- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1515-1516

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maarasitukset ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1515

Maarekisteri

1516

maisia voittoja alkuna uudelle jaksolle
agraari-lainsäädännön kehityksessä. — A m e r i i k k
a-lainen maareformiliike on myöhäsyntyisempi
kuin englantilainen ja kulkee täydellisesti Ilenrj’
Georgen viittomaa suuntaa. Liikkeen päämäärä
on siten poistaa yhteiskunnalliset epäkohdat
yhdellä ainoalla paljaaseen maa-arvoon
kohdistuvalla verolla (single tax). Paljas maa-arvo
saataisiin siten, että kauppa-arvosta vähennettäisiin
kaikkien niitten parannusten yhteenlaskettu arvo,
minkä maa-alueen omistajat aikojen kuluessa
ovat alueella tehneet. Näin laskettuun
maa-arvoon kohdistuva vero ei rasittaisi
maanviljelystä eikä yleensä maahan pantua työtä, vaan
yksinomaan sitä arvoa, mikä maalla on
seurauksena maakorosta. Merkkitapaus liikkeen
historiassa on Henry Georgen „Edistys ja köyhyys"
nimisen pääteoksen ilmestyminen 1879.
Vaikkakin amer. m. Henry Georgen oppien kautta
monessa suhteessa mahtavasti on vaikuttanut, ei
ainoastaan Englannissa, vaan ehkä vielä
enemmän useimpien muiden maiden m:n kehitykseen,
on sen merkitys itse Ameriikassa ollut verraten
pieni. Aikanaan perustettu The American
single tax league ei saanut mitään
huomattavampaa aikaan ja lienee nyttemmin
hajonnut. Maareformatorisia uudistuksia
georgelai-sessa hengessä ajoivat aikaisemmin
pääasiallisesti Knights of labour (työn ritarit) ja
New York central labour union
nimiset työväenpuolueet. Myöhemmin on
georgelai-suudella ollut demokraattisessa puolueessa paljon
kannattajia. Mainitaan, että erinäisissä
kaupungeissa on otettu käytäntöön Henry Georgen
suosittelemia maa-arvoveroja, sillä seurauksella,
että muka kaikki muut verot eräissä näistä
kaupungeista olisi voitu lakkauttaa. — Saksan
maareformiliikkeessä erotetaan kaksi toisistaan
jyrkästi eroavaa kehityskautta, joiden välisenä
rajavuotena on v. 1898. Edellisenä aikakautena
Henry Georgen ihanteet määräsivät
maareformaattorien toiminnan suunnan tai koetettiin
myöskin päästä nykyisestä omistusjärjestelmästä
perustamalla agraarisosialistisia siirtoloita.
Edellisen aikakauden huomattavin edustaja oli
Michael Fliirscheim (pääteos ,,Der
ein-zige Rettungsweg", 1890). Muita aikaisempia
maareformaattoreita mainittakoon: Hermann
Heinrich G o s s e n, Theodor S t a m m,
Theodor Hertzka, Franz
Oppenhei-mer ja Heinrich Freese. V. 1908 tuli
Adolf Da m ase h e 1888 perustetun,
nyttemmin Der £ u n d Deutsclier
Bodenrefor-mer nimisen liiton johtajaksi, ja liiton toiminta
järjestettiin silloin aivan uudelle kannalle.
Tämän jälkeen Saksan m. muodostui yksinomaan
asiallisia, reaalipoliittisia uudistuksia ajavaksi.
Pääpaino kohdistettiin kaupunkien asuntopulan
poistamiseen ja yleisin ja tärkein uudistus tällä
alalla on ollut arvonnousuverojen säätäminen.
Tässä suhteessa on liike menestyksellä
toiminut, sillä tämän vuosisadan ensimäisen
vuosikymmenen kuluessa otettiin arvonnousuveroja
käytäntöön enemmän kuin kahdessa sadassa
kaupungissa ja 1911 hyväksyttiin laki, jonka
mukaan arvonnousuveroa on kannettava koko
Saksan valtakunnassa. Saks. arvonnousuverojen
luonteen selvittämiseksi mainittakoon ensinnäkin, että
^roa on suoritettava silloin, kun kiinteistö vaih-

taa omistajaa. Veron suuruus lasketaan etenkin
täydellisimmin kehitetyissä veroissa kolmen
näkökohdan perusteella: 1. Arvonnousun
absoluuttisen suuruuden perusteella, jolloin arvonnousu
saadaan siten, että myyntihinnasta ynnä myynnistä
aiheutuvista kustannuksista vähennetään alueen
ostohinta ja sellaiset lisäkustannukset kuin
hankintakustannukset ja kustannukset pysyvistä
parannuksista. Pienimmät arvonnousut ovat
tavallisesti verovapaita ja vero on progressiivinen.
2. Arvonnousun relatiivisen suuruuden mukaan
siten, että vero on sitä korkeampi kuta suurempi
arvonnousu on ostohintaan verrattuna. 3.
Omistajan vaihdosten välisen ajan pituuden mukaan
siten, että vero kohoaa tämän ajan lyhentyessä
ja alenee sen pitentyessä määrättyjä vuosia
pitemmäksi. Valtakunnanarvonnousuvero, joka on
lakkauttanut kaupunkien erikoiset
arvonnousu-verot, mutta joka veroteknillisesti useissa
suhteissa on monia kaupunkiveroja epätäydellisempi,
ottaa huomioon vain arvonnousun relatiivisen
suuruuden. Veron suuruus on 10 °/0
arvonnoususta, kun arvonnousu ei ole 10% ostohintaa
suurempi, ja kohoaa sitten progressiivisesti
30%:iin arvonnoususta, kun arvonnousu on
290 % ostohintaa suurempi. Ostohintaan on
erinäisiä lisäyksiä tehty. Verosta ovat kuitenkin
erinäiset pienemmät arvonnousut vapautetut. —
Saksan maareformaattorien liittoon kuuluu
nykyään yli 700,000 kansalaista eri puolueista ja
eri yhteiskuntaluokista. — Romaanisissa
maissa m. ei ole saavuttanut sanottavaa
merkitystä. Huomattavin ransk. maareformatorinen
kirjailija on Émil de La vei ey. —
Tanskaan perustettiin 1902 maareformiyhdistvs,
1905 samoin Ruotsiin ja 1907 Norjaan.
Norjassa on koskien kansallistuttaminen
erikoisen tärkeä uudistuskysymys. Tanskassa on 1909
säädetty laki, joka velvoittaa uusien rautateiden
varsilla asuvat maanomistajat suorittamaan
valtiolle vuotuista veroa siitä, että heidän maansa
arvo rautatien rakentamisen kautta on
kohonnut. — Suomessa ei ole erikoista m:tä
olemassa. — Mainittakoon vielä, että eri maiden
maareformiyhdistyksissä käydään kiivasta
taistelua taktiikasta puhtaiden georgelaisten ja
enemmän reaalipoliittista menettelytapaa suosivien
maareformaattorien kesken. [„Handb. d.
Staats-wiss.", Diehl, ..Bodenbesitzreform".] Y. H.

Maarekisteri, jokaisen läänin
maanmittauskonttorin pitämä luettelo kaikista läänissä
olevista maatiloista ja palstatiloista. M., jossa tilat
mainitaan kunnittain ja kylittäin sekä
maakirja-numeron mukaan, sisältää tiedon kunkin tilan
nimestä, rekisterinumerosta, maanluonnosta ja
Hiusalasta, sen suuruusmitasta koko talon
suhteen ja tilalle ehkä pannusta manttaalista,
milloin sen rajat ovat isollajaolla tahi muulla
osittamisella määrätyt sekä rasiteoikeuksista ja
-velvollisuuksista, kuin myös viittauksen
kartastoon ja jakokirjoihin. Tämän mukaan pitää
jokainen maanosittaminen ja tilusvaihto, niin myös
vesialueen ja vesijätön jako merkittämän
maarekisteriin. Rekisteröimisen tekee
lääninmaan-mittari niin pian kuin jakotoimitus on
lainvoimainen tahi vahvistettu tuomiolla, jolla on
lainvoima. Maatilan lohkomisessa ja palstatilan
erottamisessa pitää kuitenkin tilojen
suuruus-mitan sekä manttaalin merkitseminen jättää

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0814.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free