- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
281-282

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mendelejev ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

281

Mendelejev—Mendelssohn

282

kaisi (v:sta 1870) musiikkitietosannki rjaa, jonka
sittemmin Reissmann suoritti loppuun (1883).

/. K.

Mendelejev [-lc’jrf], Dmitrij (1834-1907),
ven. kemisti, professori Pietarin yliopistossa v:sta
1803. M:n nimi on erityisesti yhdistetty hänen
(samaan aikaan kuin L. Meyer) ilmisaamansn
alkuaineitten jaksollisuuden (periodisiteetin)
lakiin (1869), joka sisältää, että alkuaineitten
ominaisuudet ovat jaksoittain riippuvaisia
(periodisia funktsioneja) niiden atomipainoista, ja että
alkuaineiden atomipainot tiiten määräävät
niidet’ luonteen. Tähän seikkaan perustuu
alkuaineitten luonnollinen järjestelmä (ks.
Alkuaineitten periodinen järjestelmä).
Jaksollisuuden lain avulla M. voi edeltäpäin
arvata uusien tuntemattomien alkuaineitten
olemassaolon ja edeltäpäin arvioida niiden
ominaisuudet. Ennustukset toteutti uusien
alkuaineitten: galliumin, skandiumin ja germaniumin,
ilmi-saaminen. M:n lukuisat kokeelliset tutkimukset
koskivat fysikaalis-kemiallisia ja
molekulaari-fysikaalisia olosuhteita. Hänen suuressa, usealla
kielellä ilmestyneessä oppikirjassaan (1869 ven.,
1891 saks. nimellä „Grundlagen der Chemie’-)
käytettiin fysikaalisen kemian oppeja paljon
laajemmin kuin aikaisemmissa kemian oppikirjoissa.

Edv. IIj.

Mendelin laki ks. M e n d e 1, Gregor Johann
ja Perinnöllisyys.

Mendelssohn f-sövj. 1. Moses M. (1729-86),
saks.-juut. filosofi ja valistusmies, synt. Dessaussa
köyhistä vanhemmista,
harjoitti opintojaan aluksi
suuressa köyhyydessä, tuli
sitten kotiopettajaksi
rikkaan juut. tehtailijan
perheeseen Berliiniin,
sittemmin kirjanpitäjäksi ja
lopulta osalliseksi
liikkeeseen. M. oli kyttyräselkä
i-nen. Hän tutustui jo
nuorena Lessingiin ja toimi
muutamissa kirjallisissa
hankkeissa yhteydessä
tämän kanssa. Kannatti
lukuisissa miellyttävästi
kirjoitetuissa ja jalohenkisissä
teoksissa yleistajuista
valistusfilosofiaa, joka
katsoo tärkeimmäksi tehtäväkseen todistaa oikeaksi
ihanteellista maailmankatsomusta, etenkin
Jumalan olemassaoloa ja sielun kuolemattomuutta, sekä
levittää yleisöön nämä vakaumukset ynnä
ihmisrakkautta ja valistunutta siveysoppia. M:n
tunnetuimmat teokset ovat: „Phädon oder iib. die
Unsterblichkeit" (1767) ja »Morgenstunden od.
Vorlesungen tib. das Dasein Gottes" (1785). M.
työskenteli väsymättä kohottaakseen sorretut
us-konveljensä oikeudellisen ja yhteiskunnallisen
tasa-arvon osallisuuteen, sekä samalla
valistaak-seen heitä ja vapauttaakseen heitä heidän
ennakkoluuloistaan. Teoksessaan »Jerusalem od. iib.
religiöse Macht u. Judenthum" (1783) hän
kauniisti esittää vapaamielistä uskontoaan, joka on
järjenmukainen, kansallisista yksipuolisuuksista
vapautunut jumalanusko. Hän pysyi kuitenkin
juutalaisen seurakunnan jäsenenä, katsoen juut.
uskonnon paraiten vastaavan filosofista uskonnon-

ihannettaan. M: n »Gesammelte Sehriften", 7 os.,
ilmestyivät 1843-45 ja sisältävät hänen poikansa
Josefin kirjoittaman elämäkerran. A. Gr.

2. F e 1 i x M. (M e n d e 1 s s o h n-B a r t h o 1 d y)
(1809-47), saks. säveltäjä, edellisen pojanpoika. Sai
jo varhain (Berliinissä)
perusteellista opetusta
pianon- ja viulunsoitossa sekä
(Zelterin oppilaana)
musiikin teoriassa. Esiintyi
1818 julkisesti
pianonsoit-tajana. Alkoi säveltää
1820, ja sai tilaisuutta
sävellystensä esittämiseen
varakkaiden vanheni pai nsa
kotona pidetyissä
jokaviikkoisissa musiikki-iltamissa, joihin pieni
orkesterikin otti osaa. Tutustui
1821 Weberiin ja Goetlieen.
Huolimatta varhaisesta
kehittymisestään M. vältti
äkkikypsyyden vaaran
saamansa huolellisen ja
monipuolisen kasvatuksen avulla. Sävelsi 1826
kuuluisan ja täysin mestarillisen uvertyyrinsä
Shakespearen „Kesäyönuuelmaan". V. 1829 hän esitti
Berliinissä Bachin „Matteuspassion"in, siten
herättäen 100-vuotisesta unohduksesta tämän
ikiteok-sen. Matkusti sam. v. Lontooseen, josta käsin
hänen säveltäjämaineensa levisi yli Euroopan. Lyhyt
käynti Skotlannissa herätti aiheen uvertyyriin
„Hebridit", jonka hän sävelsi Roomassa 1830.
Berliinin yliopiston tarjoomaa musiikin
professuuria M. ei ottanut vastaan. Mutta kun hän
1833 haki Berliinin ..Singakademien"
kuoronjoh-tajatointa, jätettiin hänet keskinkertaisen
kilpailijan vuoksi syrjään. Toimittuaan 1S33-35
kapellimestarina Diisseldorfissa, M. siirtyi
Leipzigin „Gewandhaus"-konserttien johtajaksi ja
kohotti sikäläisen musiikkielämän eurooppalaiseen
maineeseen ja merkitykseen. Nimitettiin 1836
Leipzigin yliopistossa kunniatohtoriksi. Perusti
1843 Leipzigin konservatorin. Toimi samalla
myös, kuningas Friedrich Wilhelm IV :n
nimenomaisesta pyynnöstä, Berliinissä
»yli-soitannon-johtajana" (Generalmusikdirektor). Mutta tästä
aiheutui liikarasitus, jota hänen terveytensä ei
kestänyt. Järkyttävä tieto rakkaan sisaren (ks.
II e n s e 1) äkillisestä kuolemasta vihdoin heikonsi
hänen voimansa, kunnes pian senjälkeen päättyi
hänen omakin nuori, rikas ja päivänpaisteinen
elämänsä. — M:n teoksista ovat tärkeimmät
2 oratoria, »Paavali" ja »Elias", 4 sinfoniaa,
useat uvertyyrit, viulukonsertto sekä lyyrilliset
pianokappaleet »Lieder oline Worte" (sanattomia
lauluja). Hän sävelsi myös lukuisia
kamarimusiikki- ja pianoteoksia, soolo- ja kuorolauluja,
urkukappaleita y. m. Aikanaan M. oli
säveltäjänä ja esittävänä taiteilijana kaikkien ihailema,
niinkuin liän myös ihmisenä oli mitä
miellyttä-vimpiä persoonallisuuksia. Hänen
lyyrillis-romanttistn sävellystyyliänsä jäljittelivät useat
hänen aikalaisensa ja seuraajansa. Myöhempi
draamalliseen vakuuttavaisuuteen pyrkivä
aikakausi käänsi terävän arvostelunsa M:n useissa
teoksissa ilmenevää sentimentaalisuuteen
taipuvaa melodisuutta vastaan. Nykyisellä ajalla on
tästä huolimatta jälleen opittu antamaan an-

Moses Mendelssohn.

Felix
Mendelssohn-Barthuldy.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:47 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/6/0153.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free