- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
343-344

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mermnadit ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

343

Merthen-Mesa

344

ri]le. jolloin siihen myös kopioidaan
rasteri-verkko (ks. A 111 o t y p i a). Syövytys suoritetaan
kuten yleensä kliseitä valmistettaessa. Kuva
esiintyy silinterissä syvennettynä ja rasteri
muodostaa syvennettyjen pisteiden väliseinät.
Painaminen tapahtuu siten, että puhdistusveitsi
pyyhkii painolaatan pinnasta värin, jolloin
ras-teriverkon aiheuttamat väliseinät estävät
puh-distusveistä vajoamasta syvennyspisteisiin.
Mer-tensin menetelmä on tehnyt mahdolliseksi
yhdistää syvennyspainon kohopainoon, vieläpä
rotat-sionikoneeseen, jolloin loputon paperi juoksee
sy-vennyspainokoneesta suoraan sen yhteydessä
olevaan rotatsionikoneeseen.

Merthen [rtten], Eva (1723-1811), „Suomen
herttuatar", Turun pormestarin Karl M:n
tytär; herätti Pikku vihan aikana
kauneudellaan ja älyllään ven. ylipäällikön James Keithin
(ks. t.) huomiota ja joutui läheiseen
suhteeseen tämän kanssa; seurasi Keithiä ensin (1743)
Venäjälle ja sitten (1747) Preussiin. Eva M:n
ja Keithin onnellinen avioliitto ei koskaan
tullut vihkimisellä vahvistetuksi. Keithin
kuoleman jälkeen Eva M. meni naimisiin
preussil. virkamielien J. D. v. Reichenbachiu kanssa
Stralsundissa, jossa eli loput ikäänsä. Hänen
kohtaloistansa on Z. Topelius saanut aiheen
novelliinsa „Suomen herttuatar".

Merthyr Tydfil [mäpa-tidvil] 1. M. T y d v i 1,
kreivikunnan muodostava kaupunki
Etelä-Wale-sissa, Taff-joen varrella, usean rautatien
risteyksessä, 40 km luode-pohjoiseen Cardiffista; 72 km2,
80,999 as. (1911; 1901 50% puhui engl. ja vvalesin
kieltä, 7% ainoastaan viimemainittua). — M. T.
on suurimmaksi osaksi säännöttömästi rakennettu,
huomattavia rakennuksia vailla oleva, yksinomaan
rautateollisuutta ja kaivostyötä harjoittava kaup.
Se sijaitsee rikkaassa rauta- ja kivihiilialueessa;
1700-luvun alussa M. T. oli mitätön kylä, 1759
sinne perustettiin ensimäinen suuri rautatehdas.
Nykyään M. T:ssä on m. m. liki 20
masuunilai-tosta, ja se on alallaan Britannian
huomattavimpia. E. E. K.

Meru (masain kielellä Ol-dönjö orok = „musta
vuori"), vielä toimiva tulivuori Saksan
Itä-Afrikassa, 65 km länsi-lounaiseen Kilima Ndzarosta.
Kaksi huippua, 4,730 ja 3,700 m yi. merenp. M:n
löysi Rehmann 1848.

Merulius ks. Lattiasieni ja
Lahoaminen.

Merulo, Claudio (1533-1604), it. säveltäjä,
jonka teokset ovat vanhimpia itsenäisen
urku-tyylin muistomerkkejä. Toimi urkurina
Bres-ciassa, Venetsian Markuskirkossa 1557-86 ja
sen-jälkeen Parman hovissa, sitäpaitsi myöskin
urkujenrakentajana sekä musiikkikustantajana
(1566-71). Sävelsi myös madrigaaleja, motetteja
ja messuja. I. K.

Merv. 1. Keidas Venäjän Turkestanissa,
Kara-kum-erämaan eteläosassa, n. 4.900 knr. M:n
muodostaa Traanin reunavuorilta tuleva Murgab-joki,
joka täällä jakaantuu moneen haaraan ja vihdoin
häipyy erämaahan. Maa on kuuluisa
viljavuudestaan, mutta vaatii keinotekoista kastelua, joka
suoritetaan kanavaverkon avulla. Ilmasto kuiva
(v:ssa sataa n. 130 mm), kesä kuuma, sateeton
(3-5 mm), talvi kylmä, pakkaseen nääntyy usein
karjaa kymmenintuliansin. Asukkaat ovat
turk-meeneja; harjoittavat etupäässä karjanhoitoa

(lampaita, kameleja, lehmiä, hevosia).
Maanviljelys tuottaa kaikenlaista viljaa, puuvillaa,
hamppua y. m., mutta on sangen alkuperäistä.
Taka-Kaspian rautatie sekä siitä etelään lähtevä
haara-rata kulkee M:n kautta. -— M. ympäröivine
erä-maaseutuineen vastaa Taka-Kaspian
hallintoalueeseen kuuluvaa M:n piiriä, 125.862 km2, 125,200
as. (1911). — M. mainitaan jo Zend-Avestassa
(Mouru) ja persialaisissa nuolenpääkirjoituksissa
500 e. Kr. (Margu); myöhemmin se tunnetaan
nimellä Margiana. M:n kohtalo on ollut hyvin
vaihteleva; alinomaa se on vaihtanut hallitsijaa, usein
sitä on hävitetty. Nestoriolainen arkkipiispa asui
M :ssä 400-luvulla, 646 se joutui arabialaisten
käsiin ja kehittyi heidän keski-aasialaisen valtansa
tukipisteeksi. Turkmeenit tulivat M:iin
1000-luvulla. V. 1221 Tsingis-kaanin poika Tulai
valloitti M:n, jolloin 1’/3 milj. henkeä sanotaan saa.
neen surmansa. Vasta Timurin pojan Salirohin
aikana M. toipui tuhostaan. Sittemmin M. oli
milloin itsenäinen, milloin kuului jollekin
naapurivaltiolle. V. 1883 venäläiset sijoittivat
sotaväenosaston M:iin ja seur. v. heimopäälliköt
tunnustivat Venäjän ylivallan. — 2. Vanha M.
(Arev-M., ven. Starvi-M.), M:n ent. pääkaup.
on nyk. 40 km2 laaja rauniokasa Murgabin
itäisen päähaaran varrella. — 3. Uus i-M. (ven.
Novyj-M.), M:n piirikunnan pääkaup., Murgabin
ja Taka-Kaspian rautatien varrella; 8,727 as.
(1897), turkmeeneja, armeenialaisia, venäläisiä
y. m. M. on verrattain siististi rakennettu,
syntyi Venäjänvallan vhteydessä. Kauppa melkoinen.

E. E. K.

Mervi (ruots. M e r v i s, alkuaan Merivesi),
maatila Hattulan pitäjän M:n kylässä Vanajan
juovan länsirannalla 5 km:n päässä Parolan
asemalta. Laivaliike Hämeenlinnasta. Tila
käsittää nyk. Alastalon ja Ylöstalon allodisäterit
sekä 2 muuta taloa, yhteensä 2,7n
manttaalia. 361 ha. — M:n kylä mainitaan jo 1462.
1500- ja 1600-luvuilla oli kylässä useampia
taloja aatelisten hallussa, m. m. Fleming-, Dufva-,
Grön-, Kruus-, Tott- ja Vildeman-suvuilla.
Sittemmin omistivat M:n kartanon Birckholtzit,
joilta se naimisen kautta siirtyi 1728
Blåfjeld-suvulle pysyen sen hallussa v:een 1801.
Viimemainitulta suvulta tila joutui niinikään naimisen
kautta lääninsihteeri O. G. Utterille (v:een 1863),
häneltä oston kautta lääninsihteeri O. Idestamille
(v:een 1882), tältä samoin oston kautta kauppias
J. F. Grönlundille, jonka perillisiltä tilan nyk.
omistaja agronoomi Gösta Alander sen osti 1911.
Päärakennus 011 1700-luvun lopulta, myöhemmin
uusittu. A. Et.

Mesa 1. meseta (mon. mcsas, mesetas; esp..
= pöytä, laaka), ylätasankoseutu, joka on
syntynyt siten, että juokseva vesi alkuaan yhtenäiseen
ylätasankoon on uurtanut syviä, jyrkkäseinäisiä
kuiluja, jotka eristävät ylätasangon lohkoihin.
M:n tavallisesti tasainen pinta on enimmäkseen
kovempaa vuorilajia (basalttia y. m.), alemmat,
yleensä vaakasuorat kerrokset ovat pehmeämpiä.
Suurenmoisimmat m.-alueet syntyvät siellä missä
vesirikkaat joet juoksevat sateettomien
ylätasan-kojen halki (Pohjois-Ameriikassa Colorado-joen
alueella). Yleensä m.-alueita on paljon
Pohjois-ja Etelä-Ameriikassa, siellä täällä muissa
maanosissa. Euroopassa Pyreneitten-niemimaalla.

E. E. K.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:28:47 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/6/0184.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free