- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1635-1636

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mainetodistus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1635

Maiorescu—Maisemamaalaus

1636

ja Gutenberg-museo. Muita rakennuksia:
suur-lierttuanpalatsi, teatteri, arsenaali, useita
hallintorakennuksia, Gutenbergin talo. Useita
Gu-tenbergin kuvapatsaita (m. m. Thorvaldsenin
tekemä), Schillerin kuvapatsas. Muistomerkkejä
roomalais-ajalta on Drusus-torni kaupungin
etelälaidassa olevassa linnoituksessa, sekä suuren
vesijohdon rauniot. -— Oppi- ja sivistyslaitoksia:
pappisseminaari, kauppareaalikoulu,
maamieskoulu. konservatori, muinaistutkijain yhdistys
Rheinische Naturforschende Gesellschaft,
Guten-berg-Gesellschaft y. m. — M:ssa on
roomalaiskatolilaisen piispan istuin. — M. harjoittaa
vilkasta nahka-, viini-, huonekalu-, jalkine-,
koru-tavara-, soittokone- y. m. teollisuutta ja käy
suurta viini-, vilja-, puutavara-, jauho-,
poltto-öljykauppaa. Reininliikennettä varten on useita
satama-altaita y. m. laitteita. Rautateitä
haarautuu monelle suunnalle.

Historia. M.. Saksan vanhimpia
kaupunkeja, oli alkuaan kelttiläisasutus. Drusus,
Augustuksen poikapuoli, perusti 13 e. Kr. linnoitetun
leirin, nimeltä Castrum Mogontiacum,
tähän sotilaallisesti tärkeään paikkaan, johon
myös pian kasvoi kauppakaupunki. Siinä
mainitaan 400-luvun loppupuolella olleen piispan, ja
747 siitä tuli arkkipiispan istuin. M. kehittyi
nopeasti Kaarle Suuren antamien
erikoisoikeuksien suojassa. V. 1254 M:ssa muodostettiin
Reinin kaupunkien liitto. 1460-luvulla M.
sekaantui kahden arkkipiispan väliseen taisteluun,
joutui vastustajansa käsiin, kadotti
erikoisoikeutensa, ja monet sen porvareista lähtivät
maanpakoon siten levittäen M:ssa 1440-luvulla
Gutenbergin keksimää kirjapainotaitoa.
Kolmikymmenvuotisessa sodassa M:n valloittivat ruotsalaiset
1631, ja Kustaa Aadolf piti siellä loistavaa hovia.
Vv. 1644 ja 1688 kaupungin valloittivat
ranskalaiset, 16S9 saksilaiset ja baierilaiset, 1792 M:iin
marssivat Ranskan vallankumouksen sotajoukot,
1814 M. jälleen joutui Saksalle ja 1816 Hessenin
suurherttualle. — M:ssa oli yliopisto 1477-1798.

2. Ent. arkkihiippakunta, jonka perusti
Boni-fatius 747. Siihen kuului v:sta 785 1300-luvun
keskivaiheille 14 hiippakuntaa. Arkkipiispa oli
Saksan kolmesta hengellisestä vaaliruhtinaasta
ensimäinen, Saksan primas, valtiopäiväin ja
vaali-ruhtinasneuvoston puheenjohtaja ja „Pyhän
roomalaisen valtakunnan" arkkikansleri Saksassa.
M:n arkkipiispoista ovat tunnetut m. m. Rabanus
Maurus (847-56), Hatto I (891-913), Hatto II
(968-70), Willigis (975-1011), Albrekt II
Brandenburgilainen (1514-45). Arkkihiippakunta
lakkautettiin 1803 (silloin siihen kuului 320,000 henkeä;
1801 maa-alue käsitti 8,260 km2).
Arkkipiispan-istuin muutettiin 1801 Regensburgiin. E. E. K.

Maiorescu [-e’sku], Titu (s. 1840), rom.
valtiomies ja kirjailija; tuli 1862 filosofian
professoriksi Jassvn yliopistoon; oli „Junimea"
yhdistyksen perustajia (ks. Junimistit);
opetus-asiainministerinä 1874-76 ja sen jälkeen kauan
lähettiläänä Berliinissä; tuli 1884 professoriksi
Bukarestin yliopistoon, oli 1888-89 jälleen
opetus-asiainministerinä, 1911-12 ulkoasiainministerinä
ja huhtikuusta 1912 pääministerinä;
puheenjohtajana Balkanin kristittyjen valtain välisissä
rauhanneuvotteluissa Bukarestissa elok. 1913;
teoksia: „Poesia rumana" (1867), „Critice"(1874),
Discursuri parlamentare" (1897).

Maire [mur] (ransk.; engl. mayor < lat.
ma-jor = suurempi), määri, ransk. kunnan
hallitusmies, pormestari.

Mairet [meri*], Jean de (1604-87), ransk.
näytelmänkirjoittaja, jonka 12 näytelmästä on
mainittava varsinkin kolme: paimennäytelmät
„Sylvie" (esitetty 1626) ja „Silvanire", (1630)
ensimäinen. jossa on noudatettu n. s. kolmea
yhteyttä", sekä murhenäytelmä .jSoplionisb^" (1634),
Corneillen ja Racinen klassillisten näytelmien
esikuva. [Dannheisser, „Studien zu Mairets Lelien"
(1888).] J. H-l.

Maisemamaalaus, luonnon maalaustaiteelleen
esittäminen, kehittyy myöhään itsenäiseksi
tai-teenhaaraksi. Hellenistis-roomalaisella ajalla sitä
kuitenkin tavataan etupäässä koristeellisesti
käytettynä (seinämaalauksia on löydetty esim.
Pom-pejista ja Roomasta, jonka Vatikaanin
kirjastossa säilytetään n. s. Odysseia-maisemat). Vasta
1300-luvun ranskalais-burgundilaisten
miniatyyrien välityksellä ja öljyväritekniikan
kehittymisen ohella m. saavuttaa Alankomailla 1400-luvulla
pysyvän sijan taiteessa, tosin aluksi vain
alttaritaulujen taustoissa kuten esim. van
Eyck-veljes-ten Gentin alttarissa. Saksassa Diirer (k. 1528)
vesivärimaalauksissaan ensimäiseksi kuvaa
itsenäisesti käsiteltyjä maisemia. M:n kehitykseen
Italiassa vaikuttavat jo tuntuvasti Giotto,
Ma-saccio ja Piero della Francesca, mutta venetsial.
koulu (etenkin Giorgione ja Tizian) antaa
1500-luvun vaiheilla maisemalle sen subjektiivista ja
lyyrillistä tunnelmaa kuvastavan luonteen, joka
takaa m:lie erikoisen aseman henkilökuvauksen
rinnalla. Senjälkeen bolognalainen Annibale
Caracci (k. 1609) kehittää it. maiseman esittämisen
siksi sommittelultaan ja viivavaikutukseltaan
täysin harkituksi taiteeksi, jota on nimitetty joko
klassilliseksi 1. ihanteelliseksi tai historialliseksi,
herooiseksi 1. sankarityyliseksi m:ksi. Tämän
tyy-littelevän m:n saattavat 1600-luvulla täydelliseen
kehitykseen ennen muita ransk. N. Poussin ja
Claude Lorrain. — Niinikään 1600-luvulla kohoaa
m. erinomaisen suureen kukoistukseen
Alankomailla, varsinkin Hollannissa, jossa sitä
harjoittavat Rembrandt ja kokonaan erikoisalanaan
Ruysdael, Hobbema, Goyen y. m. mestarit, jotka
milloin esittäessään maisemansa romanttisesti tai
idyllimäisesti, milloin realistisesti tutkien
kotiseutunsa luontoa ja sen ilma- ja valovaikutuksia
ovat uudenaikaisen m:n uranuurtajia. —
Huomattavia ovat 1700-luvulla ransk. rokokon
henkilökuvauksiin liittyvät koristeelliset maisemat ja
ne valistusajalle ominaiset näköala- 1.
„veduta"-kuvat, joita maalaavat etupäässä venetsial.
Canaletto ja Guardi. —- Nykyajan m:n perustuksen
laskevat Englannissa 1800-luvun alkupuolella ensi
sijassa Turner, Constable ja Bonington. Tähän
engl. m:een liittyy läheisesti meidän aikamme
kuuluisin, „Barbizon- 1. Fontainebleau-kouluksi"
sanottu ransk. maisemakoulu, jonka
erikoisalana on „paysage intime"-niminen
tunnelma-maisema ja jonka huomattavimpia edustajia ovat
esim. Corot, Rousseau ja Daubigny.
Viimemainittu maisemakoulu muodostaa lähtökohdan
ulko-ilmamaalaukselle (ransk. plein-air-, ruots.
fri-hiftsmäleri), mikä 1800-luvun jälkipuoliskolla,,
jolloin m. saavuttaa kaikista korkeimman
kehityksensä sekä ennen kuulumattoman
valta-aseman, on vaihtelevasti ilmennyt naturalismi-, im-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0878.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free