- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
239-240

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Makkapalsami ... - Meksikko

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

239

Mekoniumi

i—Meksikko

240

matalaan Tonlé-sap-järveen. Tämä vastaanottaa
nousuveden aikana M:n liikaveden ja laskee sen
taas kuivana aikana (lokak.-toukok.) M:iin.
Pnom Penhin luona alkaa M:n suurenmoinen
(70,000 km2), nopeasti kasvava suistomaa, jota
suuremman Aasiassa muodostaa vain
Ganges-Brahmaputra Pääsuuhaaroja on kaksi, Fleuve
antérieur ja Fleuve postérieur. M. laskee
Etelä-Kiinan-mereen. M:n pituuteen nähden sen
lii-kennemerkitys on mitätön. Kiinassa ja
Tibe-tissä M. virtaa selvänä vuoristojokena syvässä
laaksossa korkeiden vuorijonojen välissä,
toisinaan katkaisten ne kapeissa kuiluissa (Giundan
luona 30-40 m leveä, Goneahin kallioiden välissä
ainoastaan 20 m leveä), jossa se kiitää vinhasti
ryöppven. Vuolaita koskipaikkoja M:ssa on
edelleen rantatasangolle asti, joten ainoastaan
alku-asukasalukset vaivoin voivat sitä käyttää Luang
Prabangiin (20°45’ pohj. lev.) asti; osa tästä
matkasta on ranskalaisten toimesta perattu, niin
että höyryalukset paikoitellen voivat sillä
kulkea. M:n suusta Pnom Penhiin asti on hyvä
höyrylaivatie. — M:n yläjuoksu on suureksi
csaksi vielä tutkimatonta; vasta Kenghungista
alaspäin M. on tarkasti tutkittu (Doudart de
Lagrée’n ja Frangois Garnier’n retkikunta
1866-68). M:n pituus lienee n. 4,500 km, vesialue
810,000 km2. Vesimäärä Pnom Penhin luona on
sadeaikana 120,000 m3 sek., kuivana aikana
60.000 m3. E. E. K.

Mekoniumi (kreik. mékön = unikko). 1.
Opiu-min nimitys. — 2. Lapsenpihka (ks. t.).

Meksikko. 1. Liittotasavalta (virall. Estados
unidos mexicanos 1. h’epüblica Mexicana; esp.
Mejico 1. Mexico, esp. äänt. Mehiko)
Pohjois-Ameriikan etelä- ja Keski-Ameriikan
luoteisosassa, Meksikon-lahden sekä Karaibin-meren ja
Ison valtameren välissä, ulottuu pohjoisessa
32°42’ pohj. lev. (rajana Yhdysvaltoja vastaan
on pitkän matkaa Rio Grande del Norte) ja
etelässä 14°30’42" pohj. lev. (Englannin
Hondu-rasta ja Guatemalaa vastaan ovat rajajoet
Usu-maeinta ja Hondo); 1,987,250 km2 (josta Revilla
Gigedo-ryhmän ja rannikkosaarten osalle tulee
4,042 km2), 15,115,612 as. (1910), 8 km2:llä. —
M:n pituus luoteesta kaakkoon on n. 3,000 km,
suurin leveys 1,200 km, pienin (Teliuantepecin
kannaksella) 216 km. Suurimman osan siitä
täyttää pohjoisesta etelään kapeneva ja kohoava
ylätasanko, jota idässä, lännessä ja etelässä
Poh-jois-Ameriikan Yhdysvalloista jatkuvat
Kordil-lieerit reunustavat. Itäinen reunavuorista, Sierra
Madre oriental, laskeutuu jyrkkänä
Meksikon-lahden rantatasangolle, läntinen, Sierra Madre
occidental, muodostaa pohjoisessa Isoon
valtamereen laskeutuessaan useita penkereitä, etelässä
se melkein välittömästi vaipuu mereen.
Ensin-mainittu reunavuoristo on pohjoisosassaan
(etupäässä liitukauden kerrostuneita aineksia) n.
2.000 m yi. merenp. Rio Panucon eteläpuolella
se kohoaa korkeammaksi, useita kookkaita
tuli-vuorenkeiloja (Cofre de Perote 4.089 m, Malinche
4,461 m, Orizaba 5,550 m) nousee laavan
laajalti peittämistä liitu-, juura- ja tertiäärikauden
kerroksista syntyneistä vuorijonoista. Läntinen
reunavuoristo on pohjoisessa myöskin alavampaa,
Rio Grande de Santiagon eteläpuolella se kohoaa
kääntyen samalla itään (Nevado de Colinia 4.400
m. Volcan de Colima 3,886 m, Toluca 1. Xinan-

tecatl 4,623 m, Iztaccihuatl 5,286 m, Popocatepetl
5,452 m) — tällä osalla vuoriperä on
enimmäkseen vulkaanista syntyä — ja yhtyy vihdoin
itäiseen reunavuoristoon ainoastaan 1.000 m
korkeassa Tehuaeanin solassa. Sierra Madre-jonot
laskeutuvat etelässä jyrkästi 500 km pitkään Rio
Mescalan hautasyvänteeseen. Siitä alkaa
alavampi Etelä-M:n vuoristomaa, josta vain
paikoitellen kohoaa yksinäisiä korkeampia huippuja
(Cerro de San Felipe 3,300 m, Zemboaltepec
3.396 m). -— Tuhoisat maanjäristykset ja
tulivuorenpurkaukset ovat jokavuotisia ilmiöitä
etenkin yllämainitun hautasyvänteen seuduilla.
Eurooppalaisten tulon jälkeen on kymmenkunta
tulivuorta ollut toiminnassa, joka näyttää olevan yhä
vilkastumassa.

Reunavuoristojen ulkopuolella maa tertiääri
ajalla vajosi; lännessä se siirrosviivaa myöten
upposi Isoon valtamereen. Kalifornian-laliti on
vajoamisallas, ja Kalifornian niemimaa, Las
tres Marias, Tiburon y. m. rannikkosaaret ovat
rannikkovuorijonon tähteitä. Ison valtameren
rannikolla (7,300 km:n pituudelta) on useita
hyviä luonnonsatamia (Salina Cruzin-, Acapulcon-,
Sihuatanejon- ja Manzanillon-lahdet), vaikka se
pääpiirteissään on verrattain suoraviivainen
(etelässä on Teliuantepecin mutka). Idässä
vajoamis-alueesta syntyi rannikkotasanko (hiekka- ja
kalkkikiveä, merkeliä), jonka leveys pohjoisessa
on 100 km, Veracruzin luona vain 25 km.
Lento-hiekkakinokset (médanos) peittävät suuret alat,
ja pasaatituulet kulettavat hiekkaa kauas
sisämaahan. Rannikko (2,780 km pitkä) on hyvin
jlitenäinen, rämeinen. Laguuneja on paljon:
paikoitellen ne muodostavat pitkiä, joentapaisia
kulkuväyliä kapean maansärkän sisäpuolella.
Luonnonsatamia ei ole (Veracruzin ja Tampicon
satamat ovat keinotekoisia). Idässä,
Campeche-lahden toisella puolen M:oon liittyy geologisesti
aivan vieras jäsen. Y u c a t a n. jonka rakenne
(tertiääristä kalkkikiveä), pinnanmuodostus
(alavaa tasankoa, korkein kohta 400 m yi. merenp.),
satamaton laguuni- ja mangroverannikko y. m.
ominaisuudet läheisesti muistuttavat Floridaa.

Vesistöt. Joet ovat suhteellisen lyhyitä,
enimmäkseen koko juoksun koskirikkaita,
vuoripurojen luontoisia. Useat ovat uurtaneet syviä
(250-300 m) kuiluja, barrancos, jotka
muistuttavat Yhdysvaltain jokien caüoneja. Ainoastaan
harvat ovat edes suupuoleltaan kuljettavia.
Suurin on rajajoki Rio Grande del Norte, joka
laskee Meksikon-lähteen; sinne laskee vielä Rio
Panuco (rannikkotasangolla kuljettava n. 3 m
syvillä aluksilla), Rio Papaloapan (kuljettava
260 km), Rio Grijalva. Länsirannikolle: Rio
Grande de Santiago 1. Lerma (pisin Isoon
valtamereen laskevista), Rio de las Balsas 1. Mescala.
— Järviä, paitsi rannikkolaguuneja, on useita
keskusvlätasangolla, etenkin sen eteläosassa:
Chapala, Texcoco, jonka länsirannalla M:n
pääkaupunki, Chalco y. m.

Ilmastoon vaikuttaa paljon
ratkaisevammin korkeussuhteitten vaihtelu kuin
leveysaste-asema. Erotetaan korkeuteen nähden kolme
ilmastovyöhykettä: tierra caliente (kuuma maa)
käsittää rannikkotasangot ja vuorten rinteet
1,000 m:iin yi. merenp.; kuumimman kuukauden
keskilämpö + 22°- + 30° C, kylmimmän + 17,
+ 250 C; tierra templadaan (lauhkea maa) taas

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0132.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free