- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
361-362

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Messumarkkinat ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

361

Messu markkinat—Messu-uhri

by") ; kivikirkon valmistuttua alettiin kokoM:n
seutua nimittää »Kivikirkoksi" (ruots. »Messuby
Stenkyrka") erotukseksi Pirkkalasta ja seu
puukirkosta. Vv. 1540 ja 1541 (Agricolan
Registe-rissä) mainitaan M:n kuuluvan kappelina
Pirkkalaan; viimemainitusta se erotettiin omaksi
emäseurakunnaksi ’1, 1636. M:stä ovat itsenäisiksi
khrakunniksi eronneet Teisko ja Tampereen
kaupunkiseurakunta. Nykyinen kirkko tiilestä,
valmistui 1879. [E. Aspelin, »Messukylän ja
Hauhon kirkot" (Suom. muinaism.-yhd. aikak. VII) ;
A. O. Ileikel, »Kertomus Pirkkalan kihlakunnan
muinaisjäännöksistä" (Vet. soc. bidrag n:o 38,
siv. 65-69); Tampereen Sanomat (»Messukylän
numero"), 1910, n:o 257.] L. U nen.

Messumarkkinat ks. Markkinat.

Messupaita ks. Messupuku.

Messupappi, pappi, joka toimittaa messua
(ks. t.). Katolisena keskiaikana oli m. m. Turun
tuomiokirkossa 4-10 alempaa pappia, joiden
toimena oli alttarien ääressä laulaa sielumessuja;
he olivat erityisemmässä merkityksessä m:eja
(chorales). — M :ksi sanotaan yleensä nykyään
pappia, joka jumalanpalveluksessa toimii liturgina
(ks. t.), erittäinkin sellaista, joka laulamalla voi
esittää (messuta) liturgiassa esiintyvät,
veisattaviksi tarkoitetut kohdat (»messut"). 17. P.

Messupuku, puku, jota jumalanpalvelusta
(messua) toimittava pappi toimessaan käyttää.
Vanhimpana aikana ei näytä olleen käytännössä
mitään erityistä papinpukua, ei
jumalanpalveluksissa. eikä niiden ulkopuolella. Mutta sikäli
kuin papistoa alettiin pitää erityisenä,
maallikoista erotettuna säätynä, tuli myöskin eri
puvun käyttäminen yleiseksi. M:n mallina on
nähtävästi ollut vanhana aikana yleisesti käytetty
puktikuosi, joka papeilla jäi käytäntöön,
erittäinkin jumalanpalveluksessa, vielä sen perästä kuin
kansainvaelluksen jälkeen yleinen pukukuosi
muuttui. Vanhin säilynyt m:n kuva on n. v:lta
560. Sittemmin on varsinkin molemmissa
katolilaisissa kirkoissa sekä armeenialaisessa y. m.
itämaisissa kirkoissa tarkoin määrätty, mitä
pukuja eri pappisvirkani koitajain eri
tilaisuuksissa tulee käyttää. Yleensä on varsinainen m.
erittäin loistava, kullalla ja hopealla kirjailtu.

Roomalais katolisessa kirkossa käytettävän m :n
tärkeimmät kappaleet ovat: alba eli messupaita,
laaja, miltei maahan asti ulottuva liinainen
valkea paita, sekä siihen kuuluva niinikään
liinainen vyö (cingulum); casula eli kasukka
(»messu-haka"), messupaidan päälle pantava kullalla tai
hopealla kirjailtu, hihaton vaate, tavallisimmin
silkistä tai sametista tehty ja noudattamalla n. k.
liturgisia värejä, jotka vaihtelevat eri
juhla-aikain mukaan kirkkovuodessa; stola, joka
alkuaan oli pitkä valkea viitta, mutta joka
sittemmin on supistunut kapeahkoksi nauhaksi, joka
ulottuu niskasta yli olkain polviin saakka.
Diakoni käyttää kasukan sijasta messupukunaan
dalmatikaa, joka sekin on laaja viitta vaikkakin
ahtaampi kuin alba. Piispalla on erityiset sukat
ja kengät, rinnalla kannettava risti, hansikkaat
ja kultasormus; erityisesti huomatuilla piispoilla
sitä paitsi n. k. jtallium, valkea, kolmen sormen
levyinen side, johon mustalla silkillä on ommeltu
kuusi ristiä ja jota kannetaan messupuvun päällä.
Päässä piispalla on mitra niminen kaksisarvinen
päähine.

Uskonpuhdistus asettui vastustamaan katol.
kirkossa m:lie annettua suurta arvoa. Zwingli
jyrkästi vastusti m:n käyttämistä missään
tapauksessa. mutta Luther katsoi sen yhdentekeväksi
asiaksi. Luteril. kirkossa aluksi toiset
käyttivät katolilaista m:ua, toiset esiintyivät
tavallisessa puvussa. Luther itse käytti kirkossa sen
aikuista tohtorinpukua, josta sitten kehittyi n. k.
talaari, maahan asti ulottuva laaja musta mekko,
jota vieläkin evankeliset papit Saksassa ja
muuallakin käyttävät jumalanpalveluksissa ja
muissakin papillisissa toimituksissa. Tämän
sijaan alettiin 18:nnella vuosis. käyttää n. s.
kappaa, kapeaa, maata laahaavaa vaatetta, joka
ripustetaan papin niskaan: se jäi kuitenkin Sak
sassa ja osaksi muuallakin pois käytännöstä
19:nnen vuosis. keskivaiheilla, mutta Suomessa
ja Ruotsissa käytetään edelleenkin kappaa, jota
vastoin talaaria ei käytetä. Sen ohella on
Suomessa ja Ruotsissa Herran ehtoollista vietettäessä
ja muissa juhlallisemmissa tilaisuuksissa vielä
usein käytännössä Saksassa jo
uskonpuhdistus-vuosisadalla hyljätyt kasukka ja messupaita. Kau
lassa käytettiin aikaisemmin ympäri koko
kaulan ulottuvaa suurta rypytettyä kaulusta, joka
vieläkin on muutamissa paikoissa käytännössä,
m. m. Tanskan ja Norjan kirkoissa. Suomessa.
Ruotsissa ja yleisimmin Saksassa käytetään tätä
vastaamassa n. k. lipereitä (saks. Beffchen).
kaksi alaspäin riippuvaa pientä
liinavaatekaista-letta. Papintakki, n. s. kauhtana, jota
Ruotsissa ja Suomessa sekä Polijois-Saksassa
käytetään juhlatakkina, on sekin, katolisesta kirkosta
saatu perintö, kuitenkin sillä erotuksella, että
se siellä on säädetty pappien joka-aikaiseksi
puvuksi, kun sitä vastoin luterilaisessa kirkossa
sitä tavallisimmin käytetään vain
jumalanpalveluksissa ja muissa kirkollisissa toimituksissa sekä
muissakin juhlallisissa tilaisuuksissa.

Anglikaaninen kirkko poikkeaa m:uun nähden
muista reformeeratun kirkon osastoista.
Jumalanpalveluksissa käytetään säännöllisesti eri m:ua.
joka kyllä yleensä on sangen yksinkertainen,
ollen siinä pääosana saksalaista talaaria
muistuttava puku (cassockj ja sen päällä valkea
mekko (surplice tai alb) sekä stola, ja niskassa
n. k. hood, kolmikulmainen vaatekappale, jonka
väri riippuu yliopistollisesta oppiarvosta. Arki
oloissa käytetään kauhtanaa. U. P.

Messu-uhri on, roomalais-katolisen ja
kreikka-laiskatol. kirkon opin mukaan, ehtoollisessa
tapahtuva Jeesuksen toimittaman uhrin
veretön uudistaminen. Jo vanhan kirkon aikana
ilmenee oireita tähän käsitykseen Herran
ehtoollisesta. Tämä käsitys vahvistui vähitellen,
kunnes se keskiaikana saa kiinteän muodon.
Roomalaisen kirkon mukaan tapahtuu sillä hetkellä,
kuin pappi lukee asetussanat, n. s.
transsubstan-tiatio, s. o. ehtoollisaineiden, leivän ja viinin,
muuttuminen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, si.
ten että niiden varsinainen olemus muuttuu,
vaikka muoto ja maku pysyykin entisellään.
Eh-toollisaineissa siten läsnä oleva Kristus uhrataan
sovintouhrina samoin kuin hän itse uhrasi
itsensä Golgatalla, vaikkakin nyt verettömästi. Se
tulee sekä läsnäolevain että poissaolevain, jopa
kuolleidenkin hyväksi, kunhan vain pappi tässä
mainitsee heidän nimensä. Sen kautta saavat
elävät synnit anteeksi, ei kuitenkaan n. s. kuoleman-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0193.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free