- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
187-188

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mayr ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

187

Mazeppa-

i—Mazzini

188

määrätä kantansa. Hänen on vapaasti valittava
hyvä ja käytettävä elämänsä voimakkaaseen
kulttuurityöhön Ahura Mazdan vallan
vahvistamiseksi. Mutta tärkeä on myöskin (verettömien)
uhrien toimittaminen ja rituaalisen puhtauden
säilyttäminen. Askeesi sen sijaan suorastaan
kielletään. Näin eläen uskovainen välttää
kuoltuaan „valheen asunnot" ja pääsee osalliseksi
..parhaasta" s. o. paratiisista. Alutta hyvän ja
pahan välisessä taistelussa tapahtuu lopullinenkin
ratkaisu. Päivien lopulla syttyy yleiuen
maailmanpalo. Valheen vallassa olleet ihmiset puhdistuvat
tulen kautta, pahat henget, myöskin itse
Ahri-man, tuhotaan. Tällaisena oppi esiintyy Avestain
vanhimmissa osissa, semminkin Gö</io-lauluissa,
joiden syntyminen asetetaan uskonnon
perustajan Zarathustran (ks. t.) aikoihin 600: n
vaiheilla. Myöhemmin m. rappeutui. Ylienkelit
kohosivat Ahura Mazdan rinnalle luonnon eri
piirien itsenäisiksi haltioiksi, muuttuen samalla
todellisiksi luonnonjumaliksi, joita usein oli
vaikea erottaa heidän hallitsemastaan alkuaineesta,
ja muita jumalia, kuten esim. Mithra, saatiin
vanhasta kansanuskonnosta. — Ensimäinen m:ia
tunnustava ruhtinas oli Vistaspa (Hystaspes),
profeetan aikalainen ja suojelija. Vielä
muhamettilaisen valloituksen jälkeen 642 m. säilyi
vuosisatoja, jopa kehittyi siveysopissa
yleisinhi-millisempään suuntaan. Nykyään vielä on m:ia
parsii a is uuden nimellä Intiassa, jossa sen
n. 100.000 tunnustajaa elää kauppiaina tai
tvö-miehinä. Persiassa m:n kannattajia lienee
tuskin 10.000. [E. Lehmann, ..Zarathustra" (2 osaa
1899, 1902); A. V. W. Jackson, „Grundriss der
ira-nischen Philologie" II (1904); A.J.Pietilä, ..Drei
Versuchungsgeschichten: Zarathustra, Buddha,
Christus" (1910) sekä „Zarathustra, Buddha,
Kristus" (1911).] A. J. P-ä.

Mazeppa [-e’pa], Ivan Stepanovits
(n. 1640-1709), kasakkapäällikkö, oli Puolan
kuninkaan Juhana Kasimirin hovissa paasina;
joutui erään kertomuksen mukaan Ukrainaan
siten, että muudan puol. ylimys
mustasukkaisuudesta sitoi hänet alastonna hevosen selkään ja
hänet vihdoin pahasti runneltuna siellä
pelastettiin; pääsi ensin silloisen hetmanin eli
päällikön Samoilovitsin sihteeriksi, ja kun tämä oli
erotettu virasta 1687, valittiin M. hetmaniksi.
Hän puolusti rajoja turkkilaisten ja tataarien
hyökkäyksiltä sekä oli Pietari Suurelle hyvänä
apuna tämän taistellessa turkkilaisia vastaan;
Pietarilla olikin häneen rajaton luottamus, vaikka
häntä useasti syytettiin Venäjää vastaan
kapinallisesta mielialasta. M. taisteli vielä 1704 ja
1705 ruotsalaisia vastaan; mutta Altranstadtin
rauhan jälkeen (1706) hän rupesi
keskustelemaan Kaarle XII:n kanssa, tarjoten hänelle
kasakkainsa apua. M :11a oli kuitenkin vain
muutamia tuhansia mukanaan yhtyessään 1708
Kaarle XII:een; Pultavan taistelun jälkeen hän
pakeni Ruotsin kuninkaan kanssa ja oleskeli
sitten Benderissä. [Jensen, „Mazepa".]

K. O. L.

Mazer [-sä’r], Karl Peter (1807-84), ruots.
maalari, opiskeli Tukholmassa ja Pariisissa, otti
osaa v:n 1830 vallankumoustaisteluihin. Oleskeli
1835 ja seur. vv. Suomessa, sai useita tilauksia,
(maalasi m. m. Pohjalaiselle osakunnalle J. L.
Runebergin kuvan). Toimi sittemmin Tukholmassa

valokuvaajana; kuoli Napoli’ssa. [Ahrenberg,
„Människor som jag känt", I (1904).]

Mazuranic [■zü’ranits/, Ivan (1814-90),
kroats. runoilija ja valtiomies, oli 1873-80
Ivroatsian baanina. Hän otti huomattavaa osaa
illyriläiseen liikkeeseen ja on kirjoittanut
eepillis-kansallisen runoelman „Smrt Smail-Age-Cengici"
(„Smai]-Aga-Cengicin kuolema", 1857), joka on
eteläslaavilaisen kirjallisuuden huomattavimpia
runotuotteita. M. on myöskin onnistuneella
tavalla täydentänyt Gundulicin ,.Osman" nimisen
eepoksen, sepittämällä siihen kadonneitten sijasta
kaksi viimeistä laulua, ja julkaissut
saksal.-kroatsialaisen sanakirjan (1842). J. J. M.

Mazzini [matsVni], Giuseppe (1805-72), it.
patriootti ja kumousmies; liittyi aikaisin
Italian vapauttamista ajavien carbonarien seuraan:
vangittiin Piemontissa 1830, mutta laskettiin
puolen vuoden jälkeen vapaaksi, jolloin muutti
Marseilleen. Täällä hän perusti yhdistyksen „La
giovine Italia" (Nuori Italia), jonka päämääränä
oli muukalaisten karkoittaminen ja Italian
yhdistäminen tasavallaksi ja joka pian saavutti
paljon kannattajia pitkin Italiaa. Saatuaan
käskyn poistua Ranskasta ja sittemmin myöskin
Sveitsistä M. 1837 asettui Lontooseen, missä
1840 perusti viikkolehden „L’apostolato popolare"
pitäen samalla läheistä yhteyttä kotimaassa
olevien vapaudenystävien kanssa.
Vallankumous-vuonna 1848 hän palasi Italiaan ja otti
monella tavalla osaa tämän ajan vaiherikkaisiin
tapauksiin; maalisk. 1849 hän valittiin jäseneksi
siihen triumviraattiin, jonka tuli hoitaa
tasavallaksi julistetun Rooman hallitusta. M. toimi
väsymättömästi järjestääksensä ja
puolustaak-sensa tasavaltaa paavin avuksi tulleita ransk.
joukkoja vastaan. Rooman antauduttua heinäk.
sam. v. hän pakeni jälleen Lontooseen, missä
hän yhdessä Kossuthin ja Ledru-Rollinin kanssa
perusti euroopp. vallankumouskomitean, jonka
päämääränä oli yleiseuroopp. tasavallan
aikaansaaminen. Samalla hän yhä edelleen piti vireillä
kumousliikettä Italiassa järjestäen 1850-luvulla,
niinkuin hän oli tehnyt jo aikaisemminkin,
useita kapinayrityksiä, jotka kuitenkin huonosti
valmistettuina raukesivat tyhjiin; tuomittiin
1857 toisen kerran kuolemaan. Vv:n 1859-60
ratkaisevista tapauksista, joilla Italian yhteys
pantiin hyvälle alulle, M. pysytteli syrjässä.
Hän piti yhdistyneen Italian muodostumista
kuningaskunnaksi onnettomuutena ja jatkoi
veh-keilyjään senkin jälkeen kuin 1866 oli saanut
armahduksen, jota hän ei tahtonut ottaa
vastaan. Hän kuoli 10 p. maalisk. 1872 Pisassa,
ja haudattiin suurilla juhlallisuuksilla ja
valtion kustannuksella syntymäkaupunkiinsa
Genovaan, jonne hänelle sittemmin on pystytetty
muistopatsas. M. ei ollut valtiomies, vaan
vapauden haaveilija, hehkuva, omaa voittoa
pyytä-mätön isänmaanystävä, uupumaton salaliittojen
ja kapinahankkeiden suunnittelija ja senvuoksi
kaikkien Euroopan hallitusten kauhu. Enemmän
kuin vehkeilyillään hän on vaikuttanut Italian
vapautumisen ja yhdistymisen hyväksi
innostuttavilla kansallistuntoa herättävillä
kirjoituksillaan. M:n „Scritti editi e inediti" ilmestyivät
1861-91; hänen kirjeenvaihtoansa on julkaistu
monta kokoelmaa. [Simoni, „M. Histoire des
conspirations mazziniennes"; Schack, „Joseph M.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0106.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free