- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
323-324

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Meripelastus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

323

Meripeninkulma—Meripihkakoristeet

toimi ou vanhin Englannissa, missä jo 1824
perustettiin The royal national institution for
the preservation of life from shipwreck.
Samoihin aikoihin perustettiin samanlaisia yksityisiä
yhdistyksiä Ranskaan ja Alankomaihin.
Toiminta lamautui kuitenkin pian. V. 1853
muodostettiin Englannin suurin meripelastusseura
The royal national life-boat institution, jonka
pääomat nykyään ovat n. 1 milj. puntaa.
Seuralla oli 1909 272 pelastusvenettä, 4
pelastus-moottorialusta. 4 pelastushöyryvenettä sekä yli
300 rakettiasemaa. — Alankomaiden
suurin meripelastusseura on Nord- en
Zuid-Hol-landsche redding-maatscliappij, jolla on 28
pelastusasemaa. Toinen huomattava seura ou
Zuid-Hollandsche maatschappij tot redding van
ship-breukelingen. — Belgiassa meripelastustoimi
on valtion huostassa (11 asemaa). —
Ranskassa valtio ei ollenkaan kajoa
meripelastustoimintaan. Siitä huolimatta se on maan
pitkällä ja vaarallisella rannikolla erittäin hyvin
järjestetty. Tärkeimmät meripelastusseunt ovat
La société centrale de sauvetage des naufragös
ja La société des hospitaliers sauveteurs bretons.
Sitäpaitsi on seuroja Marseillessa, Bordeaux’ssa,
FTävressa y. m. Näiden järjestöjen keskusliittona
on Fédération des sociétés de sauvetage.
Yhteensä näillä seuroilla on 700-800
hengenpelastus-asemaa. — Espanjassa meripelastus on
yksityisen seuran huostassa (62 asemaa). -—
Portugalin meripelastusseura on valtion
valvonnan alainen (n. 30 asemaa). — Italiassa
toimiva meripelastusseura ei ole sanottavan
elinvoimainen (9 asemaa). — Kreikassa ei vielä
1911 ollut järjestettyä toimintaa tällä alalla. —
Saksassa muodostettiin 1865 koko maata
käsittävä Gesellschaft zur Rettuug Schiffbrüchiger,
jolla 1908 oli 128 pelastusasemaa, niistä 80
Itämeren rannikolla. —Tanskassa
meripelastustoimi on erittäin tehokkaasti järjestetty; se on
.siellä meriministeristön alainen valtionlaitos.
V. 1910 oli 56 asemaa. Uhkaavalla säällä
asetetaan vahteja Jyllannin länsirannikolle (tätä
vahtipalvelusta varten oli 1909 163
telefoniase-inaa). — Norjassa toimii 1891 perustettu
Norsk selskab til skibsbrudnes redning.
Vakinaisia pelastusasemia ei ole, vaan sen sijaan 21 pur
jehtivaa pelastusalusta (sJcuiter), jotka risteilevät
vaarallisimmilla vesillä. — Ruotsissa toimii
1907 muodostettu Svenska sällskapet för räddning
af skeppsbrutna, joka heti sai haltuunsa
meren-kulkuyhdistyksen aikaisemmin ylläpitämät
pelastusasemat. Seuralla ou nyt 5 täydellistä
asemaa. — Venäjällä perustettiin 1872 Keis.
hengenpelastusseura, jolla on n. 150
pelastusasemaa.

Suomen meripelastusseura perustettiin
Helsingissä keväällä 1897; se ylläpitää 3
pelastusasemaa. Kolme haaraosastoa: Vaasan,
Uudenkaupungin ja Lappeenrannan. Vuotuinen
valtio-apu 10,000 mk. Raha-asiat 1912: varoja Smk.
49,074:02, menopuoli Smk. 12,853:77, joista
vakinaisia hengenpelastusasemien ylläpitoon Smk.
8,803 :70. vrt. Meripelastus.

Meripeninkulma = l’:n pituus
päiväntasaajalla = ’/« maant. peninkulmaa = 1,852 m,
kaikkien sivistyskansojen matkamitta merellä.

U. S:n.

Meripihka (saks. nimi Bernstein, joka johtuu

muiuaissaks. börnen = palaa), hartsimainen,
läpinäkyvä tai läpikuultava aine, väriltään
hunajan-keltainen, ruskea tai punainen, usein vaalea ja
samalla samea. Kovuus on 2-2,5, om-p. 1-l,i.
Aine on siis hyvin vähän vettä raskaampi, ja
merivedessä se usein kelluu pinnalla. N. 287°
lämpötilassa se sulaa ja sytytettynä palaa
kirkkaalla liekillä synnyttäen miellyttävää hajua,
jorka vuoksi sitä ennen käytettiin
suiisutus-aiceena. Kuivatislattaessa m:sta kehittyy
m.-happoa (ks. t.), eetterisiä öljyjä ja liartsiaineita;
jäljelle jää alkoholiin liukenematonta hartsia,
joka on m:n pääainesosana. M. on nykyään
sukupuuttoon kuolleiden varhaistertiääristen
havupuiden (Pinus succinifera y. m.) pihkaa, ja sitä
tavataan valuneina puikkoina, tippoina ja
palleroina, aivan kuten pihkaa nykyajan havupuissa.
Siinä on runsaasti hyvin säilyneitä kasvien ja
eläinten jäännöksiä, varsinkin pikku eläimiä,
kuten muurahaisia ja muita hyönteisiä, jotka ovat
tarttuneet ja peittyneet pihkaan sen valuessa
puusta. M:ssa säilynyt fauna ja floora on
hyvin rikas; tunnetaan n. 2,000 hyönteislajia ja
yli 100 kaksisirkkaista kasvia. Useimmat
muodot ovat nykyään elävien kaltaisia, mutta lajit
ovat säännöllisesti sukupuuttoon kuolleita. —
M:n pää-löytöpaikka on Kurisches Haffin
lounaispuolella oleva Samlandin niemimaa. Sitä on enim
män n. s. sinisessä maassa, joka muodostaa 1,5-3 m
vahvan vaakasuoran kerroksen eoseeniin
kuuluvassa glaukoniittihiekkakivessä, minkä päällä on
nuorempia tertiääri- ja kvartaarikerrostumia.
Sininen maa on muutamia metrejä merenpinnan
alapuolella. Rannan edustalla se merenpohjassa
päättyy maanpintaan, ja siitä myrskyt
irroitta-vat lohkareita, jolloin m:aa ajautuu rantaan,
mistä sitä kootaan. Pohjastakin sitä sukeltajat
nostavat, mutta kaikkein runsaimmin sitä
saadaan maalta käsin kaivoksista. Samlandin m
lisäanti tuottaa n. 1 ’/2 miljoonaa saksanmarkkaa
vuosittain. M:aa tavataan vähissä määrin pitkin
Itämeren rannikkoa ja Tanskassa. Suomestakin
sitä on kerran löydetty Ingarskilan kylästä
Inkoosta. Tänne sitä nähtävästi meri on tuonut
etelästäpäin. M:n kaltaista fossiilista pihkaa
tavataan vielä Sisiliassa, Espanjassa ja Birmassa.
— M:sta valmistetaan monenlaisia koruesineitä.
Läpinäkyvät muunnokset ovat halutuimpia.
Vähemmän kauniista kappaleista valmistetaan
m.-happoa sekä eräänlaista vernissaa. Aine oli
tunnettu jo vanhalla ajalla, ja sen kreikkalaisesta
nimestä elektron sähkö on saanut nykyään
kansainvälisen nimensä eleklrisiteetti. M:ssa nim.
hankaussähkö ensimäiseksi huomattiin. P. E.

Meripihkahappo esiintyy meripihassa, josta
sitä saadaan tislaamalla. Sitä muodostuu
vähäisissä määrin myöskin alkoliolikäymisessä. Omena
happo ja viinihappo ovat oksimeripihkahappoja,
joista pelkistämällä saadaan m:oa. M. kiteytyy
värittöminä prismoina, liukenee veteen ja
muodostaa liukoisia suoloja, joita sanotaan
suksi-naateiksi. Käytetään lääkeaineena ja
valokuvauksessa. J. V.

Meripihkakoristeet ovat esihistoriallisena
aikana olleet erittäin suosittuja ja haluttuja
esineitä. Paleoliittisella kiviajalla ei niitä vielä
tavata, mutta neoliittisella kivikaudella m. ovat
jokseenkin yleisiä, etenkin Itämeren rannalla.
Suomesta tunnetaan 6 senaikuista meripihka-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0174.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free