Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mehiläishoito ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
223
Mehiläishoito välineet—Mehren
224
samaa tietä takaisin vieterien sulkeutumisen
tähden. Kiinnitetään tavallisesti koko pesän
peittävään lautaan, joka työnnetään hunajalaatikon ja
pesän väliin. Yön aikana kulkevat mehiläiset
itse ilman hoitajan pakotusta, savua tai muuta
ärsytyskeinoa käyttämättä karkoittajan läpi
hu-najalaatikosta pesään. Hunajanotto mehiläisistä
tyhjentyneestä laatikosta on sen jälkeen erittäin
helppoa. Karkoittajia on monenmuotoisia,
tunnetuimmat ovat Porterin karkoittaja sekä
Has-tingin ja Böschin siitä tekemät muunnokset.
Mehiläiskäsineet. kumikankaasta
tehdyt sormikkaat, joita mehiläishoitaja käyttää
käsissään suojelemaan niitä mehiläispistoksilta.
Tarpeelliset suuremmissa töissä ja
välttämättömät sellaisille hoitajille, joilla on erikoinen
taipumus ajettumiseen mehiläispistoksista.
Tottunut hoitaja toimii ilman käsineitä, sillä
työskentely käy siten paremmin.
Mehiläisseula ks. Kuningatarseula
(edellä).
O 1 k i k a i r i n, paksusta teräspellistä tehty,
8 cm läpimittainen ontto sylinteri, jonka
toisella teräväksi hiotulla päällä leikataan
mehiläispesän päällykseen ympyriäinen ruokkimisreikä.
[Kirjallisuutta: Suomeksi: O. M. Reuter,
„Mehiläiset ja niiden hoito" (1902) ; A. Mäkinen,
..Mehiläishoidosta" (1903); Mikko Ilkka,
„Mehiläis-kirja" (1910); Kaarlo Vanamo, ,,Mehiläishoidon
opas" (1911); Mikko Ilkka, „Pieni mehiläiskirja"
(1911); Juhani Pankko, ..Mehiläishoidosta" (1913);
Matti Järvi, „Mehiläishoidon käsikirja" (1913);
Maeterlinck, ..Mehiläisten elämä";
aikakauskirjat: „Suomen siipikarjan- ja mehiläislioitolehti";
„Kekri". Ruotsiksi: J. W. Lewerén,
„Hand-bok i praktisk biskötsel"; Alb. Ljungström,
„Hand-bok i biskötsel"; aikakauskirjat: „Bitidningen";
„Bigården". Tanskaksi aikakauskirja:
»Tidskrift for biavl". Saksaksi: Gerstung, „Der
Bien und seine Zticht" (1910); Aug. Ludwig.
„Unsere Bienen" (1906); O. Pauls, ,,Der Imker der
Neuzeit"; Franz Tobisch, „Jung-Klaus’ Lehr- und
Volksbuch der Bienenzucht", aikakauskirjat:
„Lie deutsche Bienenzucht"; ,.Deutsche illustrierte
Bienenzeitung"; „Leipziger Bienen-Zeitung".
Englanniksi: Langstroth, „The Honey-Bee"
(1911); Co. !:, „The Bee-Iveeper’s Guide" (1910);
Root, „The A B C and X Y Z of Bee Culture";
Miller, „Fifty Years Among the Bees" (19111;
Cowan, „The British Bee-Keeper’s Guide Book"
(1911); Sinunins, ..Modern Bee Farm and its
Economic Management" (1904), aikakauslehtiä: „The
American Bee Journal"; ,,The Gleanings in Bee
Culture"; „The Bee-Keepers’ Review"; „The
British Bee Journal"; ,,Bee-Keepers’ Record".]
A. il.
Mehiläishoitovälineet ks. Mehiläishoito.
Mehiläiskarkoittaja ks. Mehiläishoito.
Mehiläiskasvisto käsittää kaikki ne kasvit,
joista mehiläiset kokoovat mettä tai siitepölyä.
Kevään ensimäiset mehiläiskasvit meillä ovat
pajulajit (etup. siitepölyä), keskikesällä
apilas-lajit antavat melkein koko hunajasadoa. syksyn
paras hunajakasvi on kanerva, jonka antama sato
meillä, etup. kylmän ilmaston vuoksi, kuitenkin
on sangen pieni. ks. H u n a j a k a s v i. A. II.
Mehiläiskoi ks. V a h a k o i.
Mehiläiskuoriainen (Triehodes apiarius), 8-15
mm pitkä pehmeäsiipinen kovakuoriainen, jonka
ruumis on kiiltävän mustansininen, peitinsiivet.
lukuunottamatta kärkeä ja kahta poikkijuovaa.
kilkkaan punaiset. Toukka syö puupistiäisten,
erilaisten villien mehiläisten, joskus myös
tavallisen mehiläisen toukkia ja koteloita sekä
täjsimuotoisia puolikuolleita eläimiä. Suomesta
tuntematon. U. S-s.
Mehiläismyrkky ks. Mehiläispistos.
Mehiläispesä ks. Mehiläishoito.
Mehiläispistos. Mehiläisen pistin tekee ihoon
pienen haavan, johon valuu mehiläismyrkkyä,
erityisissä rauhasissa valmistunutta
muurahaishappoa muistuttavaa nestettä. Tämä aikaansaa
ankaraa kirvelyä, tulehdusta ja sitä seuraavaa
ajettumista ihossa. Pistos tuottaa muutamille
ihmisille koko päiväksi pahoinvointia, oksennusta,
nokkoskuumetta tai pyörtymystä. Sopiva
vastamyrkky haavaan on ammoniakki, kun pistin on
ensin haavasta poistettu. Lieventävästi vaikuttaa
myöskin myrkyn pikainen poisimeminen,
kylmän ja tuoreen maan haavalle asettaminen,
vesi-kääreet, jauhettu peruna y. m. Mehiläishoitaja
tottuu pian mehiläismyrkkyvn, ajettuu harvoin
ja pitää pistoksia vähäpätöisyyksinä. A. il.
Mehiläisrodut ks. Mehiläishoito.
Mehiläisseula, kuningatarseula ks.
Mehiläishoito.
Mehiläissusi (Philanlhus triangulum),
hietapistiäisiin (Sphegidce) kuuluva hyönteinen.
Ruumis 9-16 mm pitkä, musta, takaruumis
keltatäp-läinen, pää hyvin leveä. Pyydystää toukilleen
ravinnoksi mehiläisiä, joskus muitakin
pistiäisiä. Maahan kaivamiinsa koloihin se kätkee
näitä kuhunkin 4-6 kpl. sekä asettaa jokaiseen
koloon yhden munan. Tekee muualla
Euroopassa monin seuduin mehiläishoidolle suurta
tuhoa. Suomesta tuntematon. U. 8-s.
Mehiläissyöjät (Meropidce), kirskulintu-heimo
ja -suku (ilerups), 45 lajia, jotka ovat levinneet
yleisemmin vain Vanhan maailman, erittäinkin
Afrikan troopillisiin seutuihin. -— Palearktisella
alueella tavataan 3 lajia, joista tärkein on m
e-hiläissyöjä (ilerops apiaster);
kaunisväri-nen, punaruskean-, keltaisen-, sinivihreän-,
valkean- ja mustankirjava, 25cm:n pituinen. Nokka
pitkä, heikosti alaskaareva, pyrstön kaksi
keskimäistä sulkaa, kuten koko suvulla, muita
pitemmät. Asustaa Etelä-Euroopassa,
Pohjois-Afri-kassa ja Länsi-Aasiassa. Eksyy usein
pesimäalueensa ulkopuolellekin (muudan saatu
Muonion-Lapissa). Pesivät joukoittain rantatörmiin
kaivamiinsa, 1-2 m:n syvyisiin koloihin.
Ruokana ovat lennosta pyydystetyt hyönteiset,
varsinkin ampiaiset, kovakuoriaiset, kärpäset ja
heinäsirkat. E. W. S.
Mehiläistäi (Braula cocca), pieni, litteä,
täi-kärpäsiin (Pupipara) kuuluva siivetön, sokea
hyönteinen, joka elää loisena mehiläisen
karvoihin kiinnitettynä ja imee nesteitä sen ruumiista.
M:ksi nimitetään myöskin toukohärän (ks. t.)
ensimäistä toukka-astetta.
U. 8-s.
Mehren Ime-], August Mikael
Ferdinand van (1822-1907), tansk. orientalisti,
see-mil. filologian prof. Kööpenhaminassa 1854-98,
kirjoitti teoksen „Die Rhetorik der Araber"
(1S53), käsitteli islamilaisten kansojen
maantiedettä, m. m. heidän tietojansa pohjoismaista, ja
Avicennan suhdetta kreik. filosofiaan, julkaisi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
