Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maatalous
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1528
Maatalousoppi—Maatiaisvoi
1556
ojitus, kääntöaurat). Tästä puoleen nousee Saksa
vähitellen ensimäiseksi. Saksalainen Albrecht
Thaer (1752-1828), alkujaan lääkäri, sittemmin
maanviljelijä, maatalouskirjailija ja ensimäisen
maatalousopiston (Möglin v. 1806) johtaja
tunnustetaan järkiperäisen
maanviljelyksen ja maataloustieteen perustajaksi. Engl. ja
saks. maanviljelyskäytäntöön ja kokemuksiin
perinpohjin perehdyttyään ja ollen silloisten
luonnontieteellisten ennätysten tasalla hän julkaisi sarjan
käänteentekeviä teoksia (tärkein niistä
„Grund-sätze der rationellen Landwirtschaft").
Luonnontieteet avasivat yhäti uusia näköaloja ja erityisesti
tuli kasvi- ja eläinruumiiden rakenne ja
elintoiminta tutkimusten esineeksi. Saksalainen
maanvil-jelyskemisti Justus von Liebig (1803-73),
professori Giessenissä, sittemmin Münchenissä,
selvittelee m. m. kasvien ravinnontarpeen ja keinot
sen tyydyttämiseksi maan järkiperäisen
lannoituksen kautta. Maatalouskorkeakouluja
perustetaan, yliopistoihin asetetaan erityisiä
opettajanvirkoja varsinaisia maataloustiedemiehiä varten;
järjestetään koe-asemia ja opetuslaitoksia
maatalouden alkeisopetusta varten. Kehittyvä
metalli- ja koneteollisuus valmistaa kestäviä,
jouduttavia ja ihmistyötä säästäviä työaseita ja
koneita myöskin maanviljelystä varten (teräsaurat
ja äkeet, niitto- ja leikkuukoneet, höyryaurat.
puimakoneet j. n. e.). Maa voidaan muokata
perinpohjaisemmin. nopeammin ja huokeammalla.
Keinotekoisesti valmistettujen tai luonnosta
saatujen apulannoitusaineiden (ks. t.)
avulla saadaan vanhat, yksipuolisella
viljelyksellä uuvutetut vainiot uudelleen ja entistä
paremmin kasvamaan. Niiden avulla tehdään
myöskin mahdolliseksi yhä laajenevien uutisviljelysten
raivaus, ei ainoastaan paremmanlaatuisilla
hiekka-ja savimailla, vaan myöskin suomailla, joihin
huomio kasvavassa määrässä rupeaa kiintymään.
M. edistyy 1800-luvun keskivuosikvmmenillä yhä
lisääntyvän viljanviljelyksen merkeissä.
Mutta kun kulkuneuvot kehittyvät ja
lisääntyvät, sekä rautatiet että erittäinkin
täydellisemmäksi varustetut, isot ja nopeakulkuiset
valta-merihöyrylaivat, tuovat nämä verrattain halpaa
rahtimaksua vastaan viljaa uusista maista,
joiden kivettömät, viljelyksen ennen koskemattomat
harvinaisen hedelmälliset tasangot kykenevät
uudenaikaisten teknillisten apuneuvojen
(koneiden ja höyryn) avulla tuottamaan satoja varsin
alhaisilla kustannuksilla. Kun vielä useissa
maissa viljatullit poistetaan, pyrkivät
viljanhin-nat vanhoissa viljelysmaissa laskeutumaan alle
tuotantokustannustensa. Syntyy maatalouden
alalla ahdinko ja pula, joka pakottaa
kääntämään huomion liian vallitsevasta
viljanviljelyksestä m:n muihin haaroihin, erityisesti
koti-eläintenhoitoon ja maitotalouteen.
Kotieläinten, erittäinkin karjan jalostus, joka
jo aikaisemmin oli Englannissa huomattavia
tuloksia aikaansaanut, tulee muuallakin sekä
tiedemiesten että käytännöllisten maanviljelijäin
harrastuksen esineeksi m. m. sellaisessa maassa kuin
Tanskassa, joka 1800-luvun loppupuolella alkaa
nousta maatalousmaitten eturiviin. Karjan
tuotantokykyä kehitetään ja ottamalla jalostuksen
esineeksi eri maissa kotimaisia, oloihin
soveltuvia ja viihtyviä eläinkantoja ja niistä
valikoimalla parhaat ainekset siitokseen, päästään karja-
taloudessa yhä kannattavampiin tuloksiin.
Lisääntyvä ja kehittyvä karjatalous tuo muassaan
kasvavan rehu viljelyksen ja karjan
ravinnoksi käytettävien juurikasvien
viljelyksen. Kun sitten saadaan selville, että
palko-1. hernekasvit kykenevät juuristonsa avulla
j.>. bakteerien välityksellä kokoamaan ilman
vapaata typpeä, kasvaa erityisesti näiden
rehukasvien viljelys, ja niiden valkuaisainerikkaus tekee
ruokinnan huokeammaksi. Yleensä tulee viljelys
vaihtelevammaksi, maata vähemmän uuvuttavaksi
ja viljelysjärjestelmät kehittyvät
täy-dellisemmiksi. Karjantuotteiden lisääntyminen
aikaansaa maitotalouden vilkkaamman
kehityksen, joka senjälkeen kuin keskipakoisvoiman
käyttäminen kerman erottamiseksi maidosta
(sentrifugit, separaattorit) keksitään, kehittää
tämän taloudenhaaran esim. Euroopan
Pohjoismaissa vähitellen kukoistavaksi maataloudelliseksi
teollisuudeksi. Teuras- 1. lihakarjan kasvatus
tulee toisissa maissa myöskin yhä tärkeämmäksi,
ja perustetaan suuria konevoimaisia ja
keinollisilla jäähdytyslaitteilla varustettuja
teurastamoita, joiden omistajina on joko kunnat, yhtiöt
tai osuuskunnat. Pienempien kotieläinten,
sikojen, kanojen y. m. siipikarjan, kaniinien y. m.
lioito ja jalostus saa myöskin kasvavaa vauhtia.
Vaikka tuotanto maatalouden eri aloilla eri
maissa kasvamistaan kasvaa, pysyvät hinnat
kuitenkin, varsinkin viimeisinä aikoina verraten
korkealla, sillä monessa maassa on
maataloustuotteiden kuluttajaväestö, kaupunkien ja
teol-lisuuskeskustain asujainisto huimaavasti
kasvanut. Maanviljelijä, joka aikaisemmin, eri maissa
eri kaukaisessa menneisyydessä oli joko
yksinomaan tahi ainakin pääasiallisesti elintarpeiden
tuottaja omaa perhettään varten (luontaistalous)
ja vähän myöhemmin myöskin oman maakunnan
virkamiesten, kauppiaiden ja käsityöläisten
tarpeeksi, on viimeisinä aikoina joutunut
harjoittamaan maataloudellista tuotantoaan yhä laajempia
markkinoita varten. Tämä hänen suhteensa
muuttuminen ulospäin, muiden elinkeinojen
harjoittajiin nähden, on johtanut, osittain pakottanut
hänet muuttamaan suhteitaan sisäänpäin, saman
ammatin harjoittajiin nähden.
Maanviljelijäin yhteenliittyminen on uusi ja
tehokas keino heidän elinkeinonsa edelleen
kehittämiseksi, uusien ja suurempien tuloksien
saavuttamiseksi ja heidän keskinäiseksi tukemisekseen
ja voimistamisekseen eri elinkeinojen välisessä
taistelussa ja kilpailussa. Jo 1700-luvun
loppupuolella syntyvät ensimäiset
maanviljelysseurat (ks. t.), aluksi oppineiden, maatiloja
omistavien virkamiesten ja harvojen
suurtilallisten kesken. Myöhemmin 1800-luvun kuluessa ne
kehittyvät vähitellen varsinaisten
maanviljelijäin omiksi järjestöiksi, joissa lopulta, varsinkin
senjälkeen kuin pienialaisia paikallisia
maamiesseuroja alkaa tiheämpään muodostua,
myöskin varsinaiset pientilalliset ovat mukana.
Erittäin tärkeiksi tekijöiksi m:n ja erityisesti
pienviljelyksen kohottajina muodostuvat ne
rakenteeltaan lujemmat yhteenliittymät, joita
osuuskuntien nimellä perustetaan määrättyjen
taloudellisten tulosten saavuttamiseksi (ks.
Osuustoiminta). Englannista ja Saksasta
lähteneenä tämä yliteiskunnallistaloudellinen liike
leviää muutamissa vuosikymmenissä kautta maail-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
