- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
27-28

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mansikka ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

27

Mantelipuu -Manterenliikunnot

28

Mantelipuun oksa ja hedelmä.

jvstä lisäämällä siihen vähitellen vettä,
sekoittamalla vahvasti ja siivilöimällä näin saatu seos.
M. on etenkin lievästi sokeroituna maukas juoma
jota käytetään m. m. katarreissa. Y. K.

Mantelipuu (Amygdalus communis),
Prunus-lajien (luumu-, kirsikka-, aprikoosi- y. m. puiden)
lähisukulainen, useimmiten luettu samaan
sukuunkin nimellä Pr. amygdalus. Matalahko puu (ei
yli 8 m), lehdet suikeita, jopa 15:kin cm pitkiä.

Kukkii aikaisin
keväällä lehtien vielä
ollessa pieniä,
kukat suurien
omenankukkien kaltaisia, vaaleanpunaisia, tav. parittain,
hyvin
lyhytperäi-siä. Hedelmä
munanmuotoinen, lit-teähkö luumarja.
Vihertävä
sametti-nukkainen hedelmä-malto kuivettuu ja
halkeaa hedelmän
kypsyessä, joten
he-delmäluu paljastuu.
Luu on kova ja
sileäpintainen tai
hauras, ikäänkuin
syinen ja helposti
särkyvä (n. s.
kuori-manteli), sisässä on tavallisesti yksi ruskean
kuoren peittämä siemen, manteli. M:ta on
lukuisia etupäässä hedelmien suhteen eroavia
muunnoksia, eri mantelilaadut voidaan kuitenkin
yhdistää kahdeksi mausta helposti tunnettavaksi
pääryhmäksi: imelät mantelit ja
karvasmantelit. Edellisten miellyttävä maku
riippuu manteliöljystä (40-55 %) ja sokerista (n. 6 %),
valkuaisaineita on n. 24%. Imeliä manteleita
käytetään paljon sellaisinaan (kuorimantelit) tai
mausteaineina; niistä samoinkuin
karvasmanteleista puserretaan manteliöljyä (ks. t.).
Karvasmanteleissa on vähemmän öljyä; niille ominaista
on karvas amygdaliini, joka vedessä mantelien
sisältämän emulsiinikäytteen vaikutuksesta
hajoaa; tällöin syntyvästä sinihaposta johtuu
karvasmantelien myrkyllisyys (vrt.
Amygdaliini). Karvasmanteleita käytetään
hajuvesiteollisuudessa, lääkeaineeksi (karvasmanteli vesi
suom. farmakopeassa) y. m. — M. lienee
kotoisin Vähästä-Aasiasta ja Syyriasta tai
jonkun-verran idempää. Nyk. sitä viljellään
Välimerenmaissa —- tavataan siellä metsistyneenäkin — ja
vähän Keski-Euroopan eteläosissa, hedelmät
voivat kypsyä Etelä-Norjassakin; myöskin
Amerii-kassa ja Itä-Aasiassa harjoitetaan m:n viljelystä.
Kauniiden kukkiensa vuoksi m. on
koristepuunakin suosittu. I. V-s.

Mantelisaippua, hieno saippualaji, jota
valmistetaan manteliöljystä. Jäljitellään varsin
paljon kookosöljysaippualla, joka saadaan
tuoksua-maan keinotekoisella karvasmanteliöljvllä 1.
nitro-bentsolilla. * V. V.

Mantelit ks. Nielurisat.

Manteliöljy (oleum amygdalarum), rasvainen
neste, jota puserretaan murennetuista
manteleista. Se on vaaleankeltaista, ei aivan sakeaa
öljyä, jonka om.-p. on 0,tis-0,»so. M. jähmettyy

— 10-20° Ctssa. Sen maku on miellyttävän
pehmeä, mantelia muistuttava. Käytetään sekä
sisällisesti (esim. lapsille ulostusaineena,
kurkku-tulehduksessa ja käheydessä) että ulkonaisesti
(tulehduksissa j. n. e.) lääkkeenä, samoin useissa
lääkeyhdistyksissä. Y. K.

Manterenliikunnot, laajojen maa-alueiden
hitaat kohoamis- ja vajoamisliikunnot. Tällaisia
liikuntoja tapahtuu nykyisenä aikanakin hyvin
monessa maapallon osassa. Jo kauan on esim. ollut
tunnettua, että meidän rannikoillamme ja samoin
Ruotsinkin rannoilla maa voittaa alaa meren
kustannuksella. On löydetty haaksien jäännöksiä ja
ankkureita kuivalta maalta kaukaa rannikolta,
ja vanhat henkilöt muistavat monesti lapsina
kulkeneensa veneellä siellä, missä nyt on kuiva maa.
Tämän ilmiön otaksui tähtitieteilijä Celsius
(k. 1744) johtuvan Itämeren veden yleisestä
vähenemisestä. Hän myös laski veden pystysuoran
alenemismäärän 41/2 jalaksi vuosisadassa. Tämä
teoria kohtasi vastarintaa, varsinkin kun
huomattiin, ettei kohoaminen monin paikoin ollut
näin suuri. Parempaakaan selitystä ei
kumminkaan voitu antaa, kunnes L. von Buch (1807)
esitti sen teorian, että itse maanpinta liikkuu, eri
nopeasti, vieläpä eri suuntiin eri seuduissa, mutta
merenpinta pysyy liikkumatta. Tämä käsitys
voitiin todistaa oikeaksi, kuu mittausaineistoa
kertyi siksi paljon, että varmasti tiedettiin
rantaviivan siirtymisen olevan eri suuren eri
seuduissa Suomen ja Ruotsin rannikolla ja että
Itämeren etelä- ja kaakkoisrannikoilla ei rannan
siirtymistä ensinkään tapahdu. Tehtyjen
havaintojen nojalla on itävaltalainen maantieteilijä
R. Sieger laatinut kartan, jossa maankohoamisen
suuruus esitetään sekulaari-isobaaseilla, s. o.
viivoilla, jotka ovat vedetyt sellaisten paikkojen
kautta, missä maankohoaminen yhden vuosisadan
kuluessa on ollut yhtä suuri. Kohoamisen
suuruus vaihtelee noudattaen Fennoskandian alueen
rajapiirteitä, lisääntyen rannoilta keskusta
kohden. Suurin määrä (117,5 cm) on huomattu
Pohjanlahden keskiosan länsipuolella.
Huomattava on, että ainoastaan rannikoilla on tähän
asti maankohoamisesta saatu tietoja, sisämaan
kohoamisvaihtelut ovat määrättävissä vasta
sitten, kun jonkun pitkänlaisen ajanjakson
kuluttua uudistetaan monessa seuduin jo toimitettuja
tarkkuuspunnituksia. Maankohoaminen on
historiallisella ajalla ollut eri aikoina eri suuri.
1700-luvun alkupuolella se on ollut nykyistä
nopeampi, mutta keskiajalla vallan mitätön, sillä
tiedetään, että maa Tukholman seudulla oli
1000-luvulla ainoastaan 2 à 3 m alempana kuin nyt.
Tätä nykyä liikunto jälleen on heikkenemään
päin. Tämä maankohoaminen on jatkoa hyvin
pitkiä aikoja kestäneelle kohoamisliikunnolle.
Sillä niinkuin vedestä kerrostuneen saven
esiintyminen laajoissa osissa maatamme sekä monin
seuduin korkeillakin paikoilla tavattavat
ranta-merkit osoittavat, on meri jääkauden päättyessä
peittänyt suurimman osan Suomea. Läpi
jääkauden jälkeisen ajan on sitten suurin piirtein
katsoen yhtämittaista, mutta epätasaista
maankohoamista jatkunut (ks.
Kvartäärisvs-teemi). Samaan aikaan kuin Fennoskandiassa
maa on kohonnut, on monin seuduin sen
ympäristössä tapahtunut maanvajoamista. Nykyään se
näyttää olevan pysähdyksissä, joskin esim. Hollan-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:47 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/6/0026.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free