- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
253-254

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Melander ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

253

Melander

254

päristössä kantelivat hänelle M:ia vastaan, mutta
eivät saaneet hänen luottamustaan horjutetuksi.
Kuitenkin oli heidän väleissään loppuvuosina
salaista kireyttä; Lutherin kiivas luonne piti M:ia
painon alla ja esti häntä olemasta täysin
avomielinen.

Vaikka M. olikin empimättä omistanut
uskonpuhdistuksen yleiset periaatteet, oli hän
taipumuksiltaan kauttaaltaan vanhoillisempi kuin
Luther. Hän antoi suuren arvon
vanhakirkolliselle perintätiedolle. Keskiajan kirkollisesta
järjestyksestä hän olisi mielellään säilyttänyt
enemmän, m. m. piispanviran. Yleensä hän oli
varman. vakaan järjestyksen mies; jyrkemmin kuin
Luther hyväksyi hän pakkotoimenpiteitä, jopa
kuolemanrangaistuksen käyttämistä uskonnon
asioissa. Kristillistä seurakuntaa (kirkkoa) hän
pikemmin piti kasvatuslaitoksena kuin
uskovaisten yhdyskuntana ja teroitti seurakunnan
jäsenten kuuliaisuusvelvollisuutta johtajiansa kohtaan.
Hyvän järjestyksen vuoksi M. myös pyrki
luterilaisessa kirkossa luomaan uutta oppitraditsionia,
jonka auktoriteeteiksi hän asetti paitsi
Raamattua Augsburgin tunnustuksen ja Lutherin sekä
muiden hänen kanssaan yhtäpitävien
Wittenbergin teologien opin. Täten M., ja ennen muita
juuri hän, antoi alun sille kehitykselle, jonka
tuloksena oli 1600-luvun luterilainen
puhdasoppisuus, uusi kaavateologia, joka astui vanhan
sko-lastiikan sijalle. Kuitenkin M:n oma menettely
osoitti, ettei hän suinkaan tahtonut tätä
oppitraditsionia niin ahtaaksi kahleeksi yksilölliselle
mielipiteiden vapaudelle kuin miksi se ennen
pitkää tuli.

Lutherin kuoltua 1546 M. joutui Saksan
uskonpuhdistuksen teologisena johtajana
vastuunalaiseen asemaan, jonka taakkaa hänen
luontoisensa mies ei täysin kyennyt kantamaan. Kuu
evankelisille onnettoman Schmalkaldenin sodan
jälkeen heitä koetettiin pakottaa hyväksymään
kirkollista järjestystä, joka tiesi osittaista
palautumista katolisaikuiseen (ks. I n t e r i m), piti M.
useita vaatimuksia ehdonvallan asioina, joihin
saattoi suostua kieltämättä evankelista uskoa (ks.
Adiafora). Tämän johdosta hyökkäsivät
„aito-luterilaiset" (M. Flacius y. m.) silmittömästi
hänen kimppuunsa, syyttäen häntä
salakatolisuu-desta; ja 11: n täytyi lopulta myöntää tässä
asiassa erehtyneensä. Näin herännyt epäluulo
aiheutti uudistettuja hyökkäyksiä M:ia vastaan;
häntä syytettiin „salakalvinismista"
ehtoollis-opissa, „synergismistä" ja muista poikkeuksista
luterilaisesta vanhurskauttamisopista. — M :n
osuus uskonpuhdistuksessa on hänen
vanhoillisten taipumustensa takia kieltämättä osaltaan
vaikuttanut, että uudistuksen johdonmukainen
kehitys monessa tärkeässä kohdassa keskeytyi ja
palautui vanhoihin uriin; mutta toisaalta olisi
ilman häntä tuskin sitäkään saavutettu
pysyväiseksi tulokseksi, mikä kuitenkin saavutettiin.

Aivan yksimielistä tunnustusta on saanut M:n
työ protestanttisen oppikoulu- ja yi
i-opisto-opetuksen uudistajana. Pysyen
humanismin sivistysihanteille uskollisena ja
yhdistäen ne uskonpuhdistuksen aatteisiin hän mitä
pontevimmin vastusti muutamissa uskonnollisissa
piireissä, varsinkin kasteenuudistajilla, vallitsevaa
tieteitten ja sivistyksen halveksimista. V. 1526
M. Nurnbergissä järjesti ensimäisen protestantti-

sen kymnaasin, josta tuli mallilaitos monille muille,
ia -Tarkastajani neuvoissa" 1527 hän laati
3-luok-kaisten latinakoulujen eli n. s. triviaalikoulujen
ohjelma a, jota on sanottu Saksan oppikoulun
pe-rustuskirjaksi. M:n oppilaat ja ystävät olivat
halutuimpia koulujen johtajia, ja hänen
kirjoittamansa oppikirjat eri aineissa levisivät kaikkialle.
M:n luoma oppikoulutyyppi, joka muodollisesti
liittyi keskiaikaiseen, mutta sisällykseltään oli
perinpohjin uusittu, pääsi vallalle kaikissa
luterilaisissa maissa ja säilyi pääpiirteissään
samanlaisena viime vuosisadan alkupuolelle saakka.
M:n suunnitelmien mukaan järjestettiin myös
1536 Wittenbergin yliopisto, jonka esimerkki
niinikään tuli määrääväksi lukuisille muille
luterilaisille yliopistoille. Etupäässä M:n ansioksi
on luteril. maihin nähden luettava, ettei
uskonpuhdistus tehnyt aukkoa eurooppalaisen
sivistyksen kehitykseen, vaan tuli uuden, entistä
eloisamman sivistysaikakauden aluksi. Syystä on M.
saa-nut ,.Saksanmaan opettajan" (prceceptor Germ a
niæ) kunnianimen.

M., joka ruumiiltaan oli hento ja terveydeltään
aina heikonlainen, kuoli Wittenbergissä huhtik.
19 p. 1500. Hänen jälkimaineensa luteril.
kirkossa oli kauan riidanalainen.
Puhdasoppisuuden aikana häntä ylenmäärin soimattiin,
valistusaikana taas ylenmäärin kiitettiin Lutherin
kustannuksella. Vasta myöhemmin on opittu
tasapuolisemmin arvostelemaan hänen ansioitaan ja
heikkouksiaan. [M:n kootut teokset
Wittenbergissä 1562-64, täydellisemmin Bindseilin
toimittamina sarjassa ,,Corpus Reformatorum" I-XXVIII
(1834-60); elämäkertoja: Camerarius (1566), K.
Schmidt (1861), K. Hartfelder, „Ph. M. als
Prie-ceptor Germaniæ" (1S96), G. Ellinger (1902),
Jaakko Gummerus, „F. M., hänen elämänsä ja
vaikutuksensa" (1S97).] J. G.

Melander [a’-]. 1. Henrik Leopold M.
(1819-90), yliopettaja; fil. kand. 1844. tuli
toiseksi kolleegaksi Kuopion korkeampaan
alkeiskouluun 1845, koulun konrehtoriksi 1851 ja
rehtoriksi 1853; nimitettiin 1864 historiallisten
aineiden yliopettajaksi silloin perustettuun
Helsingin normaalilyseoon, jonka vararehtorina toimi
eri kertoja. Tunnetuksi M. on tullut erittäinkin
kirjoittamistaan historian oppikirjoista (ensimäi
-;et painokset ruotsiksi 1868-72, suomeksi 1S73-75),
joita ajkoinaan yleisesti käytettiin opetuksen
pohjana kaikissa maamme kouluissa jopa
Ruotsissakin. Kasvatusopillisen yhdistyksen
aikakauskirjan ahkerana aputoimittajana M. oli sen
perustamisesta asti 1864.

i. Kurt Reinhold M. (s. 1858),
historiantutkija, edellisen poika, yliopp. 1877, fil. kand.
1883, fil. lis. 1887, tuli sam. v. Pohjoismaiden
historian dosentiksi, historian lehtoriksi Turun
suom. lyseoon 18S8, Helsingin ruots. reaalilyseoon
1901 ja yliopettajaksi suom. normaalilyseoon 1904.
M. on julkaissut suuren joukon tutkimuksia
Suonien historian alalta, erittäinkin 1600-lukua
koskevia, joista tässä mainittakoon: ..Kuvaus
Suomen ynnä Inkerin ja Käkisalmen läänin oloista
vv. 1617-34" I (väitöskirja, 1887);
„Muistiiu-panoja Suomen mitta- ja painosuhteista
15-sata-luvun loppupuolella ja seuraavan vuosisadan
Ullilla" (Hist. arkisto XI, 1891); »Vuokraukset
ynnä talojen lyhennykset Suomessa. Käkisalmen
läänissä ja Inkerissä vv. 1617-34" (Hist. ark.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0139.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free