- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
65-66

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Marian-kuvat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

65

Marian-kuvat—i

Marianpalvelus

«6

vyys on ainoastaan 1,5-1,8 m. Liikenne on
melkoinen; sitä välittävät hevosten vetämät lotjat
ja proomut. Liikenne kestää 5-6 kk. v:ssa. —
Kanavatietä valmisteli Pietari 1 (1710-14), mutta
se avattiin vasta Aleksanteri I:n aikana 1808.

E. E. K.

Marian-kuvat ovat taiteellisia esityksiä
Jee-Miksen äidistä, neitsyt Mariasta eli madonnasta.
Vanhimmassa kristillisessä taiteessa, esim.
kata-kombimaalauksissa, varsinaiset M.-k. ovat
harvinaisia, eikä niitä voi pitää typologisen
kehityksen lähtökohtana. Kun kristinusko oli
lopullisesti päässyt valtaan ja erittäinkin kun Maria
Kphesoksen kirkolliskokouksessa 431 oli julistettu
Jumalan äidiksi (kreik. theotokos), saivat M.-k.
yleisen merkityksen, joka keskiajan kirkollisessa
kuvaamataiteessa kasvamistaan kasvaa. M.-k:n
kehittyminen ankarasta jäykkyydestä
vapaampiin ja viehättävämpiin muotoihin on
olennaisesti riippuvainen taiteen yleisestä kehityksestä
keski- ja renesanssiajalla. Säilyneistä
muistomerkeistä (itäroomal. ja syyrial. mosaiikeista,
miniatyyreista, norsunluisista kohokuvista y. m.)
päättäen M.-k:n varsinainen historia näyttää
alkaneen vasta 500-luvulla, jolloin saa alkunsa
eräs sen tärkeimmistä tyypeistä,
valtaistuimellaan lapsi sylissä istuva, jäykän juhlallinen ja
dogmaattinen madonna, joka tyyppi itämaisen
kirkon aikoja-uhmaavan perinnäistavan vuoksi
elää vuosisadat läpeensä kanonisesti
muuttumattomana kreikkalais-oikeauskoisessa,
bysanttilaisessa ja Venäjän taiteessa. Länsimaissa M.-k.
tulevat yleisiksi vasta romaanisen taiteen kautta
1100- ja 1200-luvuilla, jolloin ne edelleenkin
esitetään pelottavan ankara- ja jäykkämuotoisina.
Myöskin Suomessa tavataan 1200-luvulta pari
puusta veistettyä madonnan kuvapatsasta, jotka
ilmaisevat tätä kirkollis-arkaista tyyppiä. —
Kristillisissä itämaissa syntyneenä ja
bysanttilaisen taiteen kehittämällä esiintyy
valtaistui-mellisen madonnan tyypin ohella vähemmän
juhlallinen, inhimillisempi ja vapaampi seisovan
madonnan tyyppi, joka on ainakin yhtä vanha kuin
edellinenkin. Tämä seisovan madonnan tyyppi
kehittyy itsenäisesti ranskalaiseksi gotiikan
kotimaassa, Ranskassa, jossa se 1200- ja
1300-lu-vuilla miltei kokonaan poisti
kirkollis-monumen-taalisista kivi veistoksista valtaistuimellisen
madonnan. Ranskasta tyyppi levisi 1200-luvun
alkupuolella Saksaan ja sen loppupuolella Italiaan.
Suomessakin on 1300-luvulta seisovia
puumadon-nia, joiden on arveltu olevan suorastaan
kotimaista tekoa. Vielä koko 1400-luvun aikana
tyyppi esiintyy pohjoismaissa ja Italiassa, jossa
sen lopullista korkeinta kehitystä ilmaisee
Rafaelin (k. 1520) nyk. Presdenissä oleva
Sikstini-läinen madonna. -— Bysanttilaisessa taiteessa,
joka enemmän tai vähemmän on vaikuttanut
miltei kaikkien madonnatyyppien kehittymiseen,
syntyi vielä eräs päätyypeistä, lempeän hellä
madonna, „Panagia glykophilusa". Sen
muodostumiseen lienee antanut aihetta kuvariidan
(726-842) jälkeen kristillisissä itämaissa yhä
suuremmaksi käynyt Marianpalvelus, joka
Länsi-Euroo-passakin 1200-luvulla ritarillisen liaisenpalvelun
yhteydessä yhä kasvoi. Madonnan dogmaattisesti
edustava maailmanhallitsijatar-tyyppi väistyy
siinä äidillisiä tunteita ilmaisevan tyypin tieltä.

Varsinaisten hartauskuvien ohella taide
esit-3 VI. Painettu »/„ 1:!.

tää myöskin laatukuvallisia kohtauksia Marian
elämästä. Taidehistoriallisesti kuuluisia M.-k :ia
ovat uudemmalla ajalla maalanneet etenkin
Giotto, Fiesole, Filippo Lippi, Botticelli, Man
tegna, Leonardo da Vinci, Rafael, Giorgione, Ti
zian, van Eyckit, Memling, Diirer, Holbein.
Rubens ja Murillo. Katolisissa maissa on joukko
M.-k:ia, joita palvellaan muka ihmeitä tekevinä.
|Liell. ,.barstellung M:s in den Katakomben"
(1887), Venturi, „La Madonna" (1900), Fr. X.
Kraus, ,.Geschichte der christlichen Kunst"(
1896-1900), Yrjö Hirn, „Det heliga skrinet" (1909) ja
J. J. Tikkanen, „Madonnabilden under medelti
den" (Suomen Tiedeseuran toim. 1909).]

Marianlasi, läpinäkyvä suurikiteinen kipsi
(ks. t.).

Marianne [ ria’n], nimitys, jota Ranskan taan
tumukselliset käyttävät Ranskan tasavallasta;
se johtuu samannimisestä tasavaltalaisesta
salaseurasta, joka 19:nnen vuosis. keskivaiheilla
toimi Ranskan toisen keisarivallan kukistamiseksi.

Marianpalvelus, Neitsyt Marian palveleminen
jumalallisena olentona. Sikäli kuin Kristuksen
jumaluus kirkon uskonkappaleena vakiintui, sai
myös hänen äitinsä erikoisaseman kirkon pyhien
joukossa. Kolmen ensimäisen vuosisadan aikana
hänen kuvansa kuitenkin pysyi piirteiltään
inhimillisenä. NeitsejTden yhä kasvava
arvossapitä-minen 300-luvulla alkoi vasta kohottaa Neitsyt
Mariaa inhimillisten rajojen yläpuolelle.
Jeesuksen synnytys oli tapahtunut utero clauso; ei
synnytyksessä eikä sen jälkeen ollut tapahtunut
synnytykseen yleensä kuuluvia ruumiillisia
seikkoja. Uskonkappaleeksi tuli myös, että Maria
oli ollut Joosefin kanssa vain muodollisessa
avioliitossa eikä siis ollut synnyttänyt lapsia
Jeesuksen jälkeen. Hänen neitseelliseen
koskemattomuuteensa (= puhtauteensa) liittyi pian se
käsitys, että hän oli tekosynnistä vapaa. Entisille
pakanoille yhä yltyvä Marianpalvelus korvasi
jumalattaret, ja varsinkin voi Kybelen
palveluksen sanoa jouduttaneen kehitystä. 300-luvun
lopulla Marianpalvelus jo oli aivan yleinen.
Kreikkalaisten munkkien kesken Neitsyt Mariasta
käytettiin nimitystä theotokos
^jumalansynnyttäjä"). Turhaan Nestorius Konstantinopolissa
nousi vastustamaan tätä nimitystä; hän
(»neitseen vihollinen") joutui alakynteen, ja Ephesoksen
kokouksessa 431 Marianpalvelus sai virallisen
hyväksymisen. Marian taivaaseenastumisen
legenda levisi laajalle antaen aiheen kirkollisille
Marianjuhlille. 400-luvun keskivaiheilta alkaen
ilmestyi Maria-reliikkejä (vaatepalasia,
maito-pisaroita j. n. e.) ja Mariankuvia aletaan
palvella ja kerrotaan niiden tekemistä ihmeistä.
Hänelle pyhitetään kirkkoja.

Germaaniset kansat kohottivat Neitsyt Marian
korkean naisihanteensa perikuvaksi ja hänestä
tuli kaikkien pyhäin ja enkelien yläpuolella
oleva taivaallinen kuningatar. Petrus Damiani
saarnasi hehkuvasti hänen ylistystään.
Marian-palveluksen otti hoiviinsa
cistersiläismunkkikun-i nan varsinainen perustaja engl. Harding; hänen
ja Bernhard Clairvaux’laisen toimesta se levisi
laajalle ja tuli tämän munkiston nopean
voittokulun päätekijäksi. Maria on Jeesuksen ja
ihmisten välittäjä, jonka puoleen ne voivat
kääntyä, jotka pelkäävät pojan jumalallista
majes-teettiutta. V. 1128 Lyon’in kaniikit päättivät

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0045.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free