- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 6. Mandoliini-Oulonsalo /
423-424

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Metsäpyy ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

423

Metsästys

424

tureille v u o m e n i a: pystytettiin seipäitä
alkupäästä harvempaan ja loppupäästä tiheämpään
ja niiilen latvoihin kiinnitettiin peloittimiksi
turpeita, linnunsiipiä (samojeedit) y. m. Ne
päättyivät joko vuoren jyrkänteeseen, hautaan tai
karsinaan (lapp. soatte gardde,
sotakar-tano), joissa ajetut eläimet (Lapissa peurat,
etelämaissa gasellit, antiloopit, zebrat y. m.)
joutuivat saarrokseen. Peloittimilla varustettujen
seipäiden sijaan tulivat kulttuurikansoilla jo
aikaisin käytäntöön n. s. laput, s. o. liehuvilla
kangaskappaleilla varustetut nuorat, ja
rytöaito-jen sijaan metsästys verkot, joita kyllä
luonnonkansatkin käyttävät. Vanhanmaailman
arktisen metsäseudun kansoilla ovat olleet
tavallisia näät ä- ja Siperian puolella
soopeliver-k o t. Suomessa samoinkuin Ruotsissakin tehtiin
sudenajossa n. s. h aal imu s: verkot asetettiin
sopivalle kohdalle ajopaikan perälle, molemmille
sivuille a i s a m i e h e t ja vastapäätä sijoittui
huutoväki 1. a j o m i e h e t. Ruotsissa tuli
talollisilla jo maakuntalakien aikana olla
määrätty mitta susiverkkoa. Useimmat Siperian ja
Koillis-Euroopan arktiset kansat pyytävät
edelleen satolintuja verkkoihin ajamalla.

Ampumalla pyydetään kaikkinaista
riistaa. Tärkeä toimeentulon lähde oli muinen
meidänkin maassamme oravanammunta, joka alkoi
tavallisesti käyriltä eli oravan nahkan
puhdistuttua". Jousimiehellä oli apuna kolkka m ies
(ks. Kolkka). Näätiä ja kärppiä tavattiin
pa-raastaan sattumalta — edellisiä tikeissä korvissa,
joissa niitä koloista ja ryteiköistä karkoitettiin
savustamalla. Lintuja ammuttiin syyskesästä, pitkin
talvea ja vielä keväälläkin soitimesta,
koiran haukusta paraastaan niin kauan kuin lehti
oli puussa, etupäässä metsoja ja koppeloita. Pyytä,
joka ei siedä koiraa, houkuteltiin luo p y y p i
1-Iillä, jota ei vielä maastamme 1700-luvun
lähteissä mainita.

Ampuessaan eläimiä, jotka eivät ilman muuta
päästä lähelle, on riistamiesjo aikaisin käyttänyt
erilaisia keinoja: karkoitusta väijyjän luo (esim.
vesilintuja ja peuroja pyytäessä), lähestymistä
kesyjen eläinten suojassa (esim. kiima-aikaan
peuroja, hevosella ajaen teiriä), eläinten
kuvia(tei-rien ja vesilintujen ammunta kuvilta),
syötti-eläimen käyttöä (sudenpyvnti vinguttamalla
porsasta reessä ja laahaamalla jälestä heinätukkoa,
jota susi luulee pakenevaksi porsaaksi), äänen
matkimista (esim. jalohirviä, metsäkauriita,
myski-hirviä pyydettäessä) ja hiipimistä (esim.
metsoja soitimelta, peuroja, saukkoja,
majavia, virtahepoja; uurto oli Pohjois-Suomessa
syyspyynti, jonka aikana peuranhiivintää
harjoitettiin; pyytäjä = u u r t o m i e s). Hiivinnässä
käyttävät monet luonnonkansatkin kernaasti v
a-1 e pukua (busmannit pukeutuvat
kamelikur-jen nahkaan lähestyessään tätä eläintä, ostjaakit
tekeytyvät lahonneeksi puupökkelöksi
ripustamalla ylleen sammalta y. m.) tai suojaa, jota
kuljetetaan suksilla paikasta toiseen
(samojee-clien lumella verhottu lauta; hylkeen pyytäjäin
suojapurje; kelkalla työnnettävä koju jäällä
soivia teiriä ammuttaessa Suomessa).
Iliivintä-pyyntiä tavallisempi lienee väijyntä, mikä sekin
käyttää hyväksensä monia erilaisia seikkoja,
jotka joko perustuvat eläinten sukupuoliviettiin,
ravi’inonhakuun tai ulkonaisiin luonnonsuhtei-

siin (teiren soidinta, vesilintujen
levähdyspaikkoja; antilooppien, vesivuohien, villisikojen,
sirahvien, elefanttien, leijonain y. m.
juontipaik-koja; karhun, suden ja revon haaskaa; suden
haaska useinkin vedettiin lähelle riihtä, saunaa
tai navettaa tai vietiin metsän rajaan tehdyn
vohtihuoneen luo; karhuja ammuttiin lavalta).
Väijynnän välineinä käytettiin tai käytetään
myös eteen nostettavia tai laskettavia verkkoja
(vesilintuja pyytäessä muinen Suomessakin, vielä
ostjaakeilla ja voguleilla) tai loukkuja, joihin
syötillä houkutellaan.

Pyydykset. Aktiivisen pyynnin välineistä
muodostetaan vähitellen itsetoimivia
pyydyksiä: viritettyjä keihäitä (olivat
vielä keskiajan lopulla käytännössä
länsimaillakin (kuva 1), 1700-luvulla Suomessa, jossa —
semminkin pohjoisessa — viritettiin h a n k a i t a,
ks. H a n g a s; vielä paikoitellen Venäjällä), a s
e-tusjousia (useimmilla Siperian alkuasukkailla,
jotka niillä pyytävät karhuja (kuva 2), hirviä,
peuroja, useimpia petoeläimiä, saukkoja ja
kärppiäkin) , loukkuja, ansoja y. m.
Asetusjou-sesta kehittyy paitsi jalkajousi (ks. Jousi)
myös jousiloukku (kuva 3), jolla Siperian
alkuasukkaat pyytävät oravia ja kärppiä ja
syr-jänit kärppiä (suomalaiset muinen ainakin
när-hiä, kuva 4). Ruudin tultua keksityksi alettiin
pyssyjä virittää itseampuviksi.

Vanhimpia ja enin levinneitä pyyntivälineitä
ovat haudat, jotka näyttävät ensiksi syntyneen
ajopyynnin yhteydessä. Niillä pyydetään mitä
erilaisimpia nisäkkäitä ja lintujakin (teiren ja
metson hauta, kuva 5). Peuran- ja h i
r-ve n hau dat olivat tavallisesti suorakaiteen
muotoisia, mutta sudenhaudat pyöreitä, usein
rattimaisia ja tavallisesti — jo Ksenophonin
kertoman mukaan — syöttipatsaalla ja
reunoihin kiinnitetyillä piikeillä varustettuja
(kuva 6). Närtteisiin eli viljakekoihin tehdyistä
haudoista kehittyivät vähitellen s a i h o t (kuva
7), jotka levisivät paraastaan Koillis-Venäjällä
ja Koillis-Suomessa. Saihoja samoinkuin
kallojakin (kuva 8), joita käytettiin samoilla
alueilla, mutta Suomessa kautta suurimman osan
maata, tehtiin enimmäkseen huhtamaille.
Kallassa on tavallisesti k e s k u s s e i v ä s eli
napa-puu. joka kannattaa syöttiä, ja
petturi-kalikka, joka pudottaa ruokailemaan tulleen
linnun pyydykseen.

A n s a, enin levinneitä pyydyksiä, oli ensin
aktiivisen pyynnin väline, suopunki 1. lasso
sanotaan k a u 1 a-a n s a k s i, jos silmukka
viritetään pystyyn (kuva 9 vesilinnullansa; kuva 10,
metsäkananansa; kuva 11 jänislanka; kuva
13 ilveksentakka), jalka-ansaksi, jos
silmukka viritetään vaakasuoraan asentoon (kuva
12 linnuntakka), selkoinansaksi, jos
silmukka kiinnitetään yläpuolella olevaan orteen
(tavallinen metsälinnunansa) ja takaksi, jos
se sidotaan vipuun, joka saattaa olla taivutettu
kasvava puu (kuva 12) tai puuhaaraan tai
haara-puuhun laskettu seiväs (kuva 13). Linnuntakka,
kuva 12, on viritetty p o 1 i n v a r v.u 11a ja v
i-r o s i m e 1 1 a. Lahto 011 orrelle vanteen
sisään viritetty kaula-ansa (kuvat 14, 15).
Ansat tehtiin Suomessa tavallisitnmin jouhista
hamppujen kanssa; vielä 1700-luVun
loppupuolella olivat jiinislangat paikoitellen maassamme

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:58 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/6/0226.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free