Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Merimakkarat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
315
Merimiespappi—Merioikeusjulistus
318
muotonsa perusteella varoittaa vaaroista ja ohjaa
väylälle merenkulkijoita. M:t saattavat olla
huomattavia luonnonesineitä taikka ihmisen joko
varta vasten tai muuten teettämiä rakenteita;
ne voivat olla joko maalla tai meressä, vrt.
Luotsi- ja majakkalaitos. F. W. L.
Merimetson suku (Fhalacrocorax), kuuluu
melajalkaisiin; tuntomerkit: päänpituinen, kapea,
koukkupäinen nokka, pieni
leukapussi ja pyöreäpäinen,
hyvin tankea pyrstö, johon
voivat nojata istuessaan.
Sieraimia ei ole. Merimetso
(Ph. carbo) on 85-100 cm:n
pituinen, pääväri musta tahi
mustanruskea,
metallinhohtoinen, kurkku valkea,
kesä-puvussa rinnassa ja
vatsassa valkeaa. Nuorten
lintujen alapuoli on
vaaleanruskea tahi harmaa. — Merimetsot pesivät
merien rannoilla, kareilla ja luodoilla tahi jyrkillä
kallioilla, lintuvuorten alaosissa joukottain.
Poikaset jäävät pesiinsä siksi kunnes ovat
lentokykyisiä. Kalastelevat meressä ja syövät
tavattomasti, ollen näin sangen vahingollisia.
Sukeltaessaan käyttävät siipiään apuna. Merimetso, jota
muuttoaikoina, enimmäkseen syksyllä usein
tavataan Suomen sisäosissakin, on levinnyt hyvin
laajalle pesien kaikissa maanosissa, Euroopassa m. m.
Jäämeren, Atlantin, Pohjanmeren ja
Kaspianmeren rannikoilla sekä paikoin sisämaassakin.
Pohjoisilta pesimispaikoiltaan se muuttaa talveksi
etelään, niinpä eurooppalaiset kauas Afrikan
rannoille äärettömin joukoin. Merimetso on
taloudellisesti arvokas höyheniensä, muniensa ja
erittäinkin hienonhienon, harmaan (kynityn)
untuva-nahkansa takia. Kiinalaiset käyttävät
kesytettyjä ja opetettuja merimetsoja kalastuksessa. —
Toinen laji, karimetso (Ph. graculus), joka
asustaa m. m. Varanki-vuonossa, on merimetson
näköinen, mutta pienempi, pituus 66-75 cm;
kevätpuvussa on otsassa pystytöyhtö.
Levenemis-alue Pohjois-Jäämeri ja Atlantin pohjoisosat.
E. 1V\ S.
Merimies, merta kulkevien alusten miehistöön
kuuluvien laivamiesten ammattinimi. Ulkomaille
kulkevien alusten laivaväen pestaamisesta on
olemassa erikoisia määräyksiä. Niinpä on palkka ja
tehtävät tarkoin määrättävät sekä välipuhe
meri-mieshuoneessa (ks. t.) tutkittava ja
merimiesluet-telolla vahvistettava. Jos pestaus tapahtuu
ulkomailla, on sovitut ehdot kirjoitettava
merimies-luetteloon ja konsulin tai muun viranomaisen
vahvistettava. Palveluksen alkaessa m. on
oikeutettu saamaan yhden kuukauden palkan tai myös
1lt koko palkasta, jos se on koko matkaa varten
määrätty. M:n velvollisuus seurata alusta kestää
korkeintaan kaksi vuotta viimeisestä
merillekir-joittamisesta lukien, ellei muuten ole sovittu;
kolmen vuoden kuluttua hän kaikissa tapauksissa
on irtisanomisen kautta oikeutettu pääsemään
palveluksesta vapaaksi.
Merimieshuone, Suomen satamakaupungeissa
toimiva virasto, joka ohjesäännön mukaisesti
luihtik. 30 p:ltä 1874 kokoo piirinsä aluksista
ja merimiehistä tilastotietoja, toimittaa meriväen
pestaukset ja päästökatselmukset sekä huolehtii
avunannosta paikkakunnan puutetta kärsiville
merenkulkijoille ja heidän omaisilleen, mikäli
laitoksen varat sen sallivat. F. IF. L.
Merimieskoti, useimmiten hyväätekevässä
tarkoituksessa ylläpidetty hoitola, jossa
merenkulkijat maissa ollessaan kohtuliinnasta saavat
täys-hoidon. F. 117. L.
Merimieskoulu, yksiosastoinen ammattikoulu,
jossa valmistetaan päälliköitä sellaisiin
sisävesi-ja rannikkoaluksiin, joilla on oikeus kuljettaa
enintään 99 matkustajaa. Suomessa on
merimies-kouluja m. m. Sortavalassa, Koivistolla,
Savonlinnassa, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa
suonien-, sekä Turussa ja Loviisassa ruotsinkieliset.
F. W. L.
Merimiesluettelo (ruots. sjömansrulla),
meri-mieshuoneen laatima asiakirja, josta ote seuraa
aluksen mukana, ja joka ilmoittaa kaikki
laivaväkeen kuuluvat henkilöt sekä kunkin
palkka-y. m. pestauksessa sovitut ehdot. F. IV. L.
Merimieslähetys on se kristillisen kirkon
toiminta, joka tarkoittaa huolenpitoa merimiehistä,
lähinnä omista kansalaisista vieraissa satamissa
ja vierailla merillä, mutta myöskin niistä
merimiehistä, jotka kulkevat oman maan satamissa.
Ollen suunnattuna lähinnä oman kirkon jäseniin
ja joka tapauksessa, harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta, kristittyihin on m. s i s ä lähetystointa
siinäkin tapauksessa, että sitä harjoitetaan
ulkomailla. Lähinnä se tarkoittaa merimiesten
hengellistä hoitoa. Sitä varten lähetetään suuriin
satamapaikkoihin, joissa paljon laivoja käy,
pappeja ja maallikoitakin m.-saarnaajiksi. He
pitävät jumalanpalveluksia, käyvät merimiehiä
etsimässä laivoissa, sairaaloissa, merimiesten
majapaikoissa, jopa vankiloissa, kapakoissa j. n. e.
Tätä tarkoitusta varten rakennetaan myös
kirkkoja ja kokoushuoneita. Myöskin muissa
suhteissa m. pyytää antaa merimiehille kaikkea
mahdollista apua ja tukea: välitetään rahalähetyksiä
ja muutakin yhteyttä kotimaahan, talletetaan
merimiesten rahoja, hankitaan lukusaleja ja
koteja merimiehille, jopa välitetään heille paikkoja
j. n. e.
M. on saanut alkunsa Englannista, jossa 1818
perustettiin »British and foreign sailors society"
(Brittiläinen ja ulkomaalainen merimiesseura).
joka vieläkin on suurimpia m.-seuroja. Muista
Englannin m:istä on mainittava anglikaanisen
kirkon piirissä työskentelevä ,.The missions to
seamen" (Merimieslähetys). Englannista m.-aate
on levinnyt Euroopan mannermaalle. Saksassa
J. H. Wichern kyllä kehoitti tähän työhön, mutta
vasta verrattain myöhään, viime vuosisadan
jälkipuoliskolla, ryhdyttiin huomattavammin tähän
toimeen. Skandinaaviassa on m:n asiaa ajanut
ennen muita norj. pappi J. C. Storjohann, joka
matkusteli eri maissa m:n asiaa ajamassa.
Norjassa perustettiin m.-seura 1864. ja on sen työ
laajin Pohjoismaissa, mikä on luonnollista
siihenkin nähden, että norj. merimiehiä on
enemmän kuin muita. Pohjois-Ameriikassa alettiin
m.-toiminta n. 1830.
Suomessa perustettiin m.-seura mainitun
Storjohannin käynnin johdosta Suomessa v. 1874.
Aluksi oli sen toiminta verrattain laimeaa, niin
että vasta 1880 uskallettiin lähettää ensimäinen
merimiespappi, Elis Bergroth, Englantiin.
Sittemmin sen toimi laajentumistaan on
laajentunut, niin että nykyään on m.-asemia seuraavissa
Merimetso.
Nuori koiras.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
