- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
313-314

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Merimakkarat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

314

Merimiespappi—Merioikeusjulistus

318

ulkonaisia vaikutuskeinoja käyttävä ransk.
Jo-sepli Vernet. V:n 1800 vaiheilla työskentelee
Englannissa nerokas merimaalaaja Turner, ja
vuosisadan keskivaiheilta alkaen on m :11a ollut
lukuisasti harjoittajia melkein kaikissa
Euroopan taidemaissa. Suomen taiteessa ovat m :n
edustajina esiintyneet Lindholm, Toppelius,
Kleineh y. m. E. B-r.

Merimakkarat (Eolothuria) ovat pitkäveteisiä,
matomaisia piikkinahkaisia (ks. t.); toisessa

päässä niillä on
pitkien, usein
haa-raisten lonkeroiden
ympäröimä suu,
toisessa peräaukko;
ruumis on usein
hiukan litistynyt,
ja eläin liikkuu
siten sivu pohjaa
vastaan
käännettynä eikä, kuten
muut
piikkinahkaiset, suu alaspäin.
Alapuoli
(vatsa-puoli) on vaaleampi
kuin yläpuoli ja
varustettu 3:11a
päästä päähän
kulkevalla imujalka-rivillä, jotnvastoin
imujalat kahdessa
yläpuolisessa
rivissä ovat
surkastuneet. M. ovat siis
kaksikylkisiä
eläimiä. Ulkonaiuen
kalkkipanssari on
melkein hävinnyt,
siitä on vain
pieniä pyörän-, ankkurin- tai muunmuotoisia
kalkki-kappaleita ihossa jäljellä. Lihaksisto, joka
läheisesti liittyy ihoon, on erittäin vahva: sen
muodostavat eläimen pituus- ja
poikkisuun-nassa kulkevat lihaskimput. Suoli, joka
tekee suuren mutkan ruumiinontelossa ja on kalvolla
iholihaksistoon kiinnittynyt, päättyy
kloaakki-laajennukseen, johon parilliset monihaaraiset
putket, n. s. vesikeuhkot, avautuvat. Vesikeuhkot
täyttyvät aika ajoin puhtaalla vedellä ja
toimivat siten eläimen hengityseliminä. Kloaakin
yhteydessä on m:Ila myöskin kapeita
umpilisäkkeitä, n. s. Cuvier’n elimiä, jotka ovat
jonkinlaisia puolustuselimiä, eläin kun voi työntää ne
ulos peräaukostaan. Nielua ympäröi sekä
vesiputkiston rengasputki (jonka yhteydessä
huomataan surkastunut kivikanava) että verisuoniston
ja hermoston nielurenkaat. Näistä lähtee, kuten
kaikilla muillakin piikkinahkaisilla, viisi
säde-haaraa ruumiin takaosaan asti. Pariton tai
kahdesta osasta muodostunut sukupuolirauhanen
avautuu ruumiin etupäähän, lähelle suuta. —
M. jaetaan kahteen lahkoon: Pedata ja Apoda-,
edellisillä on vatsapuolella imujalkoja,
jälkimäisiltä, jotka meren pohjamudassa liikkuvat
matojen tavoin, nämä puuttuvat. Keitettyjä ja
kuivattuja tai savustettuja m:ita käytetään
Kiinassa ja Japanissa trepangin nimellä
mausteena ja ravintona. Kuva ks.
Piikkinahkaiset. P. B.

Merimakkara avattuna. T
suulon-kerot, tm rengas-, lm
pitkittäis-lihaksia, tvr rengasputki, st
kivikanava, g sukupuolirauhanen. d
suoli, vh, dh verisuonia, m-, tw
vesikeuhkot, cl kloaakki, a peräaukko,
cu Cuvier’n elimet, ng vesiputkia.

Merimasku. 1. Kunta, Turun ja Porin 1.,
Mynämäen kihlak., Rymättylän-Merimaskun
ni-mismiesp.; kirkolle Naantalista n. 8 km, Turusta
n. 33 km. Pinta-ala 45,s km2, josta viljeltyä
maata (1910) 921 ha (siinä luvussa
luonnonniityt 11 ha). Manttaalimäärä 30 "/„, talonsavuja
56, torpansavuja 4:i ja muita savuja 192 (1907).
1.013 as. (1912); 257 ruokakuntaa, joista
maanviljelystä pääelinkeinonaan harjoittavia 144
(1001*). 135 hevosta, 541 nautaa (1910). —
Kansakouluja 1 (1913). Säästöpankki. -—
Luonnonnähtävyyksiä: Kaanaan vuori. — 2. Seurakunta,
Turun arkkihiippak., tuomiorovastikuntaa; ollut
ennen Maskun kappelina, siirretty 1577 (kun.
käskykirj. 29 p:ltä jouluk.) Naantaliin
kuuluvaksi kappeliksi, jollaisena se 011 vieläkin
toistaiseksi, vaikkakin määrätty eroamaan omaksi
khrakunnaksi (sen. päät. 22 p:ltä marrask. 1904).
Kirkko puusta, rak. 1726. [J. Sjöros,
»Muinaismuistoja Mynämäen kihlakunnasta" (Suomen
mui-naism.-yhd. aikak. VIII, siv. 144-48).]

L. H-rten.

Mérimée [■më/], Prosper (1803-70), ransk.
runoilija ja kirjailija, valitsi asianajajan uran,
mutta harrasti enemmän valtiollista
sanomalehti-miehentointa ja kirjallisuuden viljelemistä. V.
1831 M. tuli ministeri kreivi d’Argout’n
kabinetti-sihteeriksi, sittemmin Ranskan
historiallisten muistomerkkien ylitarkastajaksi, 1853
senaattoriksi ja 1858 keis. kirjaston uudesta
järjestämisen johtajaksi. Keisarikunnan kestäessä hän
seurusteli kotiystävänä Tuilerioissa ja Napoleon
III:n sortuminen lienee jouduttanut hänen
kuolemaansa. M. perusti runoilijamaineensa
kahdella tekijään nähden salaperäisellä julkaisulla;
toinen niistä oli muka kokoelma ranskannettuja
esp. draamoja nimeltä »Thèätre de Clara Gazul,
comédienne espagnole" (1852), joka on täynnä
alkuperäistä luontoa kaipaavaa romantillista
va-paudentuntoa; toinen oli olevinaan »illyrinlainen"
runokokoelma „La Guzla" (1827). ’Edellisellä
näistä teoksista M. joudutti romantismin voittoa.
M:n muista teatterikappaleista ovat mainittavia
„La Jacquerie, scènes féodales" (1828), jonka
aiheena on 1300-luvun suuri talonpoikaiskapina, ja
’komedia „Don Quichote, ou les deux héritiers"
(1850). Lajiltaan mestarillisia ovat M:n
novellit, kuten „Colomba" (1841), »Mätes Faleone",
»Carmen" (1847, Bizet’n tunnetun oopperan
libreton lähde), »La dame de piqué". Oivallinen
on niinikään M:n historiallinen romaani
»Chroni-que du règne de Charles IX" (1829; sen mukaan
on kirjoitettu teksti Meyerbeerin oopperaan
»Hugenotit"). M:n historiallisista teoksista
ansaitsevat mainitsemista »Ilistoire de Don Pèdre I,
roi de Castille" (1848), »Études sur 1’histoire
romaine" (1844) ja ..Les faux Démétrius" (1852).
M:n silmämääränä oli estää omaa persoonaansa
kuvastumasta teoksissaan; hänen esityksensä on
selvä ja hillitty, marmorisen kylmä, hänen
kielensä yksinkertainen, koruton, sattuva; kaikeu
tämän nojalla voi häntä pitää Ranskan
romantikkojen klassikkona. |Filon, »M. et ses amis"
(1894); »Merimée" (Les grands écrivains
fran-gais. 1898). Täydellisen luettelon laajasta
Mé-rimée-kirjallisuudesta antaa H. P. Thieme
teoksessa »Guide bibliographique de la littérature
francaise de 1800 ä 1906" (1907).] J. H-l.

Merimerkki, esine, joka asemansa ja uiko-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:47 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/6/0169.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free