Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Menelik ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
287
Mengs—Menninkäiset
288
(1905), »Volkspolitik" (1906, myös suomeksi:
„l\ansanpolitiikka"). J. F.
Mengs. Anton Raphael (1728-79), saks.
taidemaalari. Toimi v:sta 1749 Dresdenin
hovimaalarina, v:sta 1754 Rooman Capitoliumilla
olevan maalausakatemian johtajana, kutsuttiin
1761 Madridiin hovimaalariksi ja oli v:sta 1776
kuolemaansa saakka Roomassa. Opiskeli ensin
tanskalaissyntyisen, Dresdenin hovimaalarina
toimineen isänsä Ismael M :n johdolla ja jo v:sta
1741 Roomassa, jossa piti esikuvinaan varsinkin
Rafaelia ja Correggioa sekii antiikin taidetta.
M. oli ekliktinen uusklassillisuuden tienraivaaja,
joka ystävänsä Winckelmannin henkeen tavoitti
»klassillista" tyyliä koettamalla sulattaa yhteen
antiikin ja reuesanssin mestareista saamiaan
vaikutuksia, mutta hänen taiteensa, jolla
aikanaan oli suuri vaikutusvalta, ilmaisee vain
tyhjää, teennäistä ihanteellisuutta ja persoonatonta
akateemista korrektisuutta. Rooman Villa
Al-bani’ssa oleva kattofresko „Apollo ja muusat"
on hänen pääteoksensa, jonka lisäksi hän on
maalannut freskoja Vatikaanin kirjastoon ja
Madridin hoviin. Dresdeuissä ovat hänen
useimmat taulukuvansa, joista monet, kuten ,,Amor
teroittaa nuoltaan", ovat pastelleja ja
muotokuvia. M. sepitti myös esteettis-taiteellisia
kirjoituksia. E. R-r.
Meng-tse (»mestari Meng", lat. Menciux)
(380-289 e. Kr.), kiinal. siveydenopettaja, synt.
Santung-maakunnassa. Ollen Konfutsen ehdoton
ihailija hän kehitti tämän oppeja niin hyvin
perhe- kuin valtioelämään nähden. M. oli syvästi
vakuutettu ihmisluonnon hyvyydestä ja vakuutti,
että ihmisen mieli taipuu itsestään hyvään
niinkuin vesi luonnostaan juoksee alaspäin. Pahuus
ja rikokset riippuvat huonosta kasvatuksesta. M:n
opit sisältää hänen mukaansa nimitetty kirja:
„Meng-tse", jota kiinalaiset pitävät suuressa
arvossa. E. K-a.
Menhad (Clupea 1. Alosa menliadcn) on pieni,
sillin sukuun kuuluva kala.’ joka
Pohjois-Amerii-kan itärannikolla on suurenmoisen kalastuksen
esineenä. Pääasiallisesti siitä valmistetaan öljyä,
mutta sitä käytetään myöskin ravintona ja
lan-noitusaineena pelloilla. P. B.
Menhir, obeliskin tapainen muistokivi,
jollaisia tavataan Länsi-Euroopassa pronssikaudella, ks.
Esihistorialliset ajanjaksot, palsta
815.
Meniliitti, harmaan- tai ruskeanvärinen
opaalin muunnos, jota tavataan merkeli- ja savikivissä
Menilmontanfissa Pariisin lähellä ja
Weiss-kirchenissä Määrissä, ks. Opaali. P. E.
Meningitis (kreik. mcnir]ks - aivokalvo) ks.
Aivokalvontulehdus ja
Selkäydintä u d i t.
Menippos (lat. i[eni’ppus), kreik. kyynillinen
filosofi ja satiirikko 3:nnelta vuosis. e. Kr.,
syntyperältään syyrialainen ja kertomuksen mukaan
alkujaan orja, sepitti n. 270 e. Kr. 13 kirjaa
käsittävän teoksen, missä hän vuoroin vakavasti,
vuoroin leikkisästi ja käyttämällä sekaisin
suorasanaista ja runopukuista esitystä ivaili ja
kritikoi milloin mitäkin, käyden m. m. epikurolaisten
kimppuun. M :ta on roomal. kirjallisuudessa
jäl-jitellvt m. m. Varro („Saturæ Menippeæ"),
kreikkalaisessa m. m. Lukianos. [Wildenow, ,,De
Me-nippo Cynico" (1881), Wachsmuth, »Sillographo-
rum græeorum reliquiæ" (1885).] — Myös eräs
kuuluisa ransk. valtiollinen ivakirjoitelma 16 :nnen
vuosis. lopulta, »Satire Ménippée", on saanut
nimensä M:n mukaan. E. R-n.
Meniskus (kreik. mcni’skos = kuuliut). 1.
Hienossa pillissä olevan nesteen kupera tai kovera
pinta (ks. Hiushuokoisuus);
kover.in-kupera linssi. — 2. Luuston eri osien välissä
oleva rustolevv. — 3. Kuvapatsaiden pään päällä
säätä ja likaantumista vastaan muinoin käytetty
levyutapainen metall suojus. U. S:n.
Menken, Gottfried (1768-1831), saks.
teologi ja kirkonmies. M., joka tunnustukseltaan oli
reformeerattu, vaikutti v:sta 1811 kuolemaansa
asti pappina Bremenissä. Oppisuunnaltaan hän
oli raamattuteologi ja Bengelin oppilas. Hänen
saarnansa ovat laadultaan Raamatun selittämistä,
jossa hänellä oli harvinainen taito. Psykologinen
syventyminen raamatullisiin henkilöihin antaa
hänen puheilleen voimakkaasti rakentavan
luonteen. Vaikkakin M. oli järkeisuskon ankara
vastustaja, ei hän kuitenkaan liittynyt
puhdasoppisiin, vaan kulki varsinkin sovinto-opissa omia
teitään, ollen monessa suhteessa teologisesti
v. Hofmannin edeltäjä. Hänen kootut teoksensa
(7 os.) julkaistiin 1858 seurr. Suomeksi on
ilmestynyt »Profeetta Elias". E. K-a.
Mennander, Kaarle Fredrik (1712-86),
Upsalan arkkipiispa, oppinut, synt. Tukholmassa
suom. vanhemmista, tuli 1728 ylioppilaaksi
Turussa, tutustui Linnéhen ja pääsi hänen
läheiseksi ystäväkseen; tuli 1746 fysiikan (s. o.
yleisen luonnontieteen) professoriksi Turkuun; on
sen suunnan huomattavimpia edustajia, joka
va-paudenajalla harrasti luonnontieteiden tutkimista
varsinkin niiden käytännöllistä hyötyä
silmälläpitäen. M. vihittiin 1746 papiksi ja pääsi 1757
Turun piispaksi. Osoitti virassaan suurta
toimeliaisuutta, piti useita pappiskokouksia, teki
tiheään tarkastusmatkoja, paransi kouluoloja,
perusti sairaalan y. m. Hänen aikanaan
julkaistiin uusi parannettu suomenkielinen
raamatunkäännös. Turun yliopiston sijaiskanslerina hän
erikoisesti piti huolta tästä laitoksesta. Otti osaa
kaikkiin valtiopäiviin v:sta 1756 kuuluen
hattu-puolueeseen, tuli 1773 raamatunkomissionin
jäseneksi. V. 1775 M. nimitettiin arkkipiispaksi ja
Upsalan yliopiston sijaiskansleriksi. M. julkaisi
useita puheita ja kirjoitelmia (m. m. Ruotsin
kirjakauppaoloista, väenlisäyksestä,
pappiskokouk-sista) ja luonnontieteellisiä tutkimuksia (hänen
johdollaan pidettiin 73 akateemista väittelyä).
M. suosi myös historian tutkimusta. M:n
kirjeenvaihdosta, jota säilytetään Tukholman
ku-nink. kirjastossa, on H. Schiick julkaissut M:n
ja hänen poikansa K. Fr. Fredenheimin (ks. t.)
toisilleen kirjoittamat kirjeet. G. R.
Menninkäiset 1. m ä n n i n k ä i s e t, pieniä
henkiolentoja, joiden luultiin oleskelevau toisten
mukaan vuorilla ja yksinäisillä paikoilla, toisten
mukaan kirkkojen ja asumusten läheisyydessä,
vieläpä haudoissa; näitä näkyy käsitetyn
ihmisille verraten suopeiksi tai ainakin muita
peikkoja vähemmän vaarallisiksi. M. ilmeisesti eivät
alkujaan ole muuta kuin vainajien henkiä, joiden
tässä muodossa katsottiin jatkavan vainajien
olemusta. Sanan oletetulle tai mahdollisesti
oletettavalle germaanilaiselle alkuperälle ei tunnu
olevan riittävästi perustusta; sitä vastoin sa-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
