäinen esittäjä oli engl. taloustieteilijä Senior (1835).
Maaoikeus, tuomioistuin, jonka tuomiopiirinä
on yksin maaseutu tahi maaseutu ynnä
kaupunki, jossa ei ole raastuvanoikeutta. M.
Suomessa on kihlakunnanoikeus. A. Cli.
Maaomaisuus. M :11a on taloudellisessa,
sosiaalisessa ja valtiollisessa suhteessa erittäin
tärkeä merkitys. Taloudellisesti sen merkitys on
siinä, että se ollen tärkeiden tuotannollisten
voimien lähteenä antaa raaka-aineksen suurimmalle
osalle tuotantoa ja siis määrää suurelta osalta san,
samoinkuin kansallistulojen muodostumisen;
sosiaalisessa ja valtiollisessa suhteessa taas se on
tärkeä siksi, että se on asumapohjana väestölle
ja suurelta osalta määrää varallisuuden
jakaantumisen ja työnteon mahdollisuuden.
Omistuskäsite kehittyy maahan nähden sikäli
kuin ihminen asettuu pysyvästi asumaan,
rupeaa maata viljelemään ja siihen työtä ja
pääomaa käyttämään. Sellaisiin hyödykkeihin kuin
elintarpeisiin, vaatteisiin, työkaluihin ja aseisiin
nähden yksityisomistus on verraten varhain jo
alkuperäisillä asteilla kehittynyt, mutta
maaomaisuuteen nähden yhteisomistus on paljon
hitaammin antanut yksityisomistukselle alaa. Näin
toiselta puolen siitä syystä, että
maanviljelvs-työ, metsien ja maan käyttö, vaati voimien
yhdistymistä, joukkotyötä, toiselta puolen siitä
syystä, että maan valtaaminen ja
viljelykseen-otto ei tavallisesti tapahtunut yksityisten
henkilöiden kautta, vaan joukoittain (kansoittain ja
heimokunnittain), jotka taas puolestaan antoivat
maan joko omaisuudeksi tai ainoastaan
nautittavaksi pienemmille yhdyskunnille (kunnille,
perheille) ; yhteisesti hankittua tai saatua maata
säilytettiin ja suojattiin sitten yhteisenä
omaisuutena. Näin on asianlaita ollut sangen useilla
kansoilla. Saks. asutus tapahtui kyläkunnittain,
joihin kuhunkin kuului useampia taloja. Kylän
rajojen sisällä oleva maa jaettiin maan laadun
mukaan samanlaisiin osiin, jotka taas
kaistaleit-tain jaettiin eri taloille. Jakamaton maa kylän
rajojen sisällä, tavallisesti metsä- ja laidunmaa,
oli yhdyskuntaan kuuluvien yhteisesti
käytettävänä ja sitä sanottiin yhteismaaksi (allmende).
Kylän rajojen ulkopuolella oleva maa oli
yhteistä maata, johon useilla kylillä oli
käyttöoikeus. Myös kelttiläisillä oli yhteismaajärjestys.
Kun irlantilaiset 7:nnellä vuosis. siirtyivät
pai-; mentolaiselämästii kiinteän asutuksen kannalle,
jaettiin maa 184 klaanikuntaan, joista taas
kukin oli jaettu 30 perheen omistukseksi. Maan
varsinainen omistaja oli klaanikunta tai
myöhemmin klaanin päämies; jäsenillä oli maa
hallussaan ainoastaan elinkautisella nautinta-oikeudella.
Slaavilaisilla perustui maaomaisuuden järjestely
perhe-yhteisyyteen, joka vielä nykyäänkin on
olemassa eteläslaaveilla (bulgaareilla, serbialaisilla,
montenegrolaisilla ja Itävalta-Unkarin
eteläosassa) ja voi käsittää useampia sukupolvia ja
useampia kymmeniä henkiä. Perheen
vanhimmalla on yksinomainen liallinta-oikeus maahan,
jota viljellään yhteisesti; hän johtaa taloutta,
ja määrää kullekin perheen jäsenelle hänen
työnsä. Venäjällä on viimeaikoihin asti noin
85 %:lla Euroopan puoleisen Venäjän
maalaiskuntia ollut vallalla yhteisomaisuus, joka
kuitenkin järjestelyltään eroaa eteläslaavilaisesta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
