- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
121-122

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mary ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

Mary—Maryland

122

tnja valmistaa tuotteensa umpimähkään,
tietämättä, tarvitaanko ja kuinka paljon niitä
tarvitaan, saattaako ja kuinka paljon niitä saattaa
mennä kaupaksi, ja saattaako hän niistä saada
hinnan, joka korvaa hänen kustannuksensa.
Tästä on seurauksena säälimätön kilpailu
yksityisten yritysten kesken. Kestääksensä siinä on
jokaisen yrittäjän pakko parantaa koneistoansa,
lisätä sen tuotantovoimaa. Tässä suhteessa onkin
olemassa rajattomat mahdollisuudet, mutta sen
sijaan on markkinain laajenemisella rajansa.
Näin syntyy tuontuostakin liikatuotantoa ja sen
mukana ne liike-elämän häiriöt, joita sanotaan
liikepuliksi, sitä varmemmin kun kapitalistinen
tuotantotapa itse pyrkii supistamaan kansallisia,
sisäisiä markkinoita huonontamalla työväen
elinehtoja, alentamalla sen kulutusta
„nälkämini-miksi". — Puheena oleva ristiriita ilmenee
ulkonaisesti porvariston ja proletariaatin
(köyhälistön) välisessä luokkataistelussa. Samalla kuin
proletariaatin lukumäärä ja sen etujen
yhteisyys lisääntyy, samalla kapitalismi, kokoamalla
suuria työväenjoukkoja yksiin paikkoihin,
auttaa työväkeä pääsemään yhä selvempään
tietoisuuteen sen omien etujen yhteisyydestä ja sen
ja porvariston etujen vastakkaisuudesta. Toiselta
puolen osoittaa yhteiskunnan tuotannon alalla
vallitseva anarkia, ettei porvaristo kykene enää
hallitsemaan nykyajan pitkälle kehittyneitä
tuotantovoimia. Mutta sen ohessa käy yhä
selvemmäksi, ettei sitä enää tarvitakkaan tuotantoa
johtamassa. Keskinäisen kilpailun johdosta
kapitalistien luku vähenee, ja samassa suhteessa
kasvaa liikeyritysten suuruus, s. o. pienet liikkeet
häviävät ja tuotanto keskittyy yhä suurempiin
laitoksiin (konsentratsioni 1.
keskittymis t e o r i a). Ja porvariston täytyy
myöskin jossain määrin ottaa huomioon
tuotantovoimien pyrkimys päästä irti
pääoma-ominaisuudestaan (siitä, että tuotantovälineet ovat
yksityisomaisuutta) ja tunnustaa niiden
yhteiskunnallinen luonne, mikä tapahtuu siten, että suuret
tuotanto- ja liikennelaitokset, esim. posti,
sähkö-lennätin, rautatiet, muutetaan osakeyhtiöiksi ja
valtion omaisuudeksi. Kaikki kapitalistien
yhteiskunnalliset tehtävät joutuvat siten
palkattujen virkamiesten suoritettaviksi. Edellisille ei
jää muuta tekemistä kuin tulojensa nostaminen,
kuponkiensa leikkaaminen ja pörssissä
keinotteleminen. — Mutta tuotantovälineiden
keskittyminen ja työn yhteenkertyminen saavuttavat lopulta
huippukohdan, missä ne eivät enää siedä
kapitalistista kuortansa. Kapitalistisen
talousjärjestelmän täytyy silloin luhistua kokoon
(romahdus t e o r i a) ; kapitalismin yhä ahtaammalle
panema, mutta samalla luokkataistelun
kypsyt-tämä ja järjestämä köyhälistö anastaa
valtiovallan ja siirtää tuotantovälineet yhteiskunnan
haltuun. Luokkaerotukset ja vastakohtaisuudet
häviävät, valtio lakkaa olemasta valtiona, s. o.
riistävän luokan välikappaleena sen vallan ja
riistämisen ylläpitämiseksi; sanalla sanoen,
sosialismi on silloin toimeenpantu, tuotantovoimien
yhteiskunnallinen luonne voi vapaasti toteutua, ja
yhteiskunnan tuotanto voidaan järjestää
edeltäpäin tehdyn suunnitelman mukaan. — Marx ei
perusta sosialismia eetillisiin näkökohtiin, siihen,
että sosialismi tyydyttäisi oikeuden ja
siveellisyyden vaatimuksia paremmin kuin kapitalismi.

vaan siihen, että sosialismi hänen käsityksensä
mukaan on määrätyllä asteella taloudellisen kehi
tyksen välttämätön tulos, siihen että kun
määrätyt edellytykset — ennen kaikkea yllämainittu
tuotantovoimain ja kapitalistisen talousjärjestel
män välinen ristiriita — kerran ovat olemassa,
niin sosialistisen yhteiskunnan täytyy syntyä
kapitalistisesta yhtä välttämättömästi kuin
luonnossa toinen ilmiö seuraa toista.

Marxin teoriaa, joka monin kohdin on
keskeneräinen, ei ole sittemmin positiivisesti kehitetty.
Sen sijaan on viimeisten vuosikymmenien aikana
syntynyt siihen kohdistuva laaja kriitillinen
kirjallisuus. Samalla kuin Marx, joka epäilemättä on
kaikkien aikojen suurimpia yhteiskuntafilosofeja,
on voimakkaasti vaikuttanut
yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun, hän on saavuttanut ehkä vielä
suuremman merkityksen nykyajan
työväenliikkeeseen nähden. Kapitalistisen yhteiskunnan
epäkohtien paljastamisessa ja arvostelemisessa ja
sosialistisen yhteiskuntaihanteen selvittämisessä ei
Marx tosin ole tuonut esiin mitään sellaista, mitä
eivät aikaisemmat sosialistit jo olisi esittäneet
(tulevaisuuden yhteiskunnan yksityiskohtaisesta
kuvauksesta hän kokonaan kieltäytyy pitäen sitä
tarpeettomana ja mahdottomanakin). Varsinaista
uutta ja käänteentekevää sosialistisen teorian
alalla oli se Marxin mielipide, että sosialismi oli
toteutettavissa ainoastaan köyhälistön valtiollisella
luokkataistelulla. Juuri tämä luokkataistelun aate
oli vanhemmalle sosialismille vieras tai ainakin
vastenmielinen, ja senvuoksi sen edustajat eivät
myöskään sanottavasti pyrkineet kosketuksiin
työväestön ja sen keskuudessa heräävän liikkeen
kanssa. Ennen Marxia sosialismi ja työväenliike
kulkivat kumpikin omia teitänsä. Marxin suurin
merkitys on siinä, että hän yhdisti sosialismin
ja työväenliikkeen. Näin syntyi nykyajan
sosialistinen työväenliike, joka kulkee juuri Marxin
viittomaa uraa.

[Marxia ja hänen oppiansa käsittelevästä
suunnattoman laajasta kirjallisuudesta mainittakoon:
G. Gross, „K. M."; W. Sombart, „Das
Lebens-werk von K. M."; A. v. Wenckstern, „M";
Lieb-kneclit, „K. M. zum Gedäclitniss"; Kautsky, „K.
M:n taloudelliset opit"; Masaryk, „Die
philo-sophischen und soziologisclien Grundlagen des
Marxismus"; A. Loria, „M. e la sua dottrina"; M.
Tugan-Barauowsky, ,,Theoretische Grundlagen des
Marxismus"; M. Adler, „M. als Denker"; G. v.
Charasoff, „K. M."; Hammacher, „Das
philoso-phisch-ökonomische System des Marxismus"; J.
Spargo, ,,K. M.; his life and work".] J. F.

Mary [maori], Maria nimen engl. muoto.

Maryland [mäarilond] (lyhenn. Md.), valtio
Yhdysvaltain itäosassa, Atlantin valtameren ran
nalla; 31,926 km’ (siitä 6,180 km» vesistöjä),
1,295,346 as. (1910). — M:n pääosa on alava
ran-nikkotasanko suuren Chesapeake-lahdeu
itä-(East shore) ja länsipuolella (West shore), jota
lännessä osaksi rajoittaa Potomae-joki.
Länteenpäin, mainitun joen pohjoisrantaa pitkin kapea,
asteittain kohoava kaistale ulottuu
Piedmont-ylä-tasangon (30-600 m yi. merenp.), Appalakkien
vuoriston (600-800 m) ja Appalakkien
ylätasan-gon (800-830 m) poikki (korkein kohta Backbone
mountain 1,036 m). Joet, joiden suut vuorovesi
on muodostellut suppilomaisiksi ja jotka ovat
kauas sisämaahan kuljettavia, laskevat kaikki

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0073.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free