- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
349-350

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Mesohippus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

349

Mesohippus—Mesopotamia

350

suuteen liittyneet liinsigootit, joille heidän
piispansa Ulfilas käänsi Raamatun. Vielä
500-luvulla mainitsee Jordanes mesogoottilaisen
siirtokunnan asuneen Nikopolin seuduilla.
Germaanilaisten kansain aikaisemmassa sivistyshistoriassa
m. ovat näytelleet tärkeätä osaa. ./. ./. M.

Mesohippus (kreik. mesos = keskellä oleva, ja
hippos = hevonen), hevosen kehityssarjaan
kuuluva 3-varpainen muoto oligoseenikaudelta.

V. A. K-io.

Mesokefaali (kreik. m esos = keskellä oleva, ja
lcephalë’ = pää), sellaisen pääkallonmuodon
nimitys, jonka leveys on 75,1-79,9 <f0 pituudesta, vrt.
Brakykefaali, Dolikokefaali sekä
Pääkallo.

Mesoliitti (kreik. m esos = keskellä oleva, ja
IHlios = kivi), väritön, kuituinen
zeoliittimine-raali, joka sisältää vaihtelevissa suhteissa
natro-liitin ja skoletsiitin aineksia, ollen vedenpitoinen
natrium-kalsiumalumosilikaatti, ja on
kidemuodoltaan hyvin skoletsiitin näköinen, mutta
tri-kliininen. Esiintyy emäksisten laavavuorilajien
onteloissa. P. E.

Mesoliittinen aika (kreik. mesos = keskellä
oleva, ja lithos = kivi), nimitys, jota väliin
käytetään paleoliittisen ja neoliittisen kiviajan
raja-ajasta, jolloin, mammutin aikoja kuoltua
sukupuuttoon, peurakin oli vetäytynyt pohjoiseen ja
hirvi oli Euroopan eläinmaailman ominaisin eläin.
Tältä ajalta ovat m. m. ,,kokkenmodding"it.

A. il. T.

Mesonyx, paleont., sukupuuttoon kuollut
alku-petoeläinsuku, edustajia tavattu
Pohjois-Amerii-kan eoseeni- ja oligoseenikerrostumista.

Mesopotamia (kreik. Mesopotami’ä, < mesos
^keskellä oleva, ja potamos = joki) on Tigriin ja
Eufratin välisen maan Aleksanteri Suuren ajalta
lähtien käytetty yleisnimitys. M. siis ulottuu
Karadza Dagliin (Mons Masius) ja Ttlr Abdinin
vuorilta, joitten eteläpuolella (n. 37° 30’ pohj.
lev.) Eufrat ja Tigris laskeutuvat tasangolla,
Kurnan luo, missä virrat yhtyvät Satt-el-arabiin.
Tämä laaja alue jakautuu kahteen
maantieteellisessä suhteessa aivan erilaiseen osaan, joitten
väliraja on Bagdadin kohdalla, missä virrat
lähestyvät toisiansa 35 km:n etäisyydelle ja missä
muinoin kulki n. s. Median muuri Hitin tienoilta
Opiin päin. Tätä eteläosaa eli Kurnasta
Bagdadiin jatkuvaa alluviaalitasankoa, joka
vastaavanhan ajan Babyloniaa (Akkadia) ja Kaldeaa,
sanotaan nykyään arabialaiseksi Irakiksi (ks.
Irak-Arabi) eikä se kuulu M:aan
ahtaammassa merkityksessä. Varsinainen M., nyk. el
Dzezira, s. o. „saari", muodostaa Bagdadin,
Dze-ziret ibn Omarin ja Biredzikin välisen n. 100.000
km2 suuruisen melkein kolmikulmaisen alueen.
Assyrialaisten maantieteellisessä nimistössä M.
kuului SOri maahan, joka näkyy säilyneen Syyria
nimenä. Egyptiläisten Naharna, joka on sukua
Raamatun Aram Naliaraim nimelle, tarkoittaa
ainakin osaksi samaa aluetta. M. on yleensä
erämaantasankoa, joka pohjoisessa on n. 350 m
meren yläpuolella ja alenee etelään päin ollen
Bagdadin tienoilla ainoastaan 50 m merta
ylempänä. Tärkeimmät joet ovat, paitsi Tigris ja
Eufrat, jälkimäisen sivujoet Balikh ja Khabur,
joka jakaa Pohjois-M:n kahtia. Itäisessä osassa
on Sindzar vuori ja läntisessä osassa Dzebel
Abdal’aztz. Näillä vuorilla kasvaa vielä metsää.

Muinaisajalta ainakin Pohjois-M. oli paljoa met
säisempi. Sen eläimistöön kuuluivat elefantti,
leijona, villi aasi, gaselli, strutsi y. m.
Babylonialaisten ajalta aina arabialaisten aikakauteen
saakka asutus oli tiheä, viljelys yleinen ja kult
tuuri korkealla kannalla. Vasta turkkilaisvallan
aljettua 1500-luvulla M. joutui nykyiseen
autiotilaan. Kasvullisuutta ja viljelystä nykyään
tavataan pääasiallisesti vain vuorien rinteillä ja
jokien varsilla. Hedelmättömin on eteläosa, minkä
paimentolaisina elävät beduiinit pitävät
hallussaan. Siinä ovat huomattavimmat paikat
nafta-lähteistään kuuluisa Hit (ass. It) ja Ana (Anatho,
ass. Anat), molemmat Eufratin varrella.
Pohjois-M:ssa oli asutus kohdistunut Khaburin ja
Ba-likhin laaksoihin, missä lukemattomat rauniot
ovat todisteena vanhasta viljelyksestä.
Ainoastaan parissa paikassa on toimitettu arkeologisia
tutkimuksia. A. H. Layardin Khaburin
keski-juoksulla sijaitsevassa Arbanissa, M. von
Oppen-heimin (1899) Khaburin lähteen tienoilla
Räs-el-’ain’issa (Teli Halaf) ja Chesney’n Arslan
Tasissa Serudziu luona paljastamat
kuvanveis-tokset, siivekkäät sonnipatsaat, leijonan- ja
ju-malankuvat, hunnulla peitetyn Aseran kuva ja
muut muinaisesineet näkyvät ainakin osaksi
olevan heettiläistä alkuperää esiassyrialaiselta ja
esiaramealaiselta ajalta, minkä tähden
muutamissa ilmenee egyptiläistä vaikutusta. Ne ovat
todisteena muinaismesopotamialaisesta
kulttuurista, jonka kukoistusaika näkyy jatkuneen 3 :nnen
vuosituhannen lopulta 2:sen vuosituhannen keski
vaiheille saakka. Vielä 1400-luvulla e. Kr.
Khabur-virran ympäristö ja suurin osa
Pohjois-M:aa Assur kaupunkeineen oli heettiläiseen
kansanryhmään kuuluvan ja arjalaisten kuningasten
hallitseman mitanin-kansan (ks. Mitani)
hallussa. Tämä Babylonian ja Egyptin kanssa tasa
arvoinen mesopotamialainen suurvalta hajosi n.
1300 paikkeilla, jolloin suuri osa M:aa joutui
Assyrialle. Samaan aikaan rupesivat
heettiläisten alueelle M:aan tunkeutumaan aramealaiset
heimot, jotka sitten muodostivat pääosan M:n
väestöä kunnes arabialaiset valloittivat maan.
Nykyinen väestö on edelleen arabialainen paitsi
joku määrä turkkilaisia ja kristittyjä
syyrialaisia ja pohjoisimmassa osassa armeenialaisia ja
kurdeja. Seleukidien aikana Khaburin ja Eufratin
välinen maa muodosti Osroëne valtakunnan, jonka
pääkaupunkina oli Edessa (ks. t.), luoteeseen
vanhan Harranin (ks. t.) raunioilta. Tärkeimmät
muut kaupungit olivat Serudz, Eufratin varrella
Apamea, nyk. Biredzik, etelämpänä Thapsacus
(Raamatun Tifsakh), joka osoitti Salomonin valta
kunnan itärajaa ja Ksenophonin ajalla oli tärkeä
Eufratin ylimenopaikka, Balikhin suun lähellä
Aleksanterin perustama Nicepliorium. jolle kei
sari Leo antoi nimen Leontopolis (nyk. Rakka),
ylempänä Balikhin varrella Ichnae ja nykyisen
ed Dërin eteläpuolella Khaburin suulla Circesium
(nyk. Karkisija). Alisen Khaburin seutukunnan
nimi oli kreikkalaisilla Gausanitis, ass. Guzanu,
hepr. Gozan; sinne Assyrian kuningas Raamatun
mukaan siirsi osan Samarian asukkaita.
Khaburin ja Tigriin välisessä M: n osassa si jäit
-sevat Tör Ahdin vuoriston eteläliepeellä
Maidin, mistä 20 km päässä lounaaseen
Tigrano-certan rauniot, ja Nisibin (Nisibis. ass. Nasiptna,
kreik. Antiochia Mygdonia), mitkä kaupungit, kun

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0187.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free