- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 5. Kulttuurisana-Mandingo /
1651-1652

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Majakkamaksu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1651

Majavarotta—Majmiseri

1652

kasta (C. canadense), vähemmin Pohjois-Venäjältä
ja Siperiasta (C. moscoviticum).

Majavarotta ks. Biisamirotta.

Majestas [-e’-] (lat.), vallantäydellisyys,
majesteetti (ks. t.), ennen vanhaan eritoten
Rooman kansan (valtion) korkein vallantäydellisyys
(m. populi Uomani), jonka loukkaaminen oli suuri
rikos. Keisarien aikana tämä käsite koski
keisarin persoonaa ja valta-asemaa.

Majesteetin käyttövarat ks. Keisarin
käyttövarat.

Majesteetti (lat. majestas = korkeus, ylevyys),
arvonimi, joka kuuluu keisareille ja kuninkaille
(sekä eräille heidän arvoisilleen muunnimisille
hallitsijoille, kuten sulttaaneille, sahille), mutta
ei alemmanarvoisille hallitsijoille, ei
suurherttuoillekaan, vaikka nämä ovat „kuninkaallisia
korkeuksia". M. nimitystä käytettiin Rooman
valtakunnassa alkuaan osoittamassa valtion ja
kansan arvoa ja valtaa, sittemmin se siirtyi
imperaattoreille (keisareille) ja muuttui aikain
kuluessa äskenmainittujen hallitsijain yleiseksi
arvonimeksi. — Oikeudellinen vastuuttomuus ja
loukkaamattomuus eivät liity ainoastaan
m.-arvoon, vaan kuuluvat hallitsijavallan yleisiin
tunnusmerkkeihin. ks. Hallitsija,
Kuningas.

Majesteettikirja (saks. Majestätsbrief),
saks.-roomal. keisarillisten asiakirjain nimitys, joissa
alamaisille myönnetään erinäisiä oikeuksia,
nimenomaan keisari Rudolf II :n Böömin kuninkaana
1009 antama vapauskirja, joka myönsi Böömin
evankelisille säädyille uskonvapauden; he saivat
m. m. oikeuden rakentaa kouluja ja kirkkoja.
Viimemainitun kohdan tulkitsemisesta oltiin
kuitenkin eri mieltä, ja kun keisari Mattias selitti
sen katolilaisten eduksi, aiheutti tämä
kolmikymmenvuotisen sodan syttymisen 1618.
Valko-vuoren tappelun jälkeen 1620 keisari Ferdinand II
omakätisesti leikkasi m:n rikki. G. R.

Majesteettirikos kuuluu n. s. valtiorikoksiin.
Voimassa olevan rikoslainsäädännön (rikosl. 13:1
ja 2) mukaan voi m:n tehdä ainoastaan
hallitsijaa, eikä, niinkuin oli laita v:n 1734 lain mukaan,
hallitsijan perheen jäseniä vastaan, jotka eivät
ole osallisia hallitsijanvallasta. M. voi tapahtua
1) joko tahallisesti pahoinpitelemällä tahi
muutoin tekemällä tahallista väkivaltaa hallitsijan
persoonaa vastaan, tahi myöskin 2) kunniaa
loukkaamalla. Kun m. esiintyy kunnianloukkauksen
muodossa, voi herjaus tahi solvaus kohdistua
hallitsijaan niin hyvin hallitsijana kuin myöskin
yksityishenkilönä. Mutta kun m. voi olla ainoastaan
tahallinen, edellytetään ehdottomasti tekijän
olevan tietoisen siitä, että kunnianloukkaus
kohdistuu hallitsijaan. Kun hallitsija majesteettinsa
perusteella ei ole laillisesti vastuunalainen
hallitustoimistaan, ei sellaisesta toimenpiteestä annettua
häpäisevää lausuntoa voi pitää m:na. Ei
kuitenkaan ole puuttunut yrityksiä ulottaa m.
lainsäädännössä tähänkin tapaukseen. Mitä
suomalais-ruotsalaiseen oikeuteen tulee, annettiin sitä
koskeva kunink. julistus jouluk. 7 p. 1787. Tämä
asetus, jota kuitenkaan ei koskaan tunnustettu
lailliseksi, menetti rikoslain voimaanastuessa
muodollisenkin pätevyytensä. — Toinen
merkitykseltään tärkeä kysymys on, voiko se, jota syytetään
m:sta, olla oikeutettu esittämään
totuustodistuksia vapauttaakseen itsensä rangaistuksesta. Ky-

symys saattaisi näyttää aiheettomalta, kun
valtionpäämiehen loukkaamattomuuden takia
jokainen hallitsijan persoonan loukkaaminen on
oikeu-denvastaista ja kun siis teko, johon sisältyy
kunnianloukkaus, aina on rangaistava.
Oikeusoppineet ovat kuitenkin lausuneet sen käsityksen, että
kun todistuksella voi olla vaikutusta tekijän
rangaistuksen-alaisuuden asteeseen, voitaneen
kuitenkin määrätyllä tavalla rajoitettua todistusten
esittämistä pitää sallittuna. Tämä käsitys
saakin, mitä suomalais-ruotsalaiseen oikeuteen
tulee, tukea maalisk. 8 p. 1682 annetusta kunink.
kirjeestä.

Syytettä m:sta ei Suomen rikoslainsäädännön
mukaan saa tehdä hallitsijan luvatta. Kun
sellainen rikos on ilmiannettu kuvernöörille, on
asiakirjat lähetettävä senaatin oikeusosastoon.
Jos senaatti katsoo ilmiantoon olleen aihetta, on
hallitsijalle tehtävä alistus syytteeseen
panemisesta. Muussa tapauksessa ilmianto jätetään
silleen. Viime aikoina on senaatti myöskin ottanut
käsiteltäväkseen painoylihallituksen sinne
suoraan tekemät ilmiannot m:sta, joka on tehty
painokirjoituksen kautta.

Sen sijaan että m.-jutut siitä ajasta saakka,
jolloin Suomi yhdistettiin Venäjän
keisarikuntaan, aina 1890-luvun lopulle olivat miltei
tuntemattomia Suonien oikeudenkäytölle, muuttui
asianlaita toiseksi, kun n. s. routavuodet alkoivat.
Tänä aikana (1900-05) ja vielä enemmän 1909
alkaneena uutena laittomuuskautena ovat syytteet
m:sta sekä niiden johdosta langetetut tuomiot
olleet erittäin lukuisat. A. Ch.

Majkov [maikof], 1. Apollon
Nikolaje-vits M. (1821-97), ven. runoilija, oli
Rumjantso-vin museon kirjastonhoitajana ja sittemmin
ulkomaisen kirjallisuuden sensuuripäällikkönä. Hän
oli huomattava lyyrillinen runoilija ja etevä
muodon hallitsija, joka valitsi aiheensa
muinaisesta klassillisesta ja muinaisven. maailmasta.
Hänen isommista teoksistaan ovat mainittavat
roomal. aiheille rakennetut draamalliset
runoelmat ,,Kolme kuolemaa" (1852) ja .,Kaksi
maailmaa" (1881).

2. Valerian Nikolajevits M. (1823-47),
edellisen veli, lahjakas kirjallisuuskriitikko
1840-luvulta.

3. Leonid N i k o 1 a j e v i t s M. (1839-1900),
edellisten veli, ven. kirjallisuusliistorioitsija, oli
v:sta 1889 Pietarin tiedeakatemian jäsen jav.sta
1893 sen varapresidentti. On kirjoittanut
ansiokkaita tutkimuksia Venäjän kansanrunouden
ja vanhemman kirjallisuuden alalta, jotka ovat
yhteenkoottuina julkaistut nimellä ..Piirteitä
Venäjän 17:nnen ja 18:nnen vuosis.
kirjallisuudesta" (1889-93) ja „Muinaisvenäläisen
kirjallisuuden aineksia ja tutkimuksia" (1890-91).

J. J. M.

Majkov [maikof], Vasilij Ivanovit!
(1728-78), ven. runoilija, kirjoitti oodeja,
draamoja ja kertomarunoja valeklassilliseen malliin.
Enimmin tunnettu on aikoinaan paljon luettu
sukkela, mutta rivo koomillinen sankariruno
„Je-lisej eli raivostunut Bacchus" (1771).

Majmiseri, vanhoista pakonalaisista
kauppa-oloista johtunut tapa, että kauppiaat
kaupungeissa pitivät majaa ja tarjosivat ravinnon
maalaisille (majamiehille, josta ynnä majoitus sanasta
m. lienee ruotsinkielinen väännösmuoto) saadak-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Nov 12 16:29:03 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/5/0888.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free