Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Martinius ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
113
Martinius Martinuzzi
114
vernööri, jonka rinnalla on 9-jäseninen
yksityis-ja 24-jäseninen yleisneuvosto; viimemainitun
jäsenistä 12 valitaan, 12 nimittää kuvernööri.
Rans-. kan eduskuntaan M. lähettää 1 senaattorin ja 2
edustajaa. Tulo- ja menoarvio 1910 päättyi 4,«
milj. mk:aan, jonka lisäksi Ranska suoritti l,i
milj. mk.; valtiovelka 4,5 milj. mk. sam. v. —
Korkeampia oppilaitoksia on 5; kansakouluissa
on 13,878 oppilasta (1910). — Historia. M:n
löysi Kolumbus 1502; sen karibilaiset asukkaat
nimittivät sitä M a t i n i n o ksi (josta sen nyk.
nimi väännetty). V. 1635 M:lle asettui
ranskalaisia uutisasukkaita, jotka 1664 myivät sen
Länsi-Intian komppanialle; 1675 M. liitettiin
Ranskaan, johon se senjälkeen, kolmea lyhyttä
englantilaisvallan välikautta lukuunottamatta, on
kuulunut. V. 1902 M:n pohjoisosaa kohtasi
hirvittävä hävitys. Sammuneeksi luultu Mont
Pelée alkoi 25 p. huhtik. syöstä ilmoille tuhkaa,
toukokin alkupäivinä purkaukset uudistuivat
voimakkaampina laavavirtojen yhteydessä.
Pääpur-kaus tapahtui 8 p. toukok.; koko seutu peittyi
tuhkapilviin. voimakas pyörretuuli puhalsi vuo
resta nousseet myrkylliset kaasut S:t Pierren yli
tappaen kaikki 40,000 as. ja tuhoten satamassa
olevan laivaston (yhtä alusta lukuunottamatta) ;
laavavirta tulvasi mereen asti ja 20 km päähän
Mont Peléestä maa oli hävitettynä tuhkakenttänä.
Toukokuun lopulla oli yhtä voimakkaita
purkauksia, tuliperäistä toimintaa jatkui, yhä laimeten,
vielä heinäkuussa. E. E. K.
Martinius [-ti’-], Matias (1655-1728). kieli
opintekijä, synt. Tuuloksessa, tuli 1688
Viipurin kymnaasin lehtoriksi ja kuoli Hauhon
kirkkoherrana. M. on tullut tunnetuksi suomen
kieliopin kirjoittajana. Hänen teoksensa „Ho-
degus Finnicus,.....Eller Finsk Wägwijsare"
ilmestyi Tukholmassa 1689. Se on orjallinen
vaikka jonkun verran laajennettu mukailu
Pet-ræuksen suomen kielioppia. Säännöt on esitetty
latinaksi, esimerkit ruotsiksi ja latinaksi. II. O.
Martin- f-tä’] 1. martiinirauta ks. Rauta.
Martinus [-ti’-], kolmen paavin nimi:
1. M. I. (paavina 649-655), sai 1 :sessä
lateraani-kokouksessa julistetuksi monoteleetit
harhaoppisiksi. Keisari Konstans II karkoitti hänet
sen-tähden Hersoniin Krimin niemelle, jossa hän kuoli
16 p. syysk. 655. Kirkko kunnioittaa M:ta
pyhimyksenä.
(M. II ja M. III ks. Marinus I ja
Mari||us II.)
2. M. IV (paavina 1281-85),
maallikkonimel-tään Simon de Brie, oli ennen paaviksi tuloaan
vaikuttanut Ludvik IX:n kanslerina. Paavina
hän kannatti Napoli’n kuninkaan Kaarle
Anjou-laisen politiikkaa. Kaarlen vaikutuksesta hän
julisti Itä-Rooman keisarin Mikael
Palaiologok-sen pannaan ja katkaisi siten edeltäjiensä
aloittamat yritykset kreik. ja roomal. kirkon
yhdistämiseen.
3. M. V (paavina 1417-31), maallikkonimeltään
Otto Colonna, otti kardinaalina osaa Pisan
kirkolliskokoukseen ja valittiin paaviksi
Konstan-zin kirkolliskokouksessa. M:n paaviksi tuleminen
lakkautti n. s. suuren skisman (ks. t.). Käyttäen
taitavasti hyväkseen olosuhteita M. osasi tehdä
tyhjäksi kokouksen suunnitteleman kirkon yleisen
puhdistuksen, ja hänen itsensä lupaamat
uudistukset supistuivat muutamiin pikkuparannuksiin.
Hänen 1423 Paviaan kutsumansa ja 1424 Sienaan
siirtämänsä kirkolliskokous ei liioin saanut
huomattavampaa aikaan. M:n kirkkopolitiikka
vahvisti suuresti reformatorisen liikkeen horjuttamaa
paavin valta-asemaa, ja samoin hän palautti
Kirkkovaltioon kurin ja järjestyksen. Roomaa M.
kaunisti taiteellisesti arvokkailla rakennuksilla.
[Pastor, „Gesehichte der Päpste seit dem
Aus-gange des Mittelalters" (3:s pain. 1901), Valois,
„La erise religieuse du XV :e siècle, le pape et le
concile" (1909).] A. J. P-ä.
Martinus Olai [-V- -&’-] 1. Mårten
Olofs-son (k. 1585), ruots. piispa; harjoitti opintoja
Wittenbergissä, tuli 1557 koulunrehtoriksi
Upsalaan, 1562 Norlannin superintendentiksi ja
Gef-len rovastiksi, valittiin 1569 Linköpingin
piispaksi. Tukholman valtiopäivillä 1577 M. kirjoitti,
vaikka vastahakoisesti, nimensä sen päätöksen
alle, jolla papisto hyväksyi n. s. punaisen kirjan,
mutta katui pian tekoansa ja oli uuden liturgian
jyrkimpiä vastustajia, minkä vuoksi Juhana III
pakotti hänet luopumaan julkisesti piispanviras
taan itse Linköpingin tuomiokirkossa 1580. M.
julistettiin lainsuojattomaksi, mutta sai
turvapaikan Kaarle herttualta, joka asetti hänet
kirkkoherraksi Nyköpingiin. J. F.
Martinus Toursilainen [-ti’- turi-] (n. 316 - n.
400), katol. piispa ja pyhimys. Käännyttyään jo
nuorena kristinuskoon M. otti 20-vuotiaana eron
sotapalveluksesta ja rupesi vähän myöhemmin
erakoksi. V. 370 hän perusti Poitiers’n lähistölle
luultavasti ensimäisen järjestetyn luostarin länsi
mailla. V. 371 Tours’in piispaksi valittuna M.
perusti Marmoutier’n luostarin ja levitti
kristinuskoa gallialaisen maalaiskansan keskuuteen.
Hänen päivänsä on 11 p. marrask. [Reinckens.
„Martin von Tours, der wundertätige Mönch und
Bischof" (3:s pain. 1876), Chamard, „Saint
Martin et son monastère" (1873), Scullard, „M. of
Tours" (1891), Bernoulli, „Die Heiligen der
Me-rowinger (1900).] A. J. P-ä.
Martin-uuni, uuni. jossa martininmenetelmän
mukaan valmistetaan valurautaa 1. -terästä, k*.
Rauta. G. A. A.
Martinuzzi [-nu’tni] 1. Utiesenovif.
György, käytti itse nimeä frater Georgin s
= Yrjö veli (1482-1551), unk. valtiomies; eli
nuoruudessaan jonkun aikaa Juhana Corvinuksen
hovissa; meni sittemmin jäseneksi
Pauliinilaismuu-kistoon ja joutui 1528 läheisiin suhteisiin kunin
gas Juhana Zäpolyaan, joka käytti häntä
varsinkin lähettiläänä nimittäen hänet 1534 Väradin
(Grosswardeinin) piispaksi ja rahastokansleriksi
ja 1540 alaikäisen seuraajansa Juhana Sigismun
din holhoojaksi. M. sai aikaan, että viimemainittu
valittiin ja kruunattiin Unkarin kuninkaaksi ja
että Turkin sulttaani lupasi hänelle suojelustaan.
Mutta kun turkkilaiset 1541 olivat viekkaudella
anastaneet Budan ja supistaneet Juhana Sigis
mundin vallan Siebenbiirgeniin, lähestyi M.
Unkarin habsburgilaista vastakuningasta Ferdinandia
koettaen saada koko Unkarin yhdistetyksi tämän
valtaan. Pian M. kuitenkin palasi
turkkilaisystä-välliseen politiikkaansa hoitaen ja järjestäen
taitavasti Siebenbürgenin ruhtinaskuntaa. V. 1548
hän turkkilaisia peläten ryhtyi uusiin
neuvotteluihin Ferdinandin kanssa ja luovutti 1551
Siebenbürgenin Ferdinandin sotapäällikölle
Castal-dolle. M. itse pysyi Siebenbürgenin hallitusmie-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
