Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mehiläinen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
-213
Mehiläinen—Mehiläishoito
214
naan kuvaamaan sitä. Uskonpuhdistuksen
val-taanpäästyä hävisivät vahakynttilät; m:t, niiden
elämäntavat ja hoito joutuivat unhotuksiin.
Kuitenkin m:sten ihailu on säilynyt kaikissa
kansoissa, joskohta se tieteen valaisemana on saanut
uuden suunnan ja muodon. [Cowan, „Die
Ho-nigbiene" (1891); De Rauschenfels, „Atlante die
Apicoltura" (1901); Fleischmann, ,,Beiträge zur
Naturgeschichte der Honigbiene (1908).]
A. .1/. (U. S-s.)
Mehiläinen, E. Lönnrotin 1836-37 Oulussa ja
1839-40 Helsingissä toimittama kirjallinen
aikakauslehti, ensimäinen suomen kielellä.
Mehiläiset 1. hunajapistiäiset (Apidae
1. Anthophila), heimo pistiäisten 1. ampiaisten
lahkossa. Tuuheakarvaisia tanakkarakenteisia
hyönteisiä. Karvat enimmäkseen sulkamaisesti
haarautuneet. Reisirengas 1-nivelinen,
keskiruu-miin ensimäinen nivel hyvin lyhyt ja pieni,
muodostaen ylhäällä vain kapean reunan. Yläleuat
vahvat, 2-hampaiset; alaleuat muodostavat
yhdessä alahuulen kanssa kehittyneen imulaitoksen.
Toukat vaikeahkoja, raajattomia ja
liikkumattomia. Täysimuotoiset hyönteiset syövät yksinomaan
mettä, jota ne kukista imevät. Useimmat lajit
keräävät pesäänsä sekä mettä, jota kuljetetaan
„mesi-mahassa", että siitepölyä, jonka kuljettamiseksi
naarailla on erityiset varustukset takaraajojen
säärissä tai takaruumiin alapinnassa.
Elintapo-jensa puolesta voidaan m. jakaa kahteen
pääryhmään: yksin eläviin- 1. erakko-m:iin ja
y h t e i s k u n t a-m :i i n. Edellisistä
mainittakoon : maamehiläinen (Andrena), kaivaa
hiekkaan, soraan tai saveen pesäkolonsa. M u
u-rarimehiläinen (Chalicodoma) kiinnittää
pesänsä rakennusten seiniin, käyttäen
rakennusaineena „muuriruukkia", jonka se valmistaa
syl-jellä ja vedellä sotketuista hienoista
hiekkajyvä-sistä. — Useat erakko-m. laativat pesänsä
puun-koloihin tai onttoihin runkoihin ja tekevät joko
kammioiden väliseinät tai koko kammiot savesta.
Muudan Osmto-laji käyttää hyväksensä tyhjiä
kotilonkuoria. laatien säännöllisesti tällaisiin
pesäsolunsa. Villa mehiläinen (Anth idium )
tekee kammionsa kokonaisuudessaan hienoista
villoista, joita se kerää karvaisten kasvien varsista
ja lehdistä. Pihkamehiläinen (Diphysis
serratulae) käyttää samaan tarkoitukseen
maitohorsman pitkiä lehtiä, jotka se liittää lujasti
yhteen pihkalla. Verhoilijamehiläinen
1. lehdenleikkaajamehiläinen
(ile-gachile) tekee maahan kaivamaansa koloon
pitkän rivin sormustimen kokoisia kammioita
pienistä lehtipalasista. Lehtipalaset leikataan irti
terävillä yläleuoilla ja ne ovat hyvin
säännöllistä muotoa, solun pohjiin käytettävät
ympyriäisiä, laitoihin käytettävät pitkulaisia.
Yhteiskunta-m :iin kuuluvat kimalaiset
(Bambus) (ks. t.) ja varsinaiset mehiläiset
(Apis) (ks. Mehiläinen). U. S-s.
Mehiläishaukat (Pernis) tunnetaan
erittäinkin siitä, että nokan ja silmän välissä on
pieniä, pyöreäpäisiä höyheniä eikä karvamaisia
sukahöyheniä. Nokka on heikko, tyvestä alkaen
heikosti koukistunut. Nilkat tasakokoisten
verk-kokilpien peittämät. Ainoa maassamme pesivä
laji, mehiläishaukka (P. apivorus) on
hiukan hiirihaukkaa suurempi; pyrstö, joka ulottuu
hieman siipienkärkiä ulommaksi, on pyöreäpäinen
ja siinä on 3-4 leveää, mustanruskeaa
poikkijuo-vaa. Näistä tuntomerkeistä sekä keltaisesta
silmäterän kehästään helppo erottaa hiirihaukasta. Väri
on tavattoman vaihteleva. Selkäpuoli aina
tummanruskea, jonkunverran kirjava, alapuoli milloin
valkea, milloin ruskea, milloin kirjava. Asustaa
Poh-jois- ja Keski-Euroopassa, on jokseenkin
yleinen koko Etelä- ja Keski-Suomessa ja pesii vielä
Pohjois-Suomessakin napapiiriin saakka.
Muuttaa talveksi Afrikkaan, Kapmaahankin asti.
Pesii metsissä, pesä korkeassa kuusessa tahi
petäjässä, rungon puolivälissä. Munat, 2-3, ovat
pyöreämäiset, puutervan väriset. Syö
mehiläisiä ja kimalaisia, erittäinkin niiden
kenno-kakkuja toukkineen ja hunajineen, myöskin
hiiriä, sammakoita, linnunpoikasia (rastaiden)
y. m. s. Luonteeltaan hidas ja liikkeissään
kömpelö. Kuva liitteessä Petolinnut. E.W.S.
Mehiläishoito. Mehiläisiä on jo ikivanhoista
ajoista pidetty kotieläiminä — täysin vapaana
ihmisen hoitamaa lajia ei enää missään
tavatak-kaan. Eri tahoilla maapalloa on kehittynyt suuri
joukko muunnoksia ja rotuja, jotka poikkeavat
toisistaan kokoon, väriin, ruumiin
karvapeitteen laatuun, luonteeseen y. m. nähden. Erotetaan
kaksi päärotua, nim. saksalainen ja
egyptiläinen, joista muut ovat syntyneet
ristisiitoksen kautta.
Parveiluhalu voi olla suurempi tai pienempi.
Sen mukaan puhutaan parveiluhaluisista, joihin
kuuluvat kanervamehiläiset ja krainilaiset
mehiläiset, ja parveiluhitaista, joita ovat
pohjoismaalaiset, italialaiset ja kyprolaiset mehiläiset.
Par-veiluhaluiset sopivat syyssatoseutuihin ja hitaat
kevätsatoseutuihiu. Ominaisuudet muuttuvat pian.
Parasta on pitää kotimaisia mehiläisiä.
Pohjoismaalaisen mehiläisen kotimaana
pidetään Ruotsia, Norjaa ja Suomea. Sa on
tummanruskea. hidas parveilemaan, alkaa myöhään
hoitaa toukkia, mutta lisääntyy joutuisasti,
antaen 1-2 parvea vuodessa, toukkien syntyminen
loppuu aikaiseen syksyllä; ahkera kokoomaan
hunajaa, hyvä talvehtimaan eikä erityisen
piston-haluinen. Suomessa yleinen.
Kanervamehi-Iäinen ks. t. Saksalainen mehiläinen,
samanlainen, kuin siitä polveutuva
kanervamehiläi-nen (ks. t.), on erilaisten olosuhteiden
vaikutuksesta tullut parveiluhitaaksi. Hyvä
hunajamehi-läinen. Väriltään tumma, elää Pohjois- ja
Keski-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, levinnyt yli
Pohjois- Ameriikankin. Sekaantunut nykyään
lukemattomiin rotuihin. Sopiva Keski-Euroopan ilmastoon,
talvehtii hyvin, yleensä sillä on pohjoismaalaisen
mehiläisen ominaisuudet. Kr ai ui I a inen
mehiläinen on kotoisin Krainista Itävallasta.
Takaruumiin ympärillä on keltaiset, vähän
tummemmat juovat kuin italialaisilla. On hyvin
leppyi-nen ja erinomainen parveilemaan, kasvattaa
runsaasti toukkia ja voi senvuoksi antaa vuodessa
4 à 5 parvea. On erittäin ahkera ja
syyssatosuli-teihin sopiva, vähemmän sopiva
hunajankokoo-jaksi kuin parveilua varten. Italialaisen
mehiläisen kotimaa on Pohjois-Italia, Tyroli ja
Italian-Sveitsi. Levinnyt sieltä Etelä-Ranskaan
ja Saksaan, Englantiin, Austraaliaan sekä
Ame-riikkaan. Ameriikassa se on hallitsevana rotuna
krainilaisten rinnalla. Erittäin kaunis,
loisto-mehiläiseksi sanottu muunnos, takaruumiin
ympärillä on heleänkeltaiset juovat. Ovat sangen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
