- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
235-236

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Meissner ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

235

Mekaniikka—Mekka

236

yhdistysten vastakohtia. Viimemainittujen
kokoomus on muuttumaton ja niiden aineosat
kemiallisesti sidottuina toisiinsa (ks.
Kemialliset yhdistykset). Edv. llj.

Mekaniikka (kreik. mcklianë’ = työkalu, ase),
kappalten tasapainoehtoja (jännitystiloja) ja
liikkeiden lakeja käsittelevä tiede. Puhtaasti
tieteellistä m:aa sanotaan analyyttiseksi m:ksi
erotukseksi alkeellisesta ja
sovelletusta m :sta. Analyyttinen m. johtaa, lähtien
muutamista yksinkertaisista käsitteistä ja
kokemukseen perustuvista tosiasioista, korkeamman
analyysin (infinitesimaalilaskennon) avulla lait
kappalten levosta ja liikkeestä. Sovellettuun
m:aan kuuluu monta eri tiedonhaaraa, kuten
kone-oppi, joka esittää m:n lakien
soveltamista koneitten rakenteeseen ja liikkeeseen, sekä
graafillinen statiikka, jossa
kysymyksiä koneosien vahvuudesta y. m. seikkoja
ratkaistaan mittausopillisten piirustusten avulla. M:aa
sovelletaan samoin rakennusalalla, mekaaniseen
lämpöteoriaan j. n. e. Sitä m:n osaa, jossa
liikettä tarkastetaan ainoastaan tila- ja
aikakäsitteitä silmällä pitämällä, sanotaan f o r o n
o-m iäksi 1. kinematiikaksi. Statiikka
on oppi kappalten lepotilasta; dynamiikassa
(kinetiikassa) käsitellään liikettä massa-ja
voima-käsitteen yhteydessä. M. jaetaan myös toiselta
näkökannalta katsoen geo-, hydro- ja
aeromekaniikkaan. joista ensinmainittu osa
esittää jähmeiden, toinen nesteiden ja kolmas
kaasujen lepo- ja liiketila-opin. — Ensimäiset
huomattavat keksinnöt teoreettisen m:n alalla
ovat statiikan perustajan Arkhimedeen
tekemät. Ne koskettelevat vivun tasapainoehtoja
ja nesteeseen upotetun kappaleen painomenetystä
(Arkhimedeen laki). Hän suunnitteli myös monta
mekaanista ja hydraulista kojetta, m. m. väk
-pvörästön, päättömän ruuvin, areometrin ja n. s.
Arkhimedeen ruuvin, oivalsi painopisteen
olemassa-olon ja määräsi sen aseman muutamissa
yksityisissä tapauksissa. Paitsi \rkhimedestä
ovat aleksandrialaiset mekaanikot Ktesibios
ja-hänen oppilaansa Heron (150-100 e. Kr.)
suunnitelleet joukon koneita (edellinen
painepum-pun, jälkimäinen aiolopiilin, Heronin kaivon ja
Heronin suihkun). Heron on myös kirjoittanut
heittokoneiden valmistusta koskettelevan teoksen.
Tähän pysähtyi kuitenkin m:n kehitys pitkiksi
ajoiksi. Keskiajalla on sangen vähän m:n
edistystä havaittavissa. Leonardo da Vinci
(1452-1519) keksi hiushuokoisuuden, teki
havaintoja kitkasta, kehitti vipusiiäntöjä. suunnitteli
dynamometrin ja useita yhdistettyjä koneita.
Ubaldo del Monte (1545-1607) kirjoitti
mekaniikan (1577), jossa hän täydensi
kone-teoriaa. selittäen koneita vipulaitoksina. Alank.
Stevin (1548-1620) havaitsi, että kolme
voimaa pitää toisensa tasapainossa, jos ne
suhtaan-tuvat toisiinsa kuten kolmion sivut (keksi
voimain suunnikkaan staatillista tapausta varten).
Hän osoitti hydrostaattisen paineen astian
pohjaa vasten olevan riippumattoman astian
muodosta. havaitsi että hydrostaattinen paine
pystysuoraan ylöspäin on yhtäsuuri kuin paine
alaspäin samaa pintaa vasten ja määräsi nesteen
paineen suuruuden parallellipipedisen astian
seinää vasten. Suurenmoiset ovat dynamiikan
perustajan Galilein (1564-16421 ansiot m :n

edistymiseen nähden. Hän vastusti siihen aikaan
asti oikeana pidettyä Aristoteleen käsitystä
liikkeestä huomauttamalla liikkeen jatkavaisuudesta.
keksi putousliikkeen, kaltevaa pintaa alas
vierivän kappaleen liikkeen ja heiluriliikkeen lait.
Galilein etevin oppilas T o r r i c e 1 1 i avasi uuden
tutkimusalan terävillä keksinnöillään nesteiden
purkaantumisesta astiasta. Hän tutki sitä paitsi
kappaleiden heittoliikettä ja keksi ilmapuntarin.
Huygens (1629-95) tutkien fysikaalista
heiluria osoitti, kuinka lieilahduspisteen asema on
määrättävissä. Hän käytti heiluria kellon
käynnin säntillistyttämiseksi. Hänen
heiluritutkimuksensa saattoi hänet johtamaan lait
ympyränmuotoisessa keskeisliikkeessä syntyneen
sentrifugaali-voiman suuruudesta. Newton (1643-1727),
gravitatsioniteorian kuuluisa perustaja, esitti
ennen tuntemattomalla täydellisyydellä teoksessaan
„Philosophiæ liaturalis principia mathematica"
(1687) liikkeiden yleiset lait. voimien
yhdistämisen ja erottamisen säännöt ja todisti tarkasti
väittämän että. jos ellipsiä, parabelia tai
hyper-beliä myöten liikkuva kappale pysytteleikse
radassaan. tämän polttopisteestä lähtevän voiman
vaikutuksesta, niin voiman täytyy olla
verrannollinen polttopisteen ja kappaleen etäisyyden
neliöön kääntämällä (hän todisti
käänteisväittä-mänkin). Sitä paitsi hän osoitti, että Kepplerin
toinen ja kolmas väittämä ovat hänen yleisen
väittämänsä seurauksia. Newtonin (sekä
Leibnizin) keksimän infinitesimaalilaskennon avulla
voitiin korkeampaa m:aa suuresti täydellisentää.
iloni etevä matemaatikko sovellutti
gravitatsioni-lakia taivaankappalten liikkeisiin, kuten
Laplace („Mécauique céleste". 1799-1825) ja Gauss
(,.Theoria motus corporum coelestium", 1809).
Jean Bernoulli esitti oletettujen
(virtuel-lien) siirtojen periaatteen. d’Alembert’in
väittämä, joka muuttaa mielivaltaisen massapisteiden
dynaamisen järjestelmän vapaasti vaikuttavilla
apuvoimilla staatilliseksi, rakentaa statiikan ja
dynamiikan välisen sillan. Lagrange yhdisti
samaksi kaavaksi molemmat viimemainitut lait
„M6canique analytique"ssään (1788), jossa hän
myös soveltaa keksimäänsä variatsionilaskentoa
m:aan. Analyyttista m:aa ovat edelleen
kehittäneet Poisson, Poinsot, Hamilton,
Green, Jacobi y. m.; sitä on viime aikoina
alettu sovelluttaa konetekniikankin alalla.
Kinematiikan erottaminen m :sta Ampèren
ehdotuksesta on helpottanut liikeprobleemien
tarkastelua. Sillä alalla ovat työskennelleet Monge,
Willis, Chasles, Bésal, Reuleaux.
Graafillisen statiikau perustajia ovat C u 1 m a n n
(„Die graphische Statik", 1865) ja C r e m o n a.

U. S:n.

Mekanismi (ks. Mekaniikka),
koneellisten (mekaanisten) lakien alainen kokonaisuus;
koneisto, konerakenne.

Mekanoterapia (kreik. mëhkanë’ = välikappale,
ja therape’ia = hoito), medikomekaanisten
koneiden käytäntö, ks. Sairas voimistelu.

Mekka, kaupunki Hedzazissa, Länsi-Arabiassa,
n. 400 km etelään Medinasta ja n. 100 km
Dzid-desta, M:n satamakaupungista, lähimmästä
kaupungista Punaisen-meren rannalla. M. sijaitsee
n. 400 m yi. meren p., hedelmättömässä
laaksossa, jota alastomat ylängöt ja autiot
hiekka-aavikot ympäröivät. — M. on Arabian ja koko

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0130.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free