- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
311-312

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Merikrotti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

312

Merimiespappi—Merioikeusjulistus

318

Merileijona ks. Korvahylkeet.

Merileopardi ks. Hylkeet.

Meriliikenne ks. Laivaliikenne.

Merililjat (Crinoidea) ovat »nimmäkseen
merien suurimmissa syvyyksissä eläviä, pitkällä
ni-velikkäällä varrella pohjaan kiinnittyneitä
piikkinahkaisia (ks. t.); vain harvat niistä liikkuvat
vapaasti lähempänä merenpintaa, mutta
nämäkin ovat nuorempina olleet varrellisia.
Nivelik-käät haarat (5-10) ovat pitkät ja ohuet,
lonkero-maiset. sulkamaisesti haaraantuneet ja sisäänpäin
(ylöspäin olevaa suuaukkoa kohti) taipuneet.
Peräaukko on lähellä suuaukkoa. M. ovat hyvin
kauniinvärisiä ja muistuttavat siten pohjalla
kasvavia kukkasia. ■— Nykyään elävät m.
muodostavat vain kuihtuvan haaran ennen muinoin,
etenkin paleozooisella kaudella mahtavasta ja
runsasmuotoisesta ryhmästä. Kuva ks.
Piikkinahkaiset. ’ P. B.

Merilinnun suku (Oidemia) kuuluu sotkan
heimoon. Takavarpaassa on vahva räpyläliuska.

Nokka leveä, tyvi
kapeampi kuin litteä kärki,
nokan tyvellä usein pyöreä
kyhmy. Nokan kynsi
leveä. Koiraan puku on aina
joko kokonaan tai osaksi
musta, naaraan
tummanruskea. Sukuun kuuluu
vain kolme lajia, joista
kaksi pesii vesien
rannoilla Suomessakin.
Pilkkasiipi (O. f usea) on
helposti tunnettavissa
valkeasta siipipeilistään ja punaisista,
mustaräpy-läisistä jaloistaan. Se asustaa pesimisaikaan
paitsi Lapissa ja Pohjois-Suomessa myöskin
Suomen- ja Pohjanlahden, Laatokan ja monen
Keskisuomenkin järven rannoilla. Merilintu 1.
meriteiri (O. nigra), jonka koiras on muuten
pikimusta, paitsi että yläleuan keskellä on
keltainen täplä. Koivetkin ovat mustanruskeat.
Merilintu pesii suurin määrin, samoinkuin
pilkkasiipikin, palearktisen alueen pohjoisosissa,
meillä Lapissa ja Pohjois-Suomessa yleisenä.
Muissa osissa Suomea ja etelämpänä, Välimeren
seuduissa asti matkalintuna. V a 1 k o n i s k
a-merilintu (O. perspicillata) on
Pohjois-Ame-riikassa tavattava laji. Joskus se eksyy
Eurooppaankin ja on tällöin muutamia kertoja saatu
Suomessakin. — Merilintujen pesät ovat
useimmiten lähellä rantaa heinikossa tahi pensaan
alla. Munat, joita on 8-10, ovat kellanvalkeita.
— Syövät simpukoita ja kotiloita, äyriäisiä,
pikkukaloja ja marjoja. Liha huonoa,
raanin-makuista. Munat ovat maukkaita ja höyhenet
ja untuvat erinomaisia. Rauhoitettuja
maaliskuun 1 pistä elokuun 1 iseen, paitsi
merensaaristossa, jossa niitä saa ampua lennon (soitimen)
aikaan ja kuvilta. E. TV. S.

Merilohi ks. Lohi.

Merilokki ks. Lokit.

Merilukit (Pycnogonida, Pantopoda) ovat
merien levillä asustavia, ulkomuodoltaan lukkeja
muistuttavia niveljalkaisia, joitten asema
eläintieteellisessä järjestelmässä on ratkaisematta.
Nykyään toiset tutkijat katsovat niitä
hämähäkki-eläimiksi (ks. t.), toiset pitävät niitä joko
erikoisena niveljalkaisten luokkana tai vievät ne äy-

riäisiin. Min ruumiissa on nelinivelinen
eturuu-mis ja niveletön, raajaton, peräti pieneksi
surkastunut takaruumis. Eturuumiin ensi nivelen
neljästä raajaparista, joista kolme ensimäistä
myös saattavat puuttua, toimii ensimäinen
sakseen päättyen tartuntaelimenä, toinen
tunnustelu-elimenä, kolmas uroksilla munien kantoelimenä.
neljäs, edellisiä paljoa pitempi raajapari on
käyntijalkoja. Eturuumiin kolmessa muussa
nivelessä on kullakin pari erittäin pitkiä
käynti-raajoja. joten käyntijalkoja on kaikkiaan neljä
paria, kuten hämähäkkieläimillä. Suolesta lähtee
pitkälle raajoihin tunkeutuvia umpiputkia. Mi ja
tavataan kaikissa merissä paitsi Itämeressä ja
sen osissa. Ruotsin länsirannikolta tunnetaan
niitä 7 lajia. T. TT. J-i.

Merilä, talo, venesatama ja matkailijamaja
Utajärvellä Oulujoen rannalla Pyhäkosken vlä
puolella.

Meriläinen, Heikki (s. 1847), pohjalainen

kansankirjailija ja taikojen kerääjä, syntyisin
Sotkamosta. Ensimäisen kaunokirjallisen
tuotteensa, kertomuksen ,.Eräs tavallisimpia
sunnuntaita nuoruudessani", M. sepitti 1886. V. 1888
ilmestyi ,,Korpelan Tapani", eräs Min parhaita
tuotteita, jossa hän kuvailee omaa
nuoruuttaan; sitten seurasivat ,.Pietolan tytöt" (1862).
„Kahleeton vanki" (1898), „Huutolaistyttö" (1899)
ja „Korpelan seppä" (1909). Sitäpaitsi M. on
julkaissut Kajaanin Lehdessä y. m. koko
joukon kertomuksia. Teostensa aiheet M. on
ottanut etupäässä kotitienooltaan, jonka elämän
kuvaajana hän onkin parhaiten onnistunut. Hänen
luomillaan on ansiona rikasvivahteinen, mehevä
kieli, sujuva esitystapa ja luonnonkuvausten
havainnollisuus, mutta niitä haittaa varman muoto
aistin puute. Taikojen keräilijänä M. on
uranuurtaja. Ensi keräyksensä hän teki kesällä 1880
ja jatkoi tätä työtään sitten useana vuonna,
etenkin (Suom. kirj. seuran stipendiaattina) vv.
18S8-90. Näissä asioissa hän vaelsi ristiin
rastiin Vienan Karjalan ja Keski- ja
Pohjois-Pohjanmaan, jopa ulottaen matkansa Venäjän.
Suomen, Ruotsin ja Norjan Lappiinkin.
Keräys-tensä tuloksena hän lähetti Suom. kirj. seuralle
noin 3,000 taikaa, joiden joukossa oli
loitsujakin, sitäpaitsi joukon satuja, arvoituksia, runoja
ja uudempiakin lauluja. [V. Tarkiainen,
„Kansan-kirjailijoita katsomassa"i Lauri Merikallio, „H. M.
taikojen kerääjänä". Jouko-albumin I vihossa.]

L. M.

Merimade ks. K i v i n i 1 k k a.

Merimaalaus (ruots. marinmåbiing)
tarkoittaa sitä maisemamaalauksen lajia, jonka
varsinaisena esitysaiheena on meren kuvaaminen joko
yksinään tai rannikkoineen, majakoineen,
aluk-sineen y. m. varteenottamalla vaihtelevia
ilma-ja valosuhteita. Min kehitys liittyy mitä
lähimmin maisemamaalaukseen (ks. t.). Itsenäisenä
taiteenliaarana m. esiintyy vasta 1600-luvulla.
jolloin etelämaista „herooista" suuntaa edustaa
romanttisen intohimoinen it. maalari Salvator
Rosa (1615-73), kun taas min pääasiallisimmat
kehittäjät ovat 1600-luvun holl. mestarit, esim.
Jan van de Capelle, Simon de Vlieger ja Willem
van de Velde, jotka Pohjanmeren kuvissaan
tyynen tunnelmamaalauksen ohella tavoittavat
verraten realistista luonnonmukaisuutta.
Huomattavin mm harjoittaja 1700-luvulla on runsaasti

Pilkkasiipi.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0168.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free