- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
31-32

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Manteuffel ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

31

Mantsinsaari—Mantsuria

32

sis. alkaen M:ssa raivosi sisällisiä taisteluja
guelfien ja ghibelliinien välillä; 1272 anasti
vallan Bonaccolsi-suku. V. 1328 Lodovico Gonzaga
tuli M:n herraksi (capitano) ; hänen sukunsa
hallitsi täällä lähes 400 vuotta, v:sta 1433
raja-kreivin ja v:sta 1530 herttuan arvolla. V. 1536
M:aan yhdistettiin Montferratin rajakreivikunta
(v:sta 1573 herttuakuntana). Gonzaga-suku suosi
tieteitä ja taiteita; teetti useita
loistorakennuk-sia. — M:ssa pidettiin 1459 paavi Pius II:n
toimesta kokous ristiretken aikaansaamiseksi
turkkilaisia vastaan; siinä läsnäolevain
kirkkoruhti-nasten suostumuksella paavi julkaisi 1460
Exe-crabilis-bullan, jossa paavinvalta julistettiin
korkeimmaksi kirkossa ja kiellettiin vetoamista
paavista yleiseen kirkolliskokoukseen. — Kun
Gon-zaga-suvun it. päähaara oli sammunut Vincenzo
III:een 1627, esiintyi lähimpänä perillisenä Carlo
Gonzaga, Neversin herttua, joka sai apua
Ranskalta ja Venetsialta. Keisari Ferdinand II taas
kannatti Guastallan ruhtinaan vaatimuksia, ja
M:n perimyssodassa keisarilliset valloittivat ja
ryöstivät kaupungin 1630, mutta Kustaa Aadolfin
menestyksen tähden Saksassa keisari taipui
Chie-rascon rauhaan 1631, jossa hän tunnusti Neversin
M:n herttuaksi. Viimeinen Nevers, Carlo IV, piti
Espanjan perimyssodassa Ranskan puolta, josta
syystä keisari riisti häneltä M:n ja yhdisti sen
Itävallan it. alueihin. -— Ranskalaiset valloittivat
M:n ja yhdistivät sen Cisalpiiniseen tasavaltaan
1797; 1799 itävaltalaiset valloittivat sen
takaisin; se joutui sitten jälleen Cisalpiiniselle,
senjäl-keen it. tasavallalle ja 1805 Italian
kuningaskunnalle. V. 1814 Itävalta taas sai M:n, joka
liitettiin Lombardilais-venetsialaiseen
kuningaskuntaan. Villafrancan rauhassa 1859 M. erotettiin
Lombardiasta, joutuen Venetsian yhteyteen; sen
kanssa M. vihdoin 1866 tuli Italian
kuningaskunnalle. O. R.

Mantsinsaari, asuttu saari Laatokassa Salmin
kunnassa Lunkulansaaren vierellä sen
länsipuolella; pituussuunta luodepohjoisesta
kaakko-etelään, suurin pituus n. 14 km, suurin leveys
n. 4 km, korkeimmat kohdat kohoavat n. 17-25 m
yli Laatokan pinnan. — Kaksi suomalaista
kansakoulua. [J. Ailio, ,.über Strandbildungen des
Li-torinameeres auf der Insel Mantsinsaari".]

L. II-nen.

Mantsulaiset polveutuvat niistä tunguusila
-sista metsästäjä- ja paimentolaisheimoista, jotka
ikivanhoista ajoista asti ovat asuneet
Tsang-bo-san vuoriston rinteillä ja Sungari’n laaksossa.
Mongolien alaisina 13:nnelta vuosis. asti he
näiden vallan heiketessä muodostivat useita pieniä
ruhtinaskuntia. 16:nnen vuosis. lopulla
Odoli-pii-rin Gioro-suvun ruhtinas Nurhatsi (s. 1559, k.
1626) yhdisti useat heimot yhdeksi
sotilasvalta-kunnaksi ja julistautui 1616 kaaniksi; samalla
hän antoi kansalleen nimen m a n t s u. V. 1621
hän kiinalaisilta valloitti m. m. Liaojangin ja
Mukdenin kaupungit, joka viimemainittu 1625
tehtiin pääkaupungiksi. Seur. kaani Abahai (hali.
1626-42) sai lähimmät mongoliheimot liittymään
voitollisiin sotaretkiinsä Kiinaa vastaan ja hänelle
annettiin (1632) mongolien keisarin arvo. Tämän
johdosta mongolien viimeinen keisari Lingdan
julisti sodan, joka päättyi Lingdanin oman heimon,
tsaharien. alistamiseen mantsukeisarin
yksityiseksi heimoksi ja heimon alueen julistamiseen kei-

sarillisiksi laidun- ja metsästysmaiksi. Muut
mongoliheimot saivat pitää ruhtinaansa, joiden kanssa
m. viime aikoihin saakka ovat pitäneet yllä
ystävällisiä ,.liittolaissuhteita. Jo 1636 Abahai
julistautui Kiinan keisariksi, vaikka Kiina vasta
parikymmentä vuotta myöhemmin lopullisesti
valloitettiin. Uusi valtakunta sai nimen D a i t s i n g
(„suuret jalot") ja järjestettiin vanhaan
kiinalaiseen malliin. Tästä lähtien oli
mantsukeisa-reilla kiinalaiset nimet ja mantsulainen kansa
oli erikoinen ylimysluokka, jonka käsissä olivat
kaikki ylimmät virat. M:ia oli 1850 n. 5 milj.
Kiinalaiset, valtakunnan suurin kansa, ovat eri
aikoina tehneet monta vapautumisyritystä (m. m.
Tai-ping-kapina, „boksari"-kapina), mutta vasta
1912 heidän onnistui tehdä m:n vallasta loppu.
Nyt m. ovat menettäneet kaiken valtiollisenkin
merkityksen, menetettyään sitä ennen kielensä,
kansallisluonteensa ja sotaisen tarmonsa ja
luovu-tettuaan alkuperäisen kotimaansa, Mantsurian,
kiinalaisten asuttavaksi. G. J. R.

Mantsun kieli on tunguusilainen murre, joka
tavallaan on jatkona kitanien (700-1000 j. Kr.)
ja dzurdzitien (1000-1200) kielelle. Siihen on
aikojen kuluessa ja jo ennen mantsulaisten
historiallista esiintymistä sulautunut suuri joukko
mongolilaisia, kiinalaisia ja korealaisia
lainasanoja, ja sanojen taivutus on kehittynyt hyvin
yksinkertaiseksi. Siksipä se, kun sitä v:n 1599
jälkeen ensimäisen mantsulaisen hallitsijan
käskystä ruvettiin kirjallisesti viljelemään ja sille
1632 määrättiin siihen asti käytetystä mongolien
kirjoituksesta mukaeltu oma aapisto, esiintyy
monessa tärkeässä suhteessa muista tungusin kielen
murteista aivan eriävänä. Kiinan hallitsijoiksi
nousseen heimon äidinkielenä se yhä enemmän
sai vieraita kulttuuriaineksia, joten m. k. on
sanastoltaan täydellinen sekakieli (n. ’/3 mongoliaa
ja ’/3 kiinaa). Kun sitten mantsulaiset
virkamiehinä ja sotilaina hajaantuivat Kiinan kaikkiin
osiin, niin he aikojen kuluessa vähitellen
unohtivat äidinkielensä käytön, ja tämän kielen
taitoa pidettiin yllä hallinnollisilla toimenpiteillä,
virkaanpääsy-säännöksillä ja palkinnoilla. Itse
mantsulaisille se senvuoksi jo n. sata vuotta on
ollut myöhemmin opittu kansliakieli. Puhekielenä
se on säilynyt vain muutamissa Mantsurian
syrjäseuduissa ja sieltäkin se on häviämässä.
Sitävastoin Pohjois-Mantsuriassa m. k :tä lähellä olevat
soloni- ja dahuri-inurteet ovat verraten yleisesti
käytännössä. Kirjallisuutta mantsulaisilla
ennen valtaanpääsöään ei ollut, vaan käytettiin
kiin. kirjallisuutta ja mongolien virkakieltä.
ITal-litsijoitten käskystä on käännetty naapurien
kirjallisuutta — etupäässä kiin. klassillisia
teoksia — v:sta 1632 lähtien aivan myöhäisiin
aikoihin saakka. Vain lakikirjoja ja m. k:n
sanakirjoja ovat mantsulaiset omintakeisesti
luoneet. Mantsun kirjallisuudella on suuri arvo
vanhempien kiinal. teosten tutkijoille, koska
käännöstyö on erikoisella huolella ja
asiantuntemuksella suoritettu. [Sanakirjoja: v. d. Gabelentz
(1864); Zaharov (1877); kielioppeja, v. d.
Gabelentz (1832); Zaharov (1879); v. Möllendorff
(1892).] G.J.R.

Mantsuria. 1. Alue (kiin. myös Tungsanseng)
Kiinan koilliskulmassa, jota tavallisesti ei lueta
varsinaiseen Kiinaan („18 maakuntaan"), vaikka
se hallinnollisesti onkin siihen liitetty; 938,830

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0028.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free