Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Metsänhyödykkeet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
415
Metsän palovakuutus—Metsän viljelys
416
metsistä toimitetaan pääasiallisesti huutokaupalla.
Arvokkaammat puuaineet myydään n. s. y 1 e
i-s i s s ä huutokaupoissa, vähempiarvoiset
n. s. paikallishuutokaupoissa.
Saha-ja muut isommat puut tarjotaan kaupaksi
tavallisesti rungoittain, hiomo-, propsi- ja polttopuut
pinomitan mukaan, useimmiten »kannolta" 1.
pystyssä metsässä. Näiden huutokauppojen
pitämisestä sekä kauppaehdoista määrää lähemmin
senaatin 22 p. maalisk. 1909 antamat säädökset
Kruunun huutokaupoissa on viime vuosina
tarjottu kaupaksi 2 ’/3 à 3 milj. sahapuuta, joiden
arvo nousee 7 ä, 10 milj. markkaan. — Muita
kruununmetsätaloudessa käytettyjä
metsänhyö-dykkeiden myyntimuotoja ovat n. s.
sopimus-1. välikirja kaupat sekä v ä h i 11 ä i s- 1.
käsikaupat. O. Lth.
Metsän palovakuutus ks. Metsäpalo
vakuutu s.
Metsänraiskaus ks. M e t s ä n h a a s k a u s.
Metsänrauhoitus. Useissa metsälaeissa
säädetään rangaistustoimenpiteenä m., joka käsittää sen,
ettei omistaja saa metsäänsä lainkaan hakata tai
vain erikoisilla ehdoilla. Eduskunnan 1912
hyväksymän metsälain mukaan voidaan, jos
metsää on hävitetty, tilan metsä rauhoittaa joko
osaksi tai kokonaan, ja käsittää rauhoitus
metsän hakkaamisen tahi metsämaan käyttämisen
taikka kummankin kiellon joko rajoituksilla tai
rajoituksitta. Kotitarvepuidenottoa ja
metsä-maanlaiduntamista ei kuitenkaan rauhoituksella
saa kieltää, ellei metsän uudistuminen sitä vaadi.
A. K. C.
Metsänsuojelusoppi, se osa metsänhoito-oppia,
joka selvittelee, millä tavoin metsää on suojeltava
ulkonaisilta vaaroilta, kuten myrskyiltä,
lumen-murroilta, kuloilta, hallalta, tuhohyönteisiltä,
va-hinkosieniltä, savuvahingoilta y. m. Tunnetuin
käsikirja tällä alalla on Kauschinger-Fürst, „Die
Lehre von YValdschutz" (1883, 1912). A. K. C.
Metsän tuhohyönteiset ks. Hyönteiset ja
Tuhohyönteiset.
Metsäntuotteet ks. Metsän hyödykkeet.
Metsänuudistus ks. M e t s ä n v i 1 j e 1 y s.
Metsän vahinkosienet ks. Kasvitaudit.
Metsänvarkaus ks. M e t s ä n h a a s k a u s.
Metsänvartia, toimihenkilö, jonka tehtävänä
on määrätyllä aineella, vartiopiirissä, suojella
metsää vahingoilta, ensi sijassa valvoa, ettei mitään
lainvastaista toimiteta piirissä, sekä katsoa että
piirin asukkaat noudattavat heitä koskevia
järjestysmääräyksiä. M :t ovat metsänvartiavalan
vannoneita ja esiintyvät haaskaus- ja rikosjutuissa
sekä ilmiantajina että todistajina.
Voimaperäi-semmässä metsätaloudessa uskotaan m:lie usein
vartiopiirissä toimitettavien metsätöiden lähin
välitön valvonta ja johto. M :lta vaaditaan
silloin tavallisesti erityisiä ammattiteknillisiä
tietoja (koulutettu metsänvartia). Tätä
varten on olemassa metsänvartiakouluja (ks.
Metsäopetus). Suomen metsähallinnon
alaisilla m:illii ei ole koulusivistystä tällä alalla;
sen omaavat sitävastoin kruunun
metsätyönjohtajat (ks. t.). (Kruunun metsänvartiain
ohjesääntö on 20 p:ltä huhtik. 1909.)
0. Lth.
Metsänvartiakoulu ks. Metsäopetu s.
Metsänvartiatorppa, kruunun metsänvartian
t. metsänvartiain hallitsema asumus (myös
metsän vartiantila). M:ia on
kruununmetsis-sämme n. 600. O. Lth.
Metsänviljelys. Vanhemmassa suom.
kirjallisuudessa m:llä ymmärretään samaa kuin nykyään
sanalla »metsänhoito", jopa usein samaa kuin
sanalla »metsätalouskin". Nykyisessä
kirjallisuudessa sitävastoin m. (Waldlcultur, skogslcultur)
merkitsee metsän keinollista perustamista ja
uudistamista s. o. metsän kylvöä ja
metsänistu-tusta.
Toistaiseksi on meillä m:tä harjoitettu hyvin
vähässä määrässä. Varmaa myöskin on, ettei
nykyään vielä ole mahdollista ottaa metsän kylvöä
ja istutusta yleisenä metsänuudistustapana
käytäntöön, vaan täytyy meillä etupäässä turvautua
luontaiseen metsänuudistukseen, joka tavallisesti
myöskin verrattain hyvin onnistuu. Jos kylvöä ja
istutusta meillä käytettäisiin yksinomaisena
uudistustapana, kuten moniaalla Saksassa, niin
tulisi vuosittain kylvettäväksi tai istutettavaksi yli
100,000 ha. Kustannukset tästä nousisivat hyvin
suuriksi, tätä nykyä ei olisi edes siemeniä tai
taimia riittävästi saatavana ja varsinkin tulisi
työväestä puute, m:een kun voi käyttää
ainoastaan muutaman viikon ajan keväällä ja syksyllä.
Toiselta puolen keinollinen metsänuudistus
tarjoaa erinäisiä etuja luontaisen uudistamisen
rinnalla, josta syystä sille olisi omistettava paljoa
suurempi merkitys meikäläisessä metsätaloudessa
kuin mitä tähän saakka on tehty. Meikäläisillä
havupuilla on runsaita siemensatoja ainoastaan
useiden vuosien väliajoilla. Eteläosissa maata
sattuu siemenvuosia 4-7 v:n väliajoilla,
Pohjoissuomessa menee vielä useampia vuosia,
metsän-rajaseuduilla noin 100 vuotta siemenvuosien
välillä. Ainoastaan siemenvuosina voi
luonnonsie-mennys onnistua. Jos metsää keinollisesti
uudistetaan, päästään siemenvuosista
riippumattomaksi ja siten saadaan maa heti uutta kasvua
ottamaan, jotavastoin luonnonsiemeunykseen
turvauduttaessa enimmissä tapauksissa maa tulee ole
maan usean vuoden »laiskana", mikä merkitsee
yhtä monen vuoden koronhukkaa. Sitäpaitsi
luonnonsiemennys harvoin onnistuu täydellisesti:
taimisto tulee paikoitellen liiankin tiheä, mutta
toisiin paikkoihin jää suuria aukkoja, joita, jos
mieli saada maa täysituottavaksi, on istuttamalla
täytettävä. Näin ollen hyvämenekkisissä seuduissa
voi olla taloudellisesti edullisempaa toimittaa m.
hakkuualalla kuin turvautua
luonnonsiemennyk-seen. M:n käyttäminen tulee hyvämenekkisissä
seuduissa (taajaan asutuissa, liikepaikkojen
läheisyydessä) siitäkin syystä edulliseksi käyttää,
että verrattain huokeata työvoimaa on helposti
saatavissa, varsinkin koska m:een voidaan edulli
sesti käyttää naisia ja lapsia; huomattava
sitäpaitsi on, että kelvollisesti toimitettu
luonnon-siemennyskin maksaa (hakkausalan raivaus,
maapeitteen rikkominen y. m.). On sitäpaitsi paljon
tapauksia, jolloin m. on aivan välttämätön: 1)
autiomaita (kanerva- ja lentohiekkakenttiä,
katajamäkiä, kannattamattomia tai huonosti
kannattavia pelto-, niitty- ja laidunmaita, ojitettuja
aukeita soita y. m.) metsitettäessä; 2) kun
tahdotaan saada uudelleen kuntoon sellaisia
hakkuualoja, joilta propsi- tai muun pienemmän
puutavaran hakkuun jäljiltä ei ole kelvollista nuorta
metsää eikä kelvollisia siemenpuita; 3) kun
uudistetaan yli-ikäisiä metsiä, jotka eivät enää pysty
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
