- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
299-300

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mercure ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

Suuret suolanpitoisuuden muutokset tapahtuvat
hyppäyksittäin M:ssa; nopeimmat muutokset
ilmenevät vaakasuorassa suunnassa. M:sta alkaen
pohjoiseenpäin kelpaa merivesi hätätilassa juotavaksi.
Talvella M. menee tavallisesti jäähän, usein se
jäätyy niin lujasti että tavaraliikennettä
välitetään sen poikki Suomesta Ruotsiin. Suomen
puolella sijaitsevat Norrskärin ja Valsöarnen
välähtelevät loistomajakat M:n etelä- ja pohjoissuussa.
Melkein keskellä on M:n l. Snipanin loistolaiva.
Ruotsin puolella on m. m. Holmögaddin ja Stora
Fjäderäggin loistot.        J. E. R.

2. M. l. Norrskär, loistomajakka
Merenkurkun eteläosassa läntisellä Norrskärillä, n. 55 km
länsiluoteeseen Vaasan kaupungista, n. 22 km
etelälounaaseen Snipanin matalikolla sijaitsevasta
Merenkurkun loistolaivasta; näyttää 1
voimakkaamman valkean välähdyksen jota seuraa 2
heikompaa; valaisumatka 16,8 engl. penink.,
valonkorkeus vedenpinnasta 32 m, perustasta 21,5 m;
valovoima (Hefner-yksiköissä): voimakkaamman
valon 171,000, heikomman 42,000. Rak. 1848.
Luotsiasema. Ilmatieteellinen asema.        L. H-nen.

Merenrantasinappi ks. Caki1e maritima.

Merens ks. Merjalaiset.

Merentutkimukset ks. Meri.

Merenvaha (sepio1iitti), talkin sukuinen
kivennäinen, jonka kemiallinen kokoomus on
H4Mg2Si3O10. Se on tiivis, himmeäkiiltoinen,
kellertävän valkea aine; kovuus 2; om.-p. 2 tai
vähän alhaisempi. Se tuntuu käteen rasvaiselta
ja tarttuu kieleen, on vaikeasti sulava ja
hajaantuu happojen vaikutuksesta. M. on varsin
harvinainen, mutta käytäntönsä vuoksi yleiseen
tunnettu. Sitä tavataan nuorissa sedimenttimuodostumissa
serpentiinikallioiden läheisyydessä
Eski-Sherin tasangolla Vähässä-Aasiassa,
Negropontessa, Hrubschitzissa Määrissä y. m.
Esiintymistapa osoittaa, että se on serpentiinin
muuttumistulos. Ainetta käytettiin jo vanhalla ajalla
koruastioiden valmistukseen, ja yhä vieläkin siitä
valmistetaan piipunkoppia ja muita
pikkutavaroita.        P. E.

Merežkovskij [-o´-], Dmitrij
Sergejevitš
(s. 1866). ven. kirjailija, joka on liikkunut
monella eri alalla. Kriitikkona hän on esittänyt
usein hyvinkin omintakeisia ajatuksia
etydeissään venäläisistä ja länsieurooppalaisista
kirjailijoista („Ikuiset matkatoverit” ja „Nykyisen ven.
kirjallisuuden alennustilan syistä”). Runoilijana
hän on käännellyt klassillisia runoteoksia ja
sepitellyt omia runoja yleisinhimillisistä
aiheistä (runoelma „Usko”). Enimmin suosittu ja
onnistunut M. on historiallisten romaanien
kirjoittajana. Kuuluisin on hänen historiallinen
trilogiansa, jonka muodostaa kolme sisällisesti
yhteenkuuluvaa, tekijän keinotekoisesti toisiinsa
yhdistämää romaania: „Jumalien kuolema”
(Julianus Luopio), „Ylösnousseet jumalat” (myös
suom.) ja „Antikristus”. Yhdistävänä aatteena
niissä esiintyy pakanuuden ja kristinuskon
taistelu. M:n tuotannossa on huomattava taipumus
uskonnolliseen metafysiikkaan, symbolismiin ja
nietzscheläisyyteen.        V. J. M-kka.

Mergeli ks. Merke1i.

Mergelikangas, tav. puuvillakangas, jonka
pintaan on liimaamalla kiinnitetty merkelijyviä
tai jauhoa. Käytetään metallipintojen
kiilloittamisessa.        E. .J. S.

Mergulus alle ks. Jääkyyhkynen.

Mergus ks. Koskelon suku.

Meri on oikeastaan yksi yhtenäinen
vedenpinta, joka ohuempana tai paksumpana kerroksena
(hydrosfääri, vesipallo) ympäröi kiinteätä
maanpalloa (litosfääri), ja jonka ympärillä taas
ilmapiiri (atmosfääri) leviää. Tässä suuressa
valtameressä maanosat ovat ikäänkuin saaria, sillä
suhde meren ja mantereen välillä on 71,7:28,3 eli
2,54:1. Eteläisellä pallonpuoliskolla on meren
pinta suhteellisesti laajempi (81 %) kuin
pohjoisella (60,6 %). Jos kääntää pallokartan niin,
että seutu Uudesta-Seelannista etelään on
näköpiirin keskellä, näemme meripuo1ipallon,
jolla on enimmin vettä ja vähimmin maata.
Vastakkaisella puoliskolla, jonka keskipisteenä on
Ranska, on sekä maita että meriä ja sanotaan
mannerpuolipalloksi (vrt. kuvia art.
Maa). Meren ylivalta mantereeseen nähden käy
vielä selvemmäksi kun tiedetään, että merien
tilavuus on noin 1,300 milj. km3, mannermaan
merenpinnan yläpuolella olevan ainoastaan 100
milj. km3. Jos koko litosfääri olisi ihan tasainen,
peittäisi sitä noin 2,400 m:n paksuinen vesikehä.
Helpomman yleiskatsauksen vuoksi jaetaan
kuitenkin maapallon suuri valtameri viiteen
valtamereen: Atlantti 79,8 milj. km2 eli 2,6
kertaa Afrikka, Intian valtameri 74 milj. km2,
Iso valtameri l. Tyynimeri 165,7 milj.
km2 eli jotenkin yhtä paljon kuin maapallon
kaikki mantereet ynnä Aasian pinta,
Pohjois-Jäämeri 15,3 milj. km2 ja Ete1ä-Jäämeri
20,5 milj. km2. Rajat näiden välillä ovat
paikoittain mielivaltaisia. Valtameristä mantereiden
lomiin ja rannikoille pistäviä lahtia sanotaan
välimeriksi, jos ne ovat kahden tai
useamman maanosan välillä, sisämeriksi, jos ne
ovat maanosien sisässä (Itämeri), rantameriksi,
jos suuren lahdenpoukaman suussa on
sulkeva saarijono j. n. e. Pienempiä merienosia
ovat poukamat, lahdet, vuonot, selät,
salmet j. n. e. Syntyyn nähden puhutaan
vajoamismeristä (Punainen-meri) ja
valtausmeristä (Pohjanmeri) y. m. M:n
pohjalla on, samaten kuin maanpinnallakin,
epätasaisuuksia, vaikkei niin suuria kuin maalla.
Siellä näet eivät vaikuta rapautuminen ja
kulutus. Tavallisesti on m:n pohjalla laajoja
tasankoja, siellä täällä altaita ja nuorten
vuorijonojen lähellä usein äkkisyvänteitä.
Mantereiden ulkopuolella huomataan tavallisesti
vielä n. s. manner1aaka, jolla m:n syvyys
on 100-200 m. Sen ulkopuolella on
kaltevuuskulma usein suurimmillaan ja siellä alkaa
syvämeri. Mannerlaa’alla on n. s.
matala-meri. Syvyysmittauksien nojalla on konstruoitu
n. s. isobaatteja eli syvyyskäyriä,
jotka yhdistävät paikkoja, joilla on sama syvyys.
Suurimmat syvyydet ovat usein lähellä rantoja,
äkkisyvänteissä. Syvin tähän asti tunnettu kohta
on 9,788 m Filippiinien itäpuolella. Koko
valtameren keskisyvyys on laskettu 3,500 m:ksi. Ison
valtameren keskisyvyys sivumerineen on 3,800 m,
ilman niitä 4,100 m. Välimeret ovat
suhteellisesti syviä (Euroopan Välimeri 1,450 m), sisä- ja
rantameret tavallisesti matalia (Itämeren
keskisyvyvs ainoastaan 70 m, Pohjanmeren 90 m) ;
vajoamismeret ovat tavallisesti syvempiä kuin
valtausmeret. M:n pohjan tasaisuuteen vaikuttaa

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:40 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0162.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free