- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1525-1526

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maasäädyt ... - Maatalous

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1525

Maasäädyt—Maatalous

1526

kaoliini ovat yleisimpiä m:n muuttumistuloksina
esiintyviä aineita. Erittäin tärkeä on m:n
rapautuminen ilman ja veden vaikutuksesta maan
pintakerroksessa. Sen lopputulokseksi syntyy 1)
saviaineita, jotka uudenaikaisen käsityksen
mukaan ovat hyytelömäisiä aluminiumhydroksidin
ja piihapon seoksia sisältäen kumminkin myös
useita muita aineita (vrt. Savi), ja 2)
liukenevia alkali- ja kalkkisuoloja. Viimemainitut ovat
näin muuttuneet kasviravintoaineiksi kelpaavaan
muotoon, joten varsinkin kalimaasälpä on
kasvullisuudelle suurenarvoinen. Juuri ortoklaasista ja
mikrokliinista on suurin osa kasvien käyttämästä
kaliumin määrästä peräisin. — M:ää, varsinkin
kalimaasälpää ja oligoklaasia, käytetään
suurissa määrin posliinin valmistukseen. Tähän
tarkoitukseen käytettävän m:n täytyy olla erittäin
puhdasta, varsinkin kiilteestä vapaata.
Semmoisena sitä saadaan vain karkeakiteisestä
pegma-tiitista. Ruotsissa m:n louhintaa on monin
seuduin pitkät ajat harjoitettu. Esim. Ytterbvn
maasälpäkaivos Tukholman saaristossa on 175 m
syvä. Suomessa louhitaan m:ää Laatokan
pohjoisrannikolla Venäjälle vietäväksi.
Käyttökelpoisia pegmatiittilöydöksiä on myös
Lounais-Suomessa, esim. Kemiössä. P. E.

Maasäädyt ks. S e m s t v o.

Maatalouden arvioimisoppi käsittelee
kokonaisten maatilojen ja niiden yksityisten osain
eli pääomalajien arvon (tav. raha-arvon)
määräämistä. Arvioiminen tulee käytännöllisessä
elämässä sangen usein kysymykseen, nim. tilojen
(ja yksityisten tiluksien, maa-alueiden)
kaupoissa, vuokrauksissa, vaihdoissa,
perintöluovu-tuksissa, pakkoluovutuksissa, rasituksissa
kiinnityslainoilla, verotuksissa, jakojärjestelyissä ja
va-kuutustarkoituksissa (rakennusten, eläinten ja
kasvullisuuden). Siitä huolimatta on
arvioimisoppi vielä verrattain vähän kehittynyt ja vasta
aivan viime vuosina on ilmestynyt teoksia, jotka
ovat voineet saada suurempaa edistystä aikaan.
[Aereboe, ,,Die Taxation von LandEriitern und
Grundstiicken" (1912).] ,/. E. S.

Maatalous 1. maanviljelys laveammassa
merkityksessä tarkoittaa määrättyjen maa-alojen
jatkuvaa käyttämistä kasvi- tai
kotieläintuotantoon tai molempiin elintarpeiden tahi eri tavoin
vielä jalostettavien raaka-aineiden hankkimista
varten. M:n piiriin luetaan sen eri haaroina,
ainakin pohjoismaissa vallitsevan käsityksen
mukaan : varsinainen maanviljelys, p u
u-1. kasvitarhanhoito, kotieläin hoito
sekä myöskin metsätalous. (Useissa
Keski-Euroopan maissa ei metsätaloutta lueta
varsinaisesti m:een.) Kalastusta ja metsästystä
ei useinkaan lueta m:een, ainakaan silloin, kuin
niiden harjoittaminen supistuu pelkkään riistan
pyydystämiseen, ilman mitään ihmisen
toimenpiteitä sen lisäämiseksi, suojelemiseksi tai
ravitsemiseksi. M:n sivuelinkeinoiksi
sanotaan useimmiten sellaisia toimia, joita
maanviljelijä harjoittaa m:n ohella, käyttäen niissä m:n
tuottamia raaka-aineita. Sellaisia voivat olla
esim. meijeri- ja myllyteollisuus, eräissä maissa
myöskin tärkkelyksen valmistus, juurikassokeri-,
polttimo- ja mallasteollisuudet.

M:ta ovat harjoittaneet jo vanhimmat
historian tuntemat sivistyskansat. Vanhimpina aikoina
oli siten verrattain kehittynyttä m:ta Kiinassa,

Mesopotamiassa. Palestiinassa sekä Egyptissä,
jossa m. m. on ollut taidokkaita viljelysmaiden
vesityslaitoksia ja josta maasta viljaa
muuallekin vietiin. Euroopassa m. oli tunnettu jo
kivikauden aikana, jolloin ainakin ohraa, vehnää ja
pellavaa viljeltiin sekä pidettiin kotieläiminä
hevosta. lehmää, lammasta ja sikaa.
Kreikkalaisten keskuudessa ei m. kehittynyt niin pitkälle
kuin sittemmin roomalaisten, jotka pitivät m:ta
suuressa arvossa ja jota monet ylhäiset
valtiomiehet ja oppineet mieskohtaisesti harjoittivat;
myöskin kirjailijat omistivat huomiota m:lle.
Rooman vallan suuretessa ja rappeutuessa m.
taantui, viljelty maa kasaantui heikkokuntoisiksi
suurtiloiksi (latifundioiksi), joilla pääasiallisesti
orjat viljelystöitä suorittivat.
Kansainvaellukset ja niiden aiheuttamat levottomat
aikakaudet estivät yleensä rauhantoimien ja erityisesti
m:n kehittymistä. Keskiajan merkillisin
hallitsija, Kaarle Suuri harrasti myöskin
maatalouden parantamista ja omisti paljon huolta
monien ja suurien omien tilojensa hoitoon, mutta
sotiensa takia hänkin oli riippuvainen
vasalli-herroistaan ja joutui siten ainakin välillisesti
edistämään talonpoikia orjuuttavaa
läänitvslai-tosta. Läpi keskiajan pidättää ruhtinasten ja
muiden lääninherrain sekä kirkon kahlehtiva
valta varsinaisen maataviljelevän väestön
kehittymistä. Huomattavamman poikkeuksen tästä
alennustilasta tekee Hollanti, jossa olot olivat
suhteellisesti vapaammat, ja jossa niin ollen
talonpoika pääsi luontaisen halunsa mukaan työtään
maan hyväksi omistamaan ja saamaan alulle
tuottavampaa kotieläinlioitoa. Kun maatalous
uuden ajan alussa yleisemmin pääsee jonkun
verran nousemaan, niin vaikuttaa tähän muun ohessa
erityisesti juuri talonpoikien vapauttaminen
lääninherruudesta ja maaorjuudesta (useissa
Saksan maissa 1700-luvun alku- ja keskivaiheilla,
Tanskassa 1788). Eräät voimakkaat ja
nerokkaat hallitsijat (Fredrik TI Preussissa, Maria
Teresia ja Joosef II Itävallassa) käänsivät
huomionsa m:een ryhtyen toimeenpanemaan
suoranaisia parannuksia sen hyväksi tai säätäen lakeja,
jotka suosivat ja turvasivat maanviljelystä ja
sen harjoittajia. Säännöttömästi pirstoutuneita
ja sekavasti jaettuja tiluksia ruvettiin
jakojärjestelmillä kokoamaan ja keskittämään
mukavammin hoidettaviksi alueiksi, järjestettiin
luotto-toimenpiteitä (ensimäiset hypoteekkiyhdistykset).
Ruhtinaat ja ylimykset seurasivat esimerkkiä
ryhtyen omia maatilojaan paremmin hoitamaan,
tehden niistä jonkunlaisia mallitiloja. Tiede
alkaa myöskin tulla pääelinkeinon avuksi, ensiksi
lakitiede ja kansantaloustiede. Korkeakoulujen
lainoppineet ja taloustieteilijät selvittelevät ja
määrittelevät 111:11 merkitystä ja arvoa
(erityisesti fysiokraatit, ks. t.). Mutta vielä
tuntuvammin ja suorastaan ratkaisevasti tulivat 111:11
kehitykseen vaikuttamaan luonnontieteet (1700-luvun
jälkipuoliskolta lähtien), jotka loivat m:lle
tieteellisen perustan sekä keksinnöillään ja
tutkimustensa tuloksilla vähitellen joutuivat
suoranaisesti hyödyttämään 111 :ta ja kääntämään sen
uusille urille. Käytännöllisen m:n alalla oli
1700-luvun loppu- ja 1800-luvun alkupuolella
johtavassa asemassa Englanti, joka aikaisemmin oli
saanut herättäviä vaikutuksia Hollannista käsin
(Englannista ovat peräisin m. 111. rivikvlvö, sala-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0819.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free