- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
305-306

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Merihärkä ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

kuin pelastuspalkka ja muut kustannukset on
maksettu.        A. Ch.

Merihärkä ks. Simput.

Meri-ilmasto ks. Ilmanala.

Meriitti (ransk. mérite, < lat. merē´ri =
ansaita), ansio, virka-ansio. — Meriteerattu,
ansioittunut, ansiollinen.

Merijoki ks. Pien-Merijoki ja Suur-Merijoki.

Merijärvi. 1. Kunta, Oulun l., Saloisten
kihlak., Pyhäjoen-Merijärven-Oulaisten
nimismiesp.; kirkolle Oulaisten rautatieasemalta 20 km.
Pinta-ala 207,3 km2, josta viljeltyä maata (1910)
3,508 ha (siinä luvussa luonnonniityt 2,924 ha).
Manttaalimäärä 18 7/48, talonsavuja 163,
torpansavuja 26 ja muita savuja 2 (1907). 1,995 as.
(1912); 308 ruokakuntaa, joista maanviljelystä
pääelinkeinonaan harjoittavia 219 (1901). 200
hevosta, 1,063 nautaa (1910). — Kansakouluja 1
(1913). Säästöpankki. — Teollisuuslaitoksia:
Carl Haglundin mylly ja sahalaitos sekä
Veljekset Tanskan mylly ja sahalaitos (kaikki Pyhän
koskessa Pyhäjoessa). — 2. Seurakunta,
konsistorillinen, Kuopion hiippak., Kalajoen
rovastik.; Pyhäjoen emäseurakuntaan kuulunut
saarnahuonekunta perust. 1779, sai oman
saarnaajan 1781, tuli kappeliksi 1821; määrättiin
erotettavaksi omaksi khrakunnaksi sen. päät.
24 p:ltä toukok. 1895, päätös astui voimaan 1 p.
huhtik. 1909. Kirkko puusta, rak. 1781.
        L. H-nen.

Merikaali ks. Crambe maritima.

Merikadetti, merikadettikoulun oppilas, vrt.
Kadetti.

Merikanto, Oskar (s. 1868), urkutaiteilija
ja säveltäjä, on laajoissa piireissä ja
monipuolisesti vaikuttanut maamme musiikkielämään.
Opiskeltuaan kotimaassa pianon ja urkujen soittoa
hän oli valtion stipendillä 1887-88 Leipzigin
konservatorissa soitannollisia opinnoitaan
jatkamassa sekä myöhemmin vuoden Berliinissä.
Ollut opettajana Helsingin urkurikoulussa v:sta
1889 sekä Musiikkiopiston ensimäisenä
urkusoiton opettajana v:sta 1906. Toiminut Helsingin
Johanneksen kirkon urkurina v:sta 1892 ja sitä
ennen kauemman aikaa Vanhan kirkon v. t.
urkurina. Tehnyt lukuisia konserttimatkoja
urkurina ja pianistina niin hyvin kotimaassa kuin
ulkomaillekin, käyden kerran Ameriikassakin.
Ollut johtajana kotimaisessa oopperassa sekä
useilla laulu- ja soittojuhlilla, on kiitetty ja
paljon käytetty konserttisäestäjä. Sävellyksistä on
ennen muuta mainittava ensimäinen
suomenkielinen ooppera „Pohjan neiti” (1899) sekä toinen
„Elinan surma” (1910); sitäpaitsi kantaatti
kuorolle ja orkesterille Snellmannin
100-vuotisjuhlaan, kuvaelmamusiikkia ja musiikki useihin
näytelmiin („Tukkijoki”, „Juhannustulilla”,
„Merimiehet”), melodraama „Herran laulu”, urku-,
piano- ja viulukappaleita sekä suuri joukko
yksin- ja kuorolauluja. Varsinkin ovat hänen
yksinlaulunsa pianon säestyksellä saavuttaneet suuren
suosion ja levenemisen. Ollut
musiikkiarvostelijana „Päivälehdessä” sekä „Helsingin Sanomissa”.
Julkaissut suomen- ja ruotsinkielellä piano-,
urkuharmooni- ja pedaalikoulun sekä suomentanut
Merkelin urkukoulun ja Locherin selostuksen
urkuäänikerroista ja niiden äänivärityksestä.
        O. K.

Merikarhu ks. Korvahylkeet.

Merikartta l. merikortti, kartta, jolle on
kuvattu meriä tai erityisiä vesistöjä ja niiden
osia ja joka näyttää rantapiirteet saarineen ja
luotoineen, karit, matalikot, veden syvyyden ja
virtavuuden, luoteen ja vuoksen suuruuden,
pohjan laadun sekä purjeväylät, erilaiset majakat,
merimerkit ja rantamilla olevat merimerkkeinä
käytetyt kukkulat, rakennukset y. m. s. Sitäpaitsi
on m:lle aina merkitty ilmansuunnat ja tiedot
kompassin väärinnäytöksestä.

Vanhimmat m:t ovat peräisin 1300-luvun
alkupuolelta. Ne olivat pienikokoisia
yleissilmäyskarttoja ja perustuivat sekaviin, ristiin rastiin
vedettyihin konstruktsioniviivoihin ilman mitään
oikeata projektsionia (ks. Karttaprojektsioni).
Kartat olivat luonnollisesti vallan
puutteellisia, ja vasta senjälkeen kun
teoreettisesti oikeat projektsionitavat tulivat tunnetuiksi,
alettiin laatia käyttökelpoisempia karttoja.
Nykyään tehdään m:oja erilaatuisia tarkoituksia
varten erisuurissa mittakaavoissa. Yleiskartat ja
purjehduskartat kuvaavat pienissä mittakaavoissa
kokonaisia meriä ja vesistöjä, rannikkokartat ja
erikoiskartat erityisiä purjeväylän kohtia ja
satama-alueita suuremmassa koossa. Kartat ovat
tavallisesti painetut yksinomaan mustalla, paitsi
majakkain ja valosignaalien merkit ja niiden
valopiirin laajuus, jotka ovat useimmiten
osoitetut luonnollisella värillään. Syvyydet merkitään
kartoille numeroilla, matalammat syvyydet
sitäpaitsi eri asteisina mustalla pilkutuksella.
Pohjan laatua osoittavat erityiset kirjainlyhennykset,
merivirtain suuntaa ja nopeutta nuolet ja
numerot. Erisyvyiset laivareitit ja muut kartan
osoittamat seikat ovat merkityt omilla sopivilla
merkeillään.

M:t laaditaan tavallisesti n. s. Mercatorin
projektsionissa (ks. Karttaprojektsioni),
koska tämä on ainoa projektsionilaji, jota
käyttäen määrätyssä ilman- tai kompassin suunnassa
suoraan kuljettu matka on kartallakin suorana
viivana.

Karttain laatimiseen tarvittavat mittaus- ja
kartoitustyöt sekä karttain julkaisun ja
kunnossapidon toimittavat kussakin maassa erityiset
viranomaiset. (ks. Merikarttalaitos.)

M:hin liittyvinä ja niitä täydentävinä
julkaistaan merenkulkijain tarpeeksi myöskin
yksityiskohtaisia, erikoiskartoilla varustettuja selityksiä
purjeväylistä.        O-i O.

Merikarttalaitos, merikarttain (ks. t.)
laatimiseksi tarvittavain hydrografisten mittausten
ja kartoitusten sekä merikarttain julkaisuun ja
kunnossapitoon kuuluvain töiden toimittamista
varten asetettu erityinen virallinen laitos. —
Aluksi laativat ja julkaisivat merikarttoja
yksityiset asianharrastajat, mutta jo aikaisin
huomattiin tarpeelliseksi ottaa näiden merenkulun
helpottamiseksi ja turvaamiseksi tärkeiden
apuneuvojen hankkiminen valtion huoleksi. Niinpä
Ruotsissa jo Kustaa I aikana palkattiin
virallisia luotseja, joiden velvollisuutena oli tuntea ja
viitoittaa purjehdusväylät. 1600-luvulla
julkaistiin ensimäiset varsinaiset merikartat, ja
1700-luvulla perustettiin erityinen luotsilaitos, jonka
tehtävänä oli, paitsi laivain luotsausta, myöskin
m:ta koskevain töiden toimittaminen. Suomen
jouduttua Venäjän yhteyteen perustettiin 1812

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Mon Jul 4 09:15:40 2016 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0165.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free