Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Matku ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
157
Matku— Matkustajaliikenne
158
suuskäyntejä seuraelämän hyviin tapoihin
ehdottomasti kuuluvina. Korostaessaan m:n suurta
merkitystä parvittain elävien eläinten elämässä
ja erikoisestikin inhimillisessä yhteiselämässä
jotkut nykyaikaiset tutkijat (esim. G. Tarde
teoksessaan „Les lois de l’imitation") ovat jyrkästi
väittäneet, että yhteiskunnan varsinaisena
olemuksena on m. Tällaisiin väitteihin sisältyy
kuitenkin liioittelua, sillä yhteiskunta edellyttää,
pysyäkseen pystyssä ja kehittyäkseen, myöskin
yksilöjen alkuperäistä tointa ja johtavien
henkilöjen aloitteita, jopa sitäkin että määrätyssä
tilanteessa, esim. sellaisessa, jossa Sokrates oli,
kun hän kansan sokeata kostonhalua vastaan
vaati Aigospotamoin luona voitettuja
ateenalaisia sotapäälliköitä oikeudellisesti tuomittaviksi,
yksilö siveellisen tietoisuutensa nojassa asettuu
kaikkien muiden käsitystä vastaan. Yleensä
täytyy ottaa huomioon, että inhimillisen toiminnan
yhtäläisyys saattaa perustua muuhunkin kuin
rn:een, nimittäin samanlaisiin vaikuttaviin syihin
ja elämänehtoihin, ja että matkimisvietin ohessa
saattaa esiintyä myöskin taipumus vastustelemaan
muita ja erottautumaan heistä. Mutta kaikesta
rajoituksesta huolimatta jää m:lle erinomaisen
suuri vaikutusvalta sekä alemmilla että ylemmillä
elämän kehitysasteilla. Esim. kielen synnyssä ja
kehityksessä m. suuresti vaikuttaa, sillä
ensiksikin monet sanat ovat alkuperältään luonnonäänien
tai välittömien tunnepurkausten m:ta
(onomatopoieettiset sanat) ja toiseksi kielellisten
ilmaisu-merkkien leviäminen yksilöstä toiseen,
vanhemmasta polvesta nuorempaan, sanalla sanoen kielen
yhteiskunnallinen käytäntö nojautuu m:een. Sitä
voimakkuutta, millä matkimisvietti ilmenee
ihmisen alkuperäisillä asteilla, todistaa se useinkin
naurettava uskollisuus, millä luonnonkansat
jäljittelevät eurooppalaisten tutkimusmatkailijain
eleitä ja käytöstapoja, esim. aivastusta,
silmälasien käyttämistä y. m. Sen lisäksi m. on
villikan-sain maagillisten käsitysten mukaan mahtava
taikakeino, niin että esim. katsotaan voitavan
leiritanssilla, jossa liikkeillä matkitaan
puhvelien eleitä, houkutella näitä eläimiä
metsästäjän saaliiksi. Tällaisten maagillisten käsitysten
jätteitä on vielä tavattavana
sivistyskansojenkin keskuudessa, esim. merimies viheltelyllään
tuulta matkien kuvittelee voivansa synnyttää
purjetuulen (sympaattinen magia, ks. Magia,
Taikuus). Korkeammalle kehittyneessä
yhteiskunnassa voi sekä vanhoillisuuden että
edistysmielisyyden sielutieteelliseksi ymmärtämiseksi
jossakin määrin käyttää m:ta selitysperusteena,
sillä edellinen esiintyy vanhempien sukupolvien
katsanto- ja käytöstapojen jäljittelynä,
traditsio-nin 1. perinnäistavan muodostumisena,
jälkimäinen taasen on usein samanaikuisten, uusien tai
uusina pidettyjen katsomusten ja käytäntöjen,
,.muotifilosofiojen" m:ta. Niistä yleisistä laeista,
joita nykyaikainen tutkimus on m:sta esittänyt,
mainittakoon kaksi. Jos ajattelemme, että uusi
yksilön käytöstapa saa esteitä kohtaamatta
levitä, niin tämä merkitsee, että yksilö tartuttaa
tapansa toiseen, joten syntyy kaksi matkittavaa
voimakeskusta, nämä kaksi taas kukin toiseen,
joten niitä syntyy 4 j. n. e., toisin sanoen, että
leviäminen tapahtuu geometrisessa sarjassa.
Toinen laki on se, ettei m. koskaan ole ihan
täydellinen, vaan että matkittu asia jossakin mää-
rin muodostuu matkijan omalaatuisuuden
mukaan. Kun esim. kansa lainaa toiselta sanan,
tarun, taidemuodon j. n. e., niin se painaa
lainattuun asiaan oman leimansa, vieläpä kukin
yksilökin tarkoin katsottuna jossakin, vaikkapa
\ ällässäkin määrin muovailee sitä mitä toiselta
vastaanottaa. Kysymys m:n sielutieteellisestä
alkuperästä on riidanalainen, sillä toiset pitävät
sitä vaistona tai vaistomaisena taipumuksena,
toiset taasen selittävät m:n mielikuvien
asso-siatsioneista riippuvaksi uudistamiseksi. Z. C.
Matku. 1. Säteriratsutila Urjalan pitäjässä
n. 3 km pohjoiseen Matkun rautatieasemalta.
Käsitti ennen v. 1904 1 % manttaalia, 3 taloa,
2,8 5 9.183 ha, josta lähes puolet viljelyskelpoista,
etupäässä ensiluokkaista suomultamaata
(kuuluisat Matkun suot). Lankarullatehdas läh. M:n
asemaa. -— Tila oli kauan Tammelander-suvun
hallussa n. v:een 1840, jolloinka sen omistajaksi
naimisen kautta tuli hovioikeudenneuvos,
sittemmin prokuraattori ja presidentti Carl Edv.
Gadd, hänen jälkeensä upseeri B. G. Rungell.
sitten majuri Nyström ja kauppaneuvos Vahren,
jonka perillisiltä Suomen valtio 1904 osti
tilan palstoitettavaksi. Kauppahinta oli 390,000
mk. -—■ Nyk. on kartanon alueella 72
manttaaliin pantua ja 47 palstatilaa. Päätilan,
jonka pinta-ala on jaon jälkeen 236 ha,
omistaa ent. koulunopettaja M. Lehtinen. —
Päärakennus on huvilatyylinen, osittain
kolmikerroksinen. 1870-luvulta.
2. Rautatieasema (IV 1.) Urjalan pitäjässä
Toijalan-Turun radalla Urjalan ja Humppilan
asemien välillä 180 km Helsingistä, 95 km
Turusta, 33 km Toijalasta. Oli ennen
Humppilan-Forssan radan valmistumista nimeltään Forssa.
A. Es.
Matkustaja- 1. hyppyantilooppi (Gazella 1.
Antidorcas cuchorej on hyvin gasellin kaltainen,
mutta sitä hiukan isompi. Pitkin selkää kulkee
pitkäkarvainen ihopoimu. M. elää Afrikan
eteläpäästä ainakin päiväntasaajaan asti suurilla
aroilla, niissä se liikkuu äärettömissä parvissa
hävittäen tieltään kaiken kasvullisuuden, ks.
kuvaliite A n t i 1 o o p p e j a II, 4. P. B.
Matkustajaliikenne, se osa yleistä keskuslii
kennettä, joka tarkoittaa kulkuneuvojen
käyttämistä henkilökuljetukseen. Sitä tapahtuu maan-,
vesi- ja rautateitse, tapahtuupa o^a tähän
kuuluvaa liikennettä aivan tiettömiäkin teitä. esim.
karavaaneissa aavikkojen halki. Viime vuosina
on myös ilmapurjehdusta ruvettu tähän
tarkoitukseen käyttämään.
Sivistyksen karttuessa on m. nopeasti,
varsinkin höyrylaivain ja rautateiden avulla, kohonnut
nykyisiin valtaviin määriin. Tarkkaa yhtenäistä
tilastoa ei kuitenkaan yleensä ole muusta kuin
rautateiden m:sta, mihin kumminkin lukeutuu
myös lyhytmatkainen paikallisliikenne, johon ei
enään, yhtä vähän kuin kaupunkien
raitiotielii-kenteeseen, sisälly varsinaista matkustamista.
Suomen valtionrautateillä oli matkustajani
luku 1871 613.000 henkeä ja niiden kulkemain
matkain yhteenlaskettu kilometrimäärä (=
henkilö-kilometriluku) 30.5 milj. V. 1911 olivat vastaavat
luvut 15,2 milj. henkeä ja 594 milj.
henkilökilo-metriä. Matkaili keskimääräinen pituus oli siis
1871 50 ja v. 1911 39 km. Ruotsin rautateillä
(yksi tyisradatkin lukuunotettuina) oli matkain keski-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
