- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
215-216

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mehiläinen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

215

Mehiläishoito

216

leppyisiä, eivät parveiluhaluisia, mutta hyviä
hu-najankokoojia ja erittäin taipuisia ryöstämään.
On huono talvehtimaan kylmemmässä ilmastossa.
Mehiläisten elämän tutkimiselle ovat italialaiset
mehiläiset olleet suureksi hyödyksi.
Kyprolainen mehiläinen on kotoisin Kypron-saarelta
ja syntynyt risteytymällä saks. ja egypt.
mehiläisestä. Pienempi edellisiä, rakentaa pienempiä
kennoja kuin muut. Väriltään keltainen,
kauniimpi italialaistakin, kohtuullisen hyvä
talvehtimaan, hyvin hedelmällinen, hidas parveilemaan,
hyvä hunajankokooja. mutta hirmuinen
pistämään, jonka vuoksi miltei mahdoton hoitaa.
Harvinainen. Egyptiläinen mehiläinen asuu
Egyptissä, Syyriassa ja Kiinassa. On 73 pienempi
muita mehiläisiä, rakentaa suhteellisesti
pienempiä kennojakin sekä on erittäin kaunis;
punakeltainen väriltään. Ei kestä Keski- ja
Pohjois-Euroopan talvia. On ahkera kokoomaan hunajaa
ja ryöstönhaluinen. Pistohalunsa tähden ei sitä
yleensä käytetä Euroopassa. Muita eteläisiä
mehiläisiä, jotka eivät voi Euroopassa talvehtia,
ovat kauniin-keltainen Palestiinan
mehiläinen ja Pohjois- ja Keski-Afrikasta kotoisin oleva,
tummanruskeakarvainen puunilainen
mehiläinen.

Suomeen, Turun seuduille tuotiin mehiläisiä
Ruotsista v:n 1800 paikkeilla; jo puoli vuosisataa
aikaisemmin oli m:oa kokeiltu Uudellamaalla.
Jo muinaissuomalaiset kuitenkin ilmeisesti
tunsivat mehiläisen. Nykyään m :oa harjoitetaan
meillä etenkin Lounais- ja Etelä-Suomessa, mutta
se onnistuu j>aljoa pohjoisempanakin. Viimeisen
kymmenen vuoden aikana m. on arvaamattoman
nopeasti mennyt maassamme eteenpäin. On tultu
huomaamaan, että järkiperäinen m. meilläkin
hyvin kannattaa sivuelinkeinona, jolloin voi pitää
5-10 pesää ja saa niistä hunajaa omiksi tarpeiksi
ja osan myydäkkin — yksi yhteiskunta tuottaa
vuosittain n. 10-40 kg hunajaa. Kuitenkin
tuodaan meille vielä ulkomailta vuosittain n. 200,000
mk:n arvosta hunajaa. Sille, joka pitää 300 pesää
ja enemmänkin, muodostuu hoito pääelinkeinoksi.
Tällaisia hoitajia on paljon Ameriikassa ja koko
lailla Euroopankin lämpimissä seuduissa:
Saksassa, Itävallassa, Ranskassa y. m.

M:oa harjoitetaan kahdessa tarkoituksessa:
joko hunajan saamista tai uusien parvien
hankkimista varten. Molempia tarkoituksia voidaan
harvoin toteuttaa yhtaikaa. Hoitotapa on
järjestettävä sen mukaan, kumpaa halutaan.
Sellaisissa vuoristoseuduissa, missä on vähän kukkia,
harjoitetaan mehiläisten parveiluhoitoa. Annetaan
joko mehiläisten itsensä parveilla
mahdollisimman paljon tai lohkaistaan keinotekoisesti uusia
parvia, jotka sitten myydään haluaville. Tästä
menettelystään on kuuluisaksi tullut Krain
Itävallassa, josta vuosittain lähetetään tuhansittain
mehiläisyhteiskuntia kaikkiin maailman osiin.
Missä taasen on viljavat apilapellot tai laajat
kanervikot, siellä hoito on suunniteltu
hunajaa-tuottavaksi, Mehiläisten ei anneta parveilla,
jonka kautta yhteiskunnan voimat heikkenisivät,
vaan koetetaan ne pitää koossa, jotta kesällä
valko- ja alsikeapilaiden kukkiessa olisi kussakin
pesässä mahdollisimman paljon väkeä kokoomassa
hunajaa. Kuuluisilla Lüneburgin kanervikoilla
Hannoverissa mehiläiset kokoovat päähunajasadon
elokuussa. Meillä taasen, kuten monessa muussa-

kin maassa, virtaa hunajaa pesiin etupäässä
heinänteon aikana apilaista. Hoito meillä on
yleensä suunnattu hunajansaantia varten, parvia
otetaan vain omiksi tarpeiksi.

Keväällä varsinaisen toiminnan pesissä
alkaessa, siis Etelä-Suomessa n. huhtikuun lopulla,
hoitajan tulee pesien pohjilta poistaa talven ai
kana. kuolleet mehiläiset, jottei pesän asukkailla
olisi liiaksi vaivaa niiden uloskantamisessa.
En-simäisenä lentopäivänä, puhdistuslentopäivänä.
hoitaja tarkastaa, onko kussakin pesässä kunin
gatar, tvömehiläisiä ja hunajaa. Jos kaikki on
kunnossa, turvataan pesät vain lämpimiksi ja
annetaan niiden olla rauhassa ja koskematta
kunnes tulee lämpöisemmät ajat. Joskus, lämmön ko
hottun varjossa n. 15° C, tehdään kevättärkastus.
jolloin kukin pesä tutkitaan erittäin tarkasti ja
epäkohdat ja puutteet poistetaan mahdollisimman
pian. Aikaisena keväänä ei yleensä ole muuta
huolta, kuin katsoa, että pesissä on ruokaa ja
lämpöä, jos yhteiskunta muuten on normaali.

Vasta karviaismarjain kukinta-aikana anne
taan joka ilta mehiläisille kiihotusruokaa, hunaja
vettä n. pari kahvikupillista, jotta kuningatar
munisi enemmän ja siis mehiläisiä syntyisi
mahdollisimman paljon. Ruokintaa pitkitetään n.
pari viikkoa, kunnes parvi lähtee pesästä tai joi
lei sitä haluta, niin valmistetaan tilaa pesässä,
jotta mehiläiset mahtuvat siinä olemaan ja
työskentelemään, kunnes suuri hunajankeräys alkaa
heinäkuun alussa.

Esiparvi ja mahdollisesti muut parvet voivat
lähteä pesästä kesäkuun lopussa ja heinäkuun
alussa. Jos ne ovat halutuita ja tahdotaan
mehiläistarhaa lisätä, niin ne otetaan kiinni ja
sijoitetaan uusiin pesiin. Uusia parvia voidaan
hankkia myös keinotekoisesti; tällöin nostetaan
vanhasta pesästä toukkakakku kuningattarineen ja
muine mehiläisineen uuteen pesään, johon kakun
kummallekin puolelle pannaan 2-3 keinotekoisilla
vahaväliseinillä varustettua kehää tai
puolivalmista uutta kakkua. Täten saatu uusi pesä pan
naan vanhan paikalle joka taas siirretään uuteen
paikkaan. Vanhan pesän lentomeliiläiset tulevat
silloin sen paikalle siirrettyyn uuteen pesään
asukkaiksi — tästä nimi lentoparvi.
La-kaisuparvi taas saadaan kun „lakaistaan"
tai ravistetaan vanhasta pesästä mehiläisiä
uuteen pesään. Näin menetellen voi muodostaa
uuden parven useammistakin eri pesistä otetuista
mehiläisistä. Parvet antavat hunajaa tavallisesti
vasta seuraavana vuonna. Parvet hoidetaan ja
niiden työtä autetaan ja joudutetaan
keinotekoisilla kakuilla, mutta ilman niitäkin voi
toimeen-tulla. Parveillut äitipesä ei sinä kesänä kykene
hunajaa antamaan. Ne yhteiskunnat taasen,
jotka eivät ole parveilleet ja voimiaan
hajoitta-neet. ovat hunajapesiä, kokoovat hunajaa
yhteisvoimin. Joskus hunajapesätkin yrittävät
parveilla. mutta sitä koetetaan estää.

Meillä heinänteon aikana sattuva päähunaja
sato kestää n. 2 viikkoa. Tänä aikana asetetaan
hunajapesien päälle hunajalaatikot, mihin hunaja
kerääntyy. Kun laatikot ovat täyttyneet ja
hunaja huomataan kypsäksi, poistetaan se ja tyhjät
laatikot pannaan sijaan. Tätä pitkitetään koko
satoaika ja hunajalinko, jolla kakuista hunaja
poistetaan, on ahkerassa käynnissä. Kun apilas
J on niitetty, on hunajasatokin viljelysmailta lo-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0120.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free