- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1531-1532

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Maatalous

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1532

Maatalousoppi—Maatiaisvoi

1556

Vehniin merkitys Suomessa on verraten
vähäinen, ja sen viljelys ou vähenemässä (sen sato
1910 oli n. 43.000 hl eli ainoastaan n. ’jK
rukiin sadosta). Vanhimman viljakasvin, ohran
viljelys, joka pohjoisimmissa seuduissa on
tärkein leipävilja, on myöskin jonkun verran
vähentynyt (1910 n. 1,7 milj. hl). Perunaa, joka
Suomessa rupesi leviämään 1700-luvulla,
viljellään nykyisin maan pohjoisimpia seutuja myöten
ja käytetään melkein yksinomaan ihmisravinnoksi
(sato’1910 yli 6 milj." hl), (ks. Ruis, Vehnä,
Ohra, Kaura, Peruna sekä V i 1 j a k a
s-v i t.)

Kuten edellä on osittaisesti viitattu, on
viljan-kasvatus, kauraa lukuunottamatta, viime aikoina
vähentynyt, sekä sellaisenaan, että erittäinkin
suhteellisesti, väestöön verrattuna. Vaikka
rukiin merkitys edelleenkin on suuri ja sen sadon
arvo on viimeisinä vuosina ollut n. 50-00 milj.
mk:n vaiheilla, niin on maahan eri muodoissa
tuodun rukiin arvo ollut jotenkin yhtä suuri,
tehden 1910 yhteensä n. 51.5 niilj. mk. Ja kun
kaikkien viljakasviemme jyväsadon arvo 1910
arvioitiin n. 122 milj. mk:ksi, teki maahan
muualta tuotujen viljatavarain arvo yhteensä n.
100 milj. mk. Paitsi, että metsätalouden
(ks. t.) merkitys on huomattavasti kasvanut ja
sen tuotteet tulleet maan tärkeimmäksi
vientitavaraksi, on myöskin kotieläinhoidon, erityisesti
karja- ja maitotalouden arvo tullut
suuremmaksi. Syyt siihen, että viljanviljelys on
saanut antaa tilaa runsaammalle rehuviljelykselle ja
sen ylläpitämälle karjataloudelle, ovat useat.
Silloin tällöin sattuneet halla- eli katovuodet
(ks. t.), erityisesti 1867-68, ovat todistaneet, että
täysin menestyksellistä viljanviljelystä ainakin
toisissa osissa maata ehkäisee ilmastollinen
epävarmuus. Vaikka ilmasto onkin jossain määrin
lauhtunut, katsottiin arveluttavaksi pitää
maatalouden vuotuista sadon arvoa liian suuressa
määrässä riippuvana yksipuolisesta, hallalle arasta
tuotannon laadusta. Epäedullisten sääsuhteiden
vaurioille vähemmän altis rehuviljelys on
sen-tälulen ollut omiaan tuottamaan suurempaa
turvallisuutta satotoiveisiin ja tuotantolaskelmiin
nähden. Kylmempiluontoisten vesiperäisten
maiden, erittäinkin soiden lisääntyvä viljelykselle
valtaus on aivan itsestään myöskin vienyt
rehu-tuotannon kasvamiseen. Luonnonniityt ja monin
seuduin verraten runsaat ja hyvät laitumet olivat
jo aikaisemminkin tarjonneet karjataloudelle
jotenkin suotuisat edellytykset, niin että voita
eräissä osissa maata kymmeniä jopa satoja
vuosia sitten valmistettiin kaupaksi, maastakin
vietäväksi. Karjatalous alkoi Suomessa 1880-luvulta
lähtien huomattavasti elpyä. Paitsi edellä
mainittuja seikkoja vaikutti siihen voin hintojen
kohoaminen ja kasvava kysyntä teollisuus- ja
kauppamaiden puolelta (Englanti, myöhemmin myöskin
Saksa). Meijeritekniikan keliittvminen teki
mahdolliseksi kehittää maitotaloudesta kukoistavan
maataloudellisen teollisuuden, joka
osuustoiminnan avulla on yleensä joutunut ja jäänyt
maanviljelijäin omaan haltuun. Hyvä tuotteiden
menekki on kääntänyt huomion karjanjalostukseen.
Kotimaiset karjarodut, jotka ovat verraten
rasva-maitoisia, rehunkulutukseen nähden tuottavia,
laitumiin ja ilmastoon nähden viihtyviä,
kestäviä ja terveitä, ovat parin viime vuosikymmenen

aikana päässeet suosioon. Kehittyvä karjatalous
on lisännyt, vaikkakin vähitellen ja hitaasti,
kesannoimista vähentävää, maata kuohkeuttavaa
ja rikkaruohoja hävittävää rehujuurikasvien
viljelystä. Lehmää kohti laskettuna arvioitiin
juuri-kasvisato 1896-1905 keskim. 0.» lil:ksi, 1906-10
keskim. 2,s hl:ksi ja 1910 2,e hl:ksi.
Kylvö-heinänviljelys on tuntuvasti lisääntynyt, ja 1910
sen sato arvioitiin jotenkin ylitäsuureksi kuin
luonnonniityiltä saadun heinän sato (yhteensä
molempia n. 19,400,000 desitonnia, tehden
raha-arvossa 7 ja 5 mk. mukaan 100 kg:lta n. 116 milj.
mk.).

Eri lääneissä saatiin 1910 tilasto-arvion
mukaan heiniä (kylvö- ja luonnon-h.) lehmää kohti
allamainitut määrät:

Lehmää kohti

Uudenmaan .......1.611 kg.

Turun ja Porin................1,554 „

Hämeen....................1.436 „

Viipurin..........1,831 „

Mikkelin......... 848 „

Kuopion....................1.804 „

Vaasan......................1.737 ..

Oulun......................2.466 .,

Koko maassa 1,695 kg.

Lypsylehmien lukumäärä teki 1910 n. 1,143,000
kpl. Jos vuotuiseksi maitomääräksi lasketaan
lehmää kohti ainoastaan 1.200 kg tekee se
yhteensä 1,371 milj. kg maitoa joka taas 10 p.
mukaan laskien nousee 137 milj. mk:n
arviosum-maan. Suurin osa karjantuotteista kulutetaan
omassa maassa. Voinviennin arvo teki 1911 n.
34 milj. mk. (korkeimmillaan 1905 jolloin sen
arvo 38 milj.). Kun tähän lisätään maasta
(Pietariin) viedyn maidon arvo 1911 n. 2,j milj. mk.
(1905 n. l.i milj.), juuston viennin arvo n. 2 milj.
(1905 1 milj.), elävinä eläiminä vietyjen arvo
l,i milj. sekä nahkain ja vuotain arvo n. 12
milj. mk., nousee karjasta saatujen tuotteiden
viennin arvo n. 51,4 milj. mk:aan (ks.
Maitotalous, Voi, Juusto).

Täysikasvuisten (3 v. täyttäneiden) hevosten
lukumäärä teki 1910 n. 296,000, minkä lisäksi
oli n. 64,000 alle 3-vuotiasta ja n. 25,000 alle
1 vuoden vanhaa. Hevosia vietiin Suomesta 1911
2,5 milj. mk:n arvosta (1906 1,« milj.) (ks.
Hevonen).

Tärkeimpiä kotieläimiä oli Suomessa 1910 seur.
suhteelliset määrät:

100 ha kohti
peltoa ja
niittyä

1,000
asukasta
kohti

hevosia . .....11 94

lehmiä.......41 366

lampaita ...... 28 246

sikoja.......6 50

Lampaanhoito on vähenemässä johtuen osittain
siitä, että sen kannattavaisuutta pidetään
epävarmana, osittain sentakia, että monet pitävät
lammasta metsän taimistoille vahingollisena.
Lampaiden kokonaislukumäärä on puolessa
vuosisadassa jonkun verran pienentynyt; asukaslukuun
verraten on määrä vähentynyt puoleen. V. 1910
oli 1 v. täyttäneitä lampaita n. 770,000 kpl. ja
vuonia (alle 1 v.) n. 540,000. (ks. Lammas.)
Vuohien hoito on Suomessa harvinaista. Vuohia
oli 1910 n. 12.500 kpl.

Sianhoito on viimeisiin aikoihin ollut
alhaisella kannalla. Sikoja oli 1910 Suomessa (8
kuukautta täyttäneitä) n. 155,000 ja porsaita (alle

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:28 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0822.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free